Lue keskustelun säännöt.
Huoli isosta asuntolainasta
18.05.2021 |
Olen kahden teinin vuoroviikkoäiti.
Ostin eron jälkeen asunnon, joka on lasten kannalta ihanteellinen, on siis samalta alueelta kuin missä ydinperheenäkin asuimme ja koulumatka ja kaverit ovat lähellä.
Asuntolainani on iso, saan sen maksettua varmaan juuri ennen eläkettä, mikäli siis niin kauan tässä asun. Tässä on siis hyvin tilaa, kaikille omat huoneet jne.
Mutta se mikä minua nyt huolettaa, on kuinka selviän lainasta ja muista kuukausikuluista. Minulla ei ole mahdollisuutta palkankorotuksiin vaan tietyllä summalla on pärjättävä ja luulen, että lastenkin kulut ovat vain kasvamaan päin.
Mitäs sitten, jos pitää tehdä auton tai huonekalujen hankintaa, mitä jos joku kodinkone menee rikki..
Yritän pitää jonkunlaista pientä puskuria, mutta olen vähän huono säästämään. Lasten isällä on reilusti minua isommat kk tulot, ei asuntolainaa, mutta silti maksaa lasten kuluista puolet vaikka mielestäni pistäisi osallistua heidän pakollisiin kuluihin reilummin. ( ex ei siis suostu lastenvalvojalle, enkä ole jaksanut lähteä oikeuteen).
Mutta tsempatkaa minua, että tulen pärjäämään kyllä. Omat menot on kyllä nyt minimissä, mutta nyt on alkanut ahdistaa, että tätäkö tämä on nyt seuraavat vuodet ennen kuin lapset muuttavat pois kotoa.
Kommentit (22)
Exä maksamaan kuluja enemmän. Se ei ole sinun vaan lasten etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olishan se hienoa, jos sun ex mies maksaisi enemmän, jotta sinä saat kartutettua sijoitusomaisuuttasi (omistusasunto).
Istut nahkalompakon päällä, käytä sitä Visaa.
Mulla vähän sama tilanne, tosin lapsia vain yksi. Minä en saa lainaani maksettua ennne eläkeikää, mutta tarkoitus onkin myydä asunto sitten kun lapsi muuttaa pois ja muuttaa itse edullisemmalle alueelle.
Eli Tsemppiä vain sinulle, yritä ajatella, että lapsilla on vain se yksi lapsuus ja heille on kiva asua samalla alueella tutuissa kuvioissa. Ja että loppujen lopuksi sekin on pieni aika elämässä kun lapset asuu kotona.
Mulla on hirveä stressi 60 000e asuntolainasta ja putkiremonttikin tulossa ja luultavasti työttömyyskin lähivuosina. Ikää 33v. Nostan hattua rohkeudesta kaikille jotka uskaltaa yksin ottaa oikeasti ison lainan. Lainaton elämä olisi unelma, mutta siihen tuskin koskaan pääsee etenkään kun nykyinen asunto ei ole loppuelämän unelma-asunto ja mikäli korotkin nousevat kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko pakko erota?!
No olihan se vähän pakko, kun exällä pyöri siinä kuvioissa toinen nainen.
Ex osti itse myös asunnon, tosin pienemmän ja kaukana lasten kouluista ja kavereista. Velkaa hänellä ei ole.
No, ehkäpä saan maksaa siis siitä, että mietin lasten etua ennen kaikkea. Ja tämä asunto on todella mukava meille kolmelle kaikin puolin.
Olen ajatellut, että jos menee liian tiukille, niin myyn asunnon ja muutan sitten suosiolla pienempään ja tunnustan taloudellisen tyhmyyteni.
AP.
Miten sait pankista noin ison lainan? Eikö siellä käyty lainaneuvottelussa läpi kaikki nämä jutut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit ostanut pienemmän asunnon, tinkinyt paikasta ja asunnon koosta.
Lapset eivät ole ikuisesti kotona, lähtevät opiskelemaan ja opiskeluasuntoihin ja omaan elämäänsä.
Sinä teit valinnan ja nyt sun on elettävä sen valintasi kanssa.
Miksi yrität pitää samaa elintasoa yllä, kuin avioliitossa ollessa?
