Milloin avio/avoero on mielestäsi turha?

Kaikissa muissa tapauksissa kannattaa yrittää satsata parisuhteeseen, mutta jos eron syynä on alkoholismi, paha-asteinen psyykkinen sairaus josta perheelle aiheutuu kärsimystä taikka toistuva, voimakas väkivaltaisuus puolisoa tai lapsia kohtaan, ei mielestäni enää kauheasti ole toivoa eikä järkisyitä suhteen jatkamiselle.

että on "tylsää" tai puoliso ei ole ihan sellainen kuin itse haluaisi, kun pienet lapset kuluttaa voimat loppuun (kannattaa odottaa).

Täällä on jo lueteltu syitä milloin ei enää kannata yrittää. Uskottomuuden kanssa on mielestäni vähän niin ja näin. Senkin jälkeen voi jatkaminen vielä onnistua, mutta riippuu esim siitä, jos puoliso on vakavasti rakastunut toiseen - silloin ei kannata enää yrittää.

Ja jos puolison peliriippuvuus rapauttaa perheen talouden eikä hän ole motivoitunut paranemaan, niin silloin ei kannata enää yrittää. On verrattavissa alkoholismiin.

Ja silloin ei ole turha, jos toinen puolisoista on väkivaltainen tai pahasti alkoholisoitunut.

parisuhteeseen, mutta jos eron syynä on alkoholismi, paha-asteinen psyykkinen sairaus josta perheelle aiheutuu kärsimystä taikka toistuva, voimakas väkivaltaisuus puolisoa tai lapsia kohtaan, ei mielestäni enää kauheasti ole toivoa eikä järkisyitä suhteen jatkamiselle.

Turha on silloin, kun eron aiheuttaa toisen ihmisen paha olo itsessään, mutta luulee, että sen aiheuttaa joku muu. Esim. jollain on vaikka joku ikäkriisi itsellä ja syyttää siitä sitten toista. Omaa itseään kun ei voi juosta karkuun.



Suhdetta kannattaa taas yrittää parantaa aina muuloin, jollei kyse ole jostain todella vakavasta, kuten vaikka väkivallasta. Pettämisen ja alkoholismin ennustekin on niin huono, että en välttämättä kehottaisi jäämään katsomaan, että vieläkö parisuhde tulee kunnolliseksi. Niin kauan kun molemmat haluavat yrittää yhdessä, niin kauan on parisuhde, mutta parisuhteeseen tarvitaan tosiaan PARI.

eikä niitä edes yritetä ratkaista. Monesti tuntuu, että näissä tilanteissa ihmiset pitävät kynsin hampain kiinni omista näkemyksistään eivätkä suostu joustamaan yhteisen hyvän eteen. Esim. puoliso syyttää toista siitä, että joutuu kantamaan kaiken vastuun - mutta ei näe, että oikeastaan "syö" toiselta kaiken tilan edes yrittää. Ja kun tätä jatkuu riittävän kauan, niin sitten katkeroidutaan ja erotaan, "kun tuo on tommonen".



Minusta suhteella on AINA toivoa niin kauan, kun molemmat ovat sitoutuneet tekemään parhaansa sen eteen. Yksin on vaikea yrittää.



Ps. alkoholismi ja väkivalta ovat erittäin hyviä syitä eroon.