Ärsyttää, kun en osaa puhua ihmisten kanssa

Tuttu tunne. Kärsin samasta ongelmasta. Todella epämukavaa itselle, kun pitäisi yrittää jutella jotain uusille ihmisille tai vaikka puolitutuillekin. Takeltelen sanoissa tai en saa sanottua asiaa siten, kuin sen haluaisin sanoa.

Puhukaa jotakin yleistä ensin ja kyselkää toiselta jotain. Kiinnostukaa toisesta ihmisestä aidosti, innostukaa vanhojen ihmisten lapsenlapsista, nuorten ihmisten viikonloppukänneistä, opiskelijan tenteistä. Hankkikaa laaja yleissivistys. Se auttaa olemaan kiinnostunut kaikesta.

Harjoittelu auttaa. Minä pystyn puhumaan small talkia, koska on ollut pakko opetella. Hiljaisuuden murtajana voi oikeasti käyttää sitä ympärillä olevaa säätä ja siitä voi sitten jatkaa päivän kevyiden uutisaiheiden kautta hauskaan sattumukseen viime viikonlopulta. Vielä parempi tapa on, että te vain avaatte pelin ja sen jälkeen kysytte kiinnostuneena toiselta osapuolelta jatkokysymyksiä. Ihmiset pitävät puhumisesta.

Tynnyrissäkö nuo tuppisuut ovat kasvaneet, vai missä?

Kai sitä nyt työelämässäkin joutuu sen verran ns. paskaa puhumaan, että juttelun voi aloittaa kenen kanssa tahansa, kevyeltä tasolta.

Heittää päässä pahasti jos ei osaa eikä uskalla mitään small talkia aloittaa ja puhua, koskaan eikä missään.

Pyydä apua johonkin. Ihmiset piristyvät, kun saavat auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tynnyrissäkö nuo tuppisuut ovat kasvaneet, vai missä?

Kai sitä nyt työelämässäkin joutuu sen verran ns. paskaa puhumaan, että juttelun voi aloittaa kenen kanssa tahansa, kevyeltä tasolta.

Heittää päässä pahasti jos ei osaa eikä uskalla mitään small talkia aloittaa ja puhua, koskaan eikä missään.

No sinunkaltaisesi ovat ehkä syy, miksi moni päätyy olemaan koko elämänsä vaiti.

Ota vaikka Iltapäivälehti kahvitauolla ja kommentoisen juttuja. Tai kuuntele päivän uutiset ja voit poimia niistä keskusteltavaa.

Kysy ihmisiltä, miten on viikkomennyt. Mitä aiotte tehdä viikonloppuna. Tai kuuntele, mitä muut puhuu ja kommentoi jotain mitä mieleen tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tynnyrissäkö nuo tuppisuut ovat kasvaneet, vai missä?

Kai sitä nyt työelämässäkin joutuu sen verran ns. paskaa puhumaan, että juttelun voi aloittaa kenen kanssa tahansa, kevyeltä tasolta.

Heittää päässä pahasti jos ei osaa eikä uskalla mitään small talkia aloittaa ja puhua, koskaan eikä missään.

No sinunkaltaisesi ovat ehkä syy, miksi moni päätyy olemaan koko elämänsä vaiti.

Aina voi keksiä tekosyitä ja syytellä muita ongelmistaan.

Kysy, kysy ja kysy. Missä opiskelee, mitä tekee työkseen, mitä harrastaa. Ja niistä aina lisäkysymyksiä, kuinka vanhana alkoi harrastaa, mikä innosti aloittamaan, miten, kuinka, koska, mitä muuta... Aina voi keksiä lisää kysymyksiä.

Mistä itse olet kiinnostunyt?

Minä luulin ennen etten osaa. Sitten tapahtui traumaattinen tapahtuma ja sen jälkeen se on vasta ollutkin hankalaa, kun en enää oikeasti osaa puhua kunnolla. Takeltelen sanoissa tai muodostan lauseet hassusti ja kuulostan ihan eriltä mitä ajattelen, tosi ärsyttävää.

Ei se ole niin vakavaa. Kun on tavannut hölösuun, joka puhuu kritiikittömästi ja epäloogisesti kaiken, mikä päähän juolahtaa, oppii arvostamaan hiljaisempia ihmisiä.

Mieti mikä pelottaa? Mikä hävettää? Onko mitään.ihmistä kenen kanssa harjoitella ja muita apukeinoja oppia ja harjoituttaa keskustelua ja aloittamista.

En minäkään osaa, mutten jaksa välittää enää. Sanon mitä sanon ja jos toinen pitää minua hermostuneena junttina niin sitten pitää, on oma häpeänsä.

Kuka haluaa olla Juntti?

Itsellä vähän samaa. Sitten kun yrittää vieraan kanssa jotain keskustelua virittää, niin käykin niin, että sitä toista ei kiinnosta yhtään tai sitten se ei myöskään keksi mitään sanottavaa, joten..

Itsekään en tohon rohkene. Eilen kun olin eräissä Halloween kemuissa niin suurimman osan ajasta istuin hiljaa pöydän päätyosassa syömässä herkkuja tai räpläämässä puhelinta. Ei mulla vaan ole munaa mennä juttelemaan ihmisille joita en tunne. Suurin osa paikallaolijoista näytti tuntevan toisensa ainakin pintapuolisesti. Vajaan muutaman tunnin jaksoin olla siellä, sitten mulle riitti. En viitsinyt koko illaksi jäädä vehtaamaan paikan päälle koska ei löytynyt mulle sopivaa seuraa. Pelkään sitä että olen jotenkin tylsä tai muuten vaan musta ei pidetä tai sitten mut ingnoorataan kokonaan. Jonkinlainen hylkäämisen pelko estää mullakin uusiin ihmisiin tutustumisen.

Voit esittää olevasi mykkä. Mumiset suu kiinni niin toinen ajattelee ettet osaa puhua ja olet vammanen. Heiluta päätäsi vielä sivuttain ja kuolaat suustasi niin eiköhän toiselle mene viesti perille.

Sama! Ei ole vaikeuksia lukea ihmisiä ja tilanteita, enkä pelkää, että vahingossa loukkaisin ketään. Sen sijaan en jotenkin kehtaa sanoa mitään kun pelkään vaikuttavani typerältä tai tylsältä. Tuntuu ettei mulla ole tarpeeksi elämänkokemusta tai tarpeeksi sopivia mielenkiinnonkohteita, joten mulla ei ole mitään kiinnostavaa sanottavaakaan. Hermoilun takia ei useimmiten tule edes sillä hetkellä mieleen mitään mitä voisi sanoa vaan pää lyö tyhjää. Pelkään myös, että menen sanoissa sekaisin tai en osaa puhua selkesti, mitä tapahtuukin kun edellä mainitut asiat hermostuttaa enkä ole saanut tarpeeksi harjoitustakaan, koska kaikki tämä saa välttelemään juttelutilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Puhukaa jotakin yleistä ensin ja kyselkää toiselta jotain. Kiinnostukaa toisesta ihmisestä aidosti, innostukaa vanhojen ihmisten lapsenlapsista, nuorten ihmisten viikonloppukänneistä, opiskelijan tenteistä. Hankkikaa laaja yleissivistys. Se auttaa olemaan kiinnostunut kaikesta.

Tuo kysely ei välttämättä ole hyväksi jollei puhu itsestään myös kaikenlaista. Tuntuu, että joidenkin mielestä on hirvittävää utelua jos kyselee niitä näitä. He eivät siis vastavuoroisesti kysele mitään vaan odottavat, että itse kerrot ummet ja lammet. Kokemusta on.