On tunnettu tosi asia, että elintaso laskee huimasti sen jälkeen kun erotaan, ja se laskee lähes aina vain naisilla.
Pitää oppia elämään toisenlaista, vaatimattomampaa elämää ja sopeutua siihen.
Hassua että valitat asiasta täällä, kun olet itse tehnyt valintasi.
Jotenkin tuntuu provolta, ja oletko ap yleensä töissä, kun kykenet keskellä päivää postauksia tekemään tänne?
Provohan tuo on, ja aivan selkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko pakko erota?!
No olihan se vähän pakko, kun exällä pyöri siinä kuvioissa toinen nainen.
Ex osti itse myös asunnon, tosin pienemmän ja kaukana lasten kouluista ja kavereista. Velkaa hänellä ei ole.
No, ehkäpä saan maksaa siis siitä, että mietin lasten etua ennen kaikkea. Ja tämä asunto on todella mukava meille kolmelle kaikin puolin.
Olen ajatellut, että jos menee liian tiukille, niin myyn asunnon ja muutan sitten suosiolla pienempään ja tunnustan taloudellisen tyhmyyteni.
AP.
Mikä pakko tuo toinen nainen on?
Eiks se oo hyvä, että joku sun miehes tyydyttää kun et itse siihen pysty?
Parisuhde ja perhe-elämä on kuule paljon muutakin kuin pelkkää seksiä!
Ei se järvi soutamalla kulu, eikä airotkaan...
Siis ex tietenkin maksamaan sulle elareita. Ei kun lastenvalvojalle, mars.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hirveä stressi 60 000e asuntolainasta ja putkiremonttikin tulossa ja luultavasti työttömyyskin lähivuosina. Ikää 33v. Nostan hattua rohkeudesta kaikille jotka uskaltaa yksin ottaa oikeasti ison lainan. Lainaton elämä olisi unelma, mutta siihen tuskin koskaan pääsee etenkään kun nykyinen asunto ei ole loppuelämän unelma-asunto ja mikäli korotkin nousevat kohta.
Vierailija kirjoitti:
Siis ex tietenkin maksamaan sulle elareita. Ei kun lastenvalvojalle, mars.
Ex ei suostunut tulemaan varatulle ajalle lastenvalvojalle, eikä minulla ole ollut jaksamista lähteä asiasta käräjöimään. Olen nyt tyytynyt tuohon, että maksaa edes puolet.
Asuntoa ostaessa ajettelin, että kyllä ainakin 5-7 vuotta tässä asun, siis sen aikaa kun lapset asuvat vielä kotona. Sen jälkeen myyn ja muutan pienempään.
Ehkä tässä eniten ahistaa myös se elintason lasku, mutta toisaalta koti on aina ollut minulle ja lapsille tärkeä paikka ja nyt olen päättänyt satsata siihen.
Täytyy nyt vain olla luottavainen ja koittaa tinkiä omista kuluista, ja nauttia omasta kodista. Luulen, että kun saan kesälomarahat ja siitä pienen puskurin, niin sitten helpottaa. "Onneksi " näin korona-aikaan ei pysty matkustelemaan, senkin takia päätin satsata parempaan kotiin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ap kertonut mikä on "iso asuntolaina", jollekin se voi olla 50000 ja jollekin 150000. Itsellä aika samankuuloinen tilanne, eron jälkeen ostin ensin kolmion ja lasten (kaksi teini-ikäistä nyt) kasvettua neliön että kaikki sai omat huoneet. 10 vuotta alkaa erosta olla ja asuntolainaa on edelleen yli 100000. Silti ei mitenkään erityisesti huoleta, vaikka olen ihan keskituloinen ja teen tällä hetkellä lyhennettyä työaikaa. Ehkä turvan tunnetta tuo aina tasapainossa ollut talous, on myös säästöjä eikä menoissa ole mitään järjetöntä tai tosi kallista, ei edes autoa. Uskon myös että omalla asuntoalueella asuntojen arvot ei romahda eli aina on takaporttina myydä asunto ja hommata pienempi. Mielestäni jos lainoistaan ahdistuu, niin niiden suuruutta tai ylipäätän alunperin niiden nostamista ei ole tarpeeksi hyvin pohtinut ja laskenut maksukykyään. Vaikea sanoa onko aloittajalla liian iso laina kun ei tiedä tarkemmin summia tai onko asunto millaisella alueella.
Sano miehelle, että jos lapset tarviisi jotain kalliimpaa hankintaa, niin jos voisi edes niitä hankkia? Tai jos mies veisi lapsia reissuun, jos sulla ei ole varaa?
Minkä ikäiset lapset? Muuta pienempään heti, kunhan lapset muuttavat kotoa, yritä kitkutella siihen asti.
Kyllä se siitä. Koita säästää esim. lomarahoista pieni pahan päivän vara. Huolehdi aina vuoden alussa, että veroprosenttisi on riittävän suuri, ettet ainakaan saa mätkyjä, ja että ehkä saisit vähän palautusta.
Pikkuhiljaa palkkasi ehkä nousee, jolloin lainan lyhennys tuntuu pienemmältä.
Vierailija kirjoitti:
Et ap kertonut mikä on "iso asuntolaina", jollekin se voi olla 50000 ja jollekin 150000. Itsellä aika samankuuloinen tilanne, eron jälkeen ostin ensin kolmion ja lasten (kaksi teini-ikäistä nyt) kasvettua neliön että kaikki sai omat huoneet. 10 vuotta alkaa erosta olla ja asuntolainaa on edelleen yli 100000. Silti ei mitenkään erityisesti huoleta, vaikka olen ihan keskituloinen ja teen tällä hetkellä lyhennettyä työaikaa. Ehkä turvan tunnetta tuo aina tasapainossa ollut talous, on myös säästöjä eikä menoissa ole mitään järjetöntä tai tosi kallista, ei edes autoa. Uskon myös että omalla asuntoalueella asuntojen arvot ei romahda eli aina on takaporttina myydä asunto ja hommata pienempi. Mielestäni jos lainoistaan ahdistuu, niin niiden suuruutta tai ylipäätän alunperin niiden nostamista ei ole tarpeeksi hyvin pohtinut ja laskenut maksukykyään. Vaikea sanoa onko aloittajalla liian iso laina kun ei tiedä tarkemmin summia tai onko asunto millaisella alueella.
Lainaa on noin 140 000 euroa, asunto on kasvukeskuksessa ja hyvällä alueella,rivitalo, mutta vaatisi pientä pintaremonttia jota nyt aion siirtää, että saan hiukan puskuria.
Ehkä tässä eniten nyt ahdistaa se, että kannan kaikesta vastuun yksin, mitä jos sairastun tai tosiaan tulee jotain yllättäviä menoja. Ex ei suostu maksamaan mitään ylimääräistä, ei myöskään vie matkoille tai mitään muutakaan. Sen lisäksi ei suostu ostamaan muuta kuin markettivaatteita ja teinien vanhemmat tietää, että tietyt vaatteet ja jutut on välillä tosi tärkeitä.
En viitsi tähän laittaa paljon minulla jää lainan lyhennyksen jälkeen, mutta mikäli en mitään turhaa osta, niin säästöön pitäisi saada muutama satanen.
AP
No sairastumista ja muusta yllättävästä ei kukaan voi tietää, niitä on turha murehtia etukäteen. Luota siihen että elämä kantaa. Jos oma taloustilanne jostain yllättävästä syystä huononee, niin kyllä hyvillä alueilla asunnot kaupaksi menee ja voi vaihaa pienempään. On järkevää kuitenkin maksaa omaa kotia ja asumisen laatuun panostaminen ei ole hukkaan heitettyä rahaa, kotona vietetään paljon aikaa etenkin nykyisin. Pieniä ehostuksia voi kotiin tehdä itsekin suht vähällä rahalla, maalata tms., kyllä sellaisen jokainen osaa. Nekin kummasti piristää jos siihen isompaan remonttiin ei ole rahaa. Kannattaa kattella netistä ideoita, löytyy helposti vaikka millaista ohjetta pienen rahan "remonttiin". Tsemppiä ja onnea elämääsi! Terveisin se jolle vastasit.
Et alunperin pohtinut näitä asioita lainkaan?
Joo, kyllä se hyvin menee - kunnes ei enää mene.