miten kasvattaa "paksumpi nahka"
eli mua itseäni häiritsee itsessäni sellanen piirre, että kun esim. puistossa joku isompi lapsi kiusaa (eli vie kädestä, tönäsee..) niin mä ahdistun jotenkin tosi kovasti mun pienen puolesta... en mielestäni osaa reagoida oikein... vai onko tämä normaali tunne äidillä...?
Kommentit (13)
mikä se tuskallinen kokemus olisi?
ap
toki on normaalia pitää lapsensa puolta ja ärsyyntyä huonosta kohtelusta, mutta jos tämä tilanne todella pistää sydämestä tai herättää valtavan tunnereaktion, niin taustalla on oltava oma kokemus.
Kysymys kuuluu, mitä ole joutunut pienenä kokemaan? Järjellä ajateltuna se voi olla pienikin asia. Mutta lapsi (siis sinä lapsena) ei ajattele järjellä, vaan tunteela. Siksi sinun voi olla vaikea paikantaa tätä kokemusta.
saatan pitää vihjeinä itseäni kohtaan sellaista joka ei sitä olekaan. Esim.kun joku sanoo että "kyllä päiväkoti on tosi hyvä, saa virikkeitä ja kavereita", olen heti puolustuskannalla, mulla kotihoidettu viisivuotias (toki harrastaa ja kerhoilee).Tai jos joku sanoo "kyllä ne rajat pitää olla" jos juuri olen jossain asiassa joustanut lapseni suhteen...Samoin imetys-yms jutut.
voit olla aivan oikeassa, tunne on minulle todella voimakas, se aiheuttaa minun mielestä aivan liian pahan mielen minulle- eli en pidä reaktiota normaalina- oli muuten yllätys itsellenikin että reagoin todella vahvasti... Lapsuus ei ole ollut itselläni kovin turvallinen...
ap
Kun lapsi menee kouluun, sitä voidaan kiusata ym.
Ehkä - todellakin sanon ehkä, koska sitä ei kukaan muu kuin sinä tiedä - olet tuntenut olosi erityisen turvattomaksi tilanteessa, jossa joku on kävellyt ylitsesi. Kun ei ole ketään, joka pitäisi puolia, niin sitähän on aivan yksin.
Toki meillä kaikilla on tuo kokemus, mutta jos se toistuu ja toistuu, eikä kukaan koskaan puolusta sinua, niin...
Mutta muista, tänään tuolla leikkipuistossa se tunne on SINUN, ei lapsesi. Lapsellasi ei todennäköisesti ole hätää, koska sinähän olet siellä.
2
Lapsuus ei ole ollut itselläni kovin turvallinen... ap
kirjoitit:) kiitos! Muistan lapsuudesta monia turvattomia tilanteita- äiti ei ollut paikalla. Voi miten hyvältä tuntui lukea tuo lause- minun lapsellani ei ole hätää koska äiti on siellä:)
ap
jos lapsilla on jotain ongelmia esim. kaverisuhteissa. Tai jos joku on sanonut jotain pahasti tai tehnyt jotain pahasti. Saatan jopa valvoa öitä ja miettiä näitä juttuja. Olen ajatellut, että on normaalia äidin ahdistusta, mutta voisiko siinä ollakin takana jotain omia kokemuksiani...?
jos lapsilla on jotain ongelmia esim. kaverisuhteissa. Tai jos joku on sanonut jotain pahasti tai tehnyt jotain pahasti. Saatan jopa valvoa öitä ja miettiä näitä juttuja. Olen ajatellut, että on normaalia äidin ahdistusta, mutta voisiko siinä ollakin takana jotain omia kokemuksiani...?
juuri noin- minäkin siis valvon tuollaisten asioitten takia ja tunnen ihan fyysistä tuskaa lasteni puolesta.
jos lapsilla on jotain ongelmia esim. kaverisuhteissa. Tai jos joku on sanonut jotain pahasti tai tehnyt jotain pahasti. Saatan jopa valvoa öitä ja miettiä näitä juttuja. Olen ajatellut, että on normaalia äidin ahdistusta, mutta voisiko siinä ollakin takana jotain omia kokemuksiani...?
Itse olin arka ja varovainen lapsena, nyt enää varovainen ;) Pohdin jatkuvasti lapsieni kaverisuhteita, tosin vasta esikoisella kavereita, muut ovat niin pieniä. Esikoinen on hyvin samanlainen kuin minä, tunsin usein olevani ulkopuolinen, vaikka porukassa leikinkin. Nyt kyttään ettei lapseni jää leikeistä, vaikka siltä näyttää. Tosin häntä itseään ei tunnu paljoa haittaavan...
Olen ollut nuorena koulukiusattu ja kotonakin väheksytty. Minun ahdistukseni kumpuaa taatusti näiltä ajoilta. Tiedostan sen, mutta en tiedä miten käsitellä kipeitä kohtiani.
sillä tunteella on tarkoitus ja sinun pitää vain osata kanavoida ulospäin se tunne hyödyllisellä tavalla. Se tunnehan on aivan primitiivinen äidinvaisto ja auttaa sinua puolustamaan lastasi. Tottakai sinun pitääkin puolustaa lastasi jos joku häntä kiusaa. Voit ihan harjoitella vaikka peilin edessä jämäkkyyttä ja sitä miten sanot isommalle lapselle, että ei saa viedä lelua toisen kädestä tai Ei saa töniä tms.
Se sattuu sinuun, koska sinulla on taustallasi tuskallinen kokemus. Muista, että lapsestasi se ei välttämättä tunnu ollenkaan yhtä pahalta kuin sinusta!
Kun pääset kiinni tähän omaan lapsuudenaikaiseen traumaasi, huomaat, että ahdistus helpottuu.