Lue keskustelun säännöt.
Kuinka elvyttää tunteet miestä kohtaan uudestaan?
17.05.2021 |
Tiivistetysti: meillä on miehen kanssa ollut monenlaisia ongelmia ja hyvin haasteellista parin vuoden verran. Lopulta kertakaikkiaan sietokykyni ja jaksamiseni loppui jouduttuani ihan sairaslomalle vaikean masennuksen vuoksi. Suhteemme dynamiikka on tuntunut jotenkin vääristyneeltä ja olen "jäänyt jalkoihin" monissa asioissa enkä ole saanut ääntäni kuuluviin. Ongelmista huolimatta pitkään suorastaan palvoin miestäni ja halusin olla hänen kanssaan, ajatuskin erosta ahdisti. Lopulta minulla ei vain kertakaikkiaan ollut voimia ja psyykkasin itseäni ihan tosissaan eroamaan. Suunnittelin ja mietin ja vatvoin ja tein listoja plussista ja miinuksista ja lopulta otin asian puheeksi. Mies kuitenkin vakuutti minut siitä, ettei ollut aiemmin ymmärtänyt tilanteemme vakavuutta ja todellista tilaa. Hän halusi vielä yhden mahdollisuuden ja itsekin halusin sen antaa.
Nyt on mennyt ihan mukavasti, mutta! Jotenkin entiset tunteet eivät vain ole palanneet :( Tietenkin ottaa aikansa että näen hänen toimivan toisella tavalla kuin ennen ja uskallan luottaa asioiden todella muuttuvan, mutta minulla tuntuu jotenkin olevan hirveän vähän mielenkiintoa tähän "uuteen yritykseen" tunnetasolla. Haluaisin vain olla itsekseni, omaa rauhaa. Ehdin olla niin varma mielessäni jo erosta, suunnitella kaiken, olin hokenut itselleni KAUAN kuinka näin ei voi enää jatkua... Harmittaa niin kovasti, haluaisin kuitenkin itsekin nyt laittaa vielä viimeisen kerran kaiken peliin. Takki on vain niin tyhjä :'( Yhtäkkiä se raastava tuska erimielisyyksistämme ja ongelmistamme on poissa, samoin paniikki mahdollisesta erosta... Tilalla on vain turta olo ja tyhjyys. Tuntuu ihan mahdottomalta löytää entinen läheisyys ja yhteys.
Kommentit (5)
Ainoa neuvo mikä tulee mieleen, on aika. Anna itsellesi aikaa. Älä otakaan liikoja paineita tähän uuteen yritykseen. Tarvitset aikaa ja rauhaa toipua. Jos mies todella panostaa ja näet pidemmän ajan kuluessa, että tärkeät ongelmakohdat ovat oikeasti poistuneet, niin ehkä pikkuhiljaa tunteet palaavat. Tai sitten eivät. Voi olla että ne eivät palaa, eikä niiden tarvitsekaan palata kaiken jälkeen. Ei niitä kannata koittaa pakottaakaan. Tarvitset lepoa ja toipumista. Ota sitä omaa aikaa ja tee itsellesi mieluisia juttuja ja käy luonnossa jne.
Muutenkin pidemmän ajan kuluttua vasta todella myös näet, ovatko asit pysyvästi muuttuneet miehen osalta parempaan, vai jaksaako hän vain hetkisen yrittää. En kiirehtisi luottamusta, ennen kun siihen on oikeasti aihetta. Jos luottamus asioiden pysyvään muutokseen todella osoittautuu todeksi, niin sitten voi akaa odotella niitä mahdollisesti palaavia tunteita. Ei se ero ole ollenkaan huono vaihtoehto tuollaisen jälkeen muutenkaan.
Jos kuitenkin miehen kanssa jatkaminen osoittautuu henkisesti nyt liian raskaaksi, siitä huolimatta, että "menisi ns. hyvin" niin erotkaa. Sun toipuminen on nyt juuri se ykkösprioriteetti kuitenkin. Ihmisen voimat on rajalliset. Ja itse asiassa olisin huolissani kyllä siitä tilanteesta, että jos nyt yritätte uudelleen ja mies jaksaa vähän aikaa käyttäytyä, sulla tunteetkin palaavat, mutta sitten palaavat tovin pääästä myös vanhat ongelmat. Mistä voimat siihen tilanteeseen, kun olet jo nyt ihan loppu? Joutuisit käymään kaiken uudelleen taas läpi.
Kuuntele itseäsi ja tunteitasi. Älä pakota itseäsi sellaiseen mitä et todellisuudessa halua. Kuuntele itseäsi siinä, mitä nyt kaipaat ja tarvitset toipumiseen. Voimia sinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samassa tilanteessa. En tiedä miten tästä eteenpäin. On myös asioita, joita ei välttämättä voi koskaan antaa anteeksi. Ja asioita, jotka pitävät meidät loppuelämän yhdessä. Ehkä täytyy antaa ajan vain kulua ja katsoa elämää useammalta kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa neuvo mikä tulee mieleen, on aika. Anna itsellesi aikaa. Älä otakaan liikoja paineita tähän uuteen yritykseen. Tarvitset aikaa ja rauhaa toipua. Jos mies todella panostaa ja näet pidemmän ajan kuluessa, että tärkeät ongelmakohdat ovat oikeasti poistuneet, niin ehkä pikkuhiljaa tunteet palaavat. Tai sitten eivät. Voi olla että ne eivät palaa, eikä niiden tarvitsekaan palata kaiken jälkeen. Ei niitä kannata koittaa pakottaakaan. Tarvitset lepoa ja toipumista. Ota sitä omaa aikaa ja tee itsellesi mieluisia juttuja ja käy luonnossa jne.
Muutenkin pidemmän ajan kuluttua vasta todella myös näet, ovatko asit pysyvästi muuttuneet miehen osalta parempaan, vai jaksaako hän vain hetkisen yrittää. En kiirehtisi luottamusta, ennen kun siihen on oikeasti aihetta. Jos luottamus asioiden pysyvään muutokseen todella osoittautuu todeksi, niin sitten voi akaa odotella niitä mahdollisesti palaavia tunteita. Ei se ero ole ollenkaan huono vaihtoehto tuollaisen jälkeen muutenkaan.
Jos kuitenkin miehen kanssa jatkaminen osoittautuu henkisesti nyt liian raskaaksi, siitä huolimatta, että "menisi ns. hyvin" niin erotkaa. Sun toipuminen on nyt juuri se ykkösprioriteetti kuitenkin. Ihmisen voimat on rajalliset. Ja itse asiassa olisin huolissani kyllä siitä tilanteesta, että jos nyt yritätte uudelleen ja mies jaksaa vähän aikaa käyttäytyä, sulla tunteetkin palaavat, mutta sitten palaavat tovin pääästä myös vanhat ongelmat. Mistä voimat siihen tilanteeseen, kun olet jo nyt ihan loppu? Joutuisit käymään kaiken uudelleen taas läpi.
Kuuntele itseäsi ja tunteitasi. Älä pakota itseäsi sellaiseen mitä et todellisuudessa halua. Kuuntele itseäsi siinä, mitä nyt kaipaat ja tarvitset toipumiseen. Voimia sinne
sama jatkaa:
Minusta on myös huolestuttavaa se, ettei miestäsi herättänyt tilanteen vakavuuteen edes se, että masennuit vakavasti, vaan vasta suunnittelemasi ero, joka siis vaikuttaisi häneen. Kuulostaa itsekeskeiseltä mieheltä, empatiakyvyn puuttellisuutta?
Koen paljon saman tyylisiä tunteita kuin aloittaja. Sillä erotuksella että mieheni ei ole tehnyt mitään erikoista (?), emmekä ole puhuneet erosta, olen miettinyt sitä vain pääni sisällä. Olemme olleet yhdessä nuoresta asti nelikymppisiksi. Mies on aina ollut aika vaativa ja äkkipikainen luonne, mutta minä olin nuorena joustavampi ja sävyisämpi, nyt ei vain tahdo jaksaa. Hänessä toki paljon hyvää, kunnollinen, fiksu, huumorintajuinen... välillä hyviä hetkiä ja hauskaakin yhdessä, mutta silti jotenkin kyllästyttää ja tympäisee, eikä tahdo millään saada palautettua intohimoa ja romanttista rakkautta. Vaikka haluaisin! Ärsyttävää kyllä. Eikä asiaa yhtään helpota se, että ympärillä ystävät kuhertelevat onnellisina uusissa suhteissaan... Mut edelleen, meillä niin paljon yhteistä hyvää takana että aion vielä yrittää.
Suusta suuhun