Huvittaa vapaaehtoisesti lapsettomien ikäneitojen uhriutuminen

Ok

Onko sinulla kokemuksellista vertailupohjaa millaista on olla lapseton nainen tässä yhteiskunnassa?

Sama pätee yleensäkin ihmisiin, jotka suhtautuvat joihinkin elämänvalintoihinsa melkein kuin aatteeseen. Yleisimmin tästä asiasta vitsiä väännetään vegaaneista, mutta lähes mistä tahansa saa itselleen riehumisen arvoisen elämänkatsomuksen, jos on sellainen luonto.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla kokemuksellista vertailupohjaa millaista on olla lapseton nainen tässä yhteiskunnassa?

Siitä millaista on olla lapseton reippaasti yli nelikymppinen, jonka koko elämä ja olemus on niin kaukana lisääntymisideaalista kuin vain voi? Ei, siitä ei ole kokemusta.

huvinsa kullakin, itseäni huvittaa huvittuminen lapsettomien ikäneitojen uhriutumisesta.

Tunnen monen monta lapsetonta naista, ihan on ystäviäkin heissä, eikä heistä kukaan esitä mitään tällaista uhriutumista ja jos asiasta tulee puhe, niin ihan normaalilla tavalla jutellaan puolin ja toisin.  Eli ne on kai niitä, joille se asia on ihan ok eikä mitenkään merkityksellinen.

Ja sitten tunnen muutaman, onneksi vain muutaman, jotka on ikään kuin korpinkynnet tanassa koko ajan yhteiskuntaa vastaan tästä heidän ihan omasta valinnastaan.  Itse ottavat asian puheeksi ja aina joku väärin kohtelu tapahtunut.  Aina heitä painostetaan ja syyllistetään ja aina jollain lailla on joutuneet kärsimään toisten lapsista.  En ymmärrä tätä, enkä voi mennä mukaan tällaiseen.  

Asenne näkyy aivan kaikessa.  Jos mainitsee, että joku odottaa kuulemma lasta, niin heti sama asenne:  phyh, voi taivas, eikö sille se yksi riittänyt tms.  Ei ikinä voi sanoa, että ai kun kiva, vaikka tietäisi, että toinen on varmasti hyvä vanhempi ja pystyy lapselleen antamaan hyvän elämänalun.  Niin ei, aina se on jotenkin väärin.

Ja kun joku nuori on tehnyt jotain ikävää, niin aina siitä vedetään tosiaan se aasinsilta siihen, että Minullapa ei ole niitä huolia.  Onneksi ei tarvi tuotakaan katsella.  Minäpä se olen viisaasti tehnyt, ei liikuta minua nuo asiat.  Koskaan puhe ei lähde siihen suuntaan, että mikähän sen nuoren on saanut menemään sellaista tekemään,  onkohan se vain nuoruuden tyhmyyttä vai onko takana jotain oikeasti vaikeaa ja kunpa se nyt selviäisi tuosta ja voimia tarvitsisi ne vanhemmatkin jne.  Ei, aina se tuomitseminen ja vahingonilo, että mitäs meni lapsia tekemään, nyt saa kärsiä.  Minullapa on asiat hyvin.

Raskasta.  Siis se on todella raskasta.  Oman velautensa jatkuvaa kiittelyä ja ihannointia.  

Pitääkö siihen jotenkin mennä mukaan?

Ja sitten tosiaan se, että kuinka heitä veloja yhteiskunta sorsii.  Lapsille ja niitten mammoille on kuulemma koko Suomi tehty ja valmistettu, velat saa aina kuulla, kuinka eivät tee lapsia ja ovat itsekkäitä ja omanminän palvojia.  Tuohon viimeiseen voin kyllä yhtyäkin, ei sen puoleen.  

Ja mistä ihmeestä niitä sukulaistätejäkin aina riittää, jotka kaikkialla ja aina vaatii heitä tilille lapsettomuudesta?  Joka ikinen päiväkö ne tulee oven taakse koputtelemaan ja päivittelemään?

Kuulemma kaikissa sukutapaamisissa tentataan lapsista.  En usko yhtään.  Ensinnäkään se ei ole tenttaamista, jos joku kysyy, että onko sinulla lapsia.  Se on kysymys, ei tenttaus.

Ja jos yksi kysyy kerran ja pitkän ajan päästä joku toinen kysyy saman kysymyksen, niin se ei ole ainaista kyselemistä.

Liioitellaan ja loukkaannutaan, mikä tarkoittaa, että asia on itselle jotenkin arka.  Ja kuitenkin jos on vela, niin ei pitäisi olla arka asia.  Miksei siitä voi puhua ihan niin kuin muistakin asioista.  Voi vaikka sanoa, että en tullut tehneeksi ja sillä siisti.  

Mutta ilmeisesti eivät itsekään ole sinut asian kanssa.  

Oma serkkuni kyllä sanoo ihan suoraan, että miesvalintojen suhteen tuli epäonnistumisia.  Sitten kun löytyi se oikea, ei enää ollut mahdollisuutta tulla raskaaksi.  Ihan oikea perustelu, jos joku sitä kaipaa.  Niin siinä käy varmaan monellekin.  Ja aina on parempi, ettei tee sitä lasta ollenkaan, jos toinen vaihtoehto on tehdä se väärän miehen kanssa.  Niin paljon on niitä metsään menneitä suhteita nykyisin.

Tunnen järkeviä veloja, joiden velana oleminen ei edes näy päällepäin. Sitten on nämä velat, jotka tälläkin palstalla jostain syystä rantautuvat jokaikiseen lapsikeskusteluun kertomaan aatteestaan. Ymmärrän velan valinnat, mutta miksi menet keskusteluun luokkaa ”parhaat rukkaset lapselle” ja haastat riitaa siellä? Mikä niissä lapsissa sitten kuitenkin kiinnostaa niin paljon? Musta on alkanut tuntua, että se on niiden omaa epävarmuutta valinnastaan. Jotain outoa katkeruutta siinä on.

Mutta peukku veloille, jotka ovat sitä ilman, että ovat vain sitä!

Terveisin yhden lapsen äiti & raskaana

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla kokemuksellista vertailupohjaa millaista on olla lapseton nainen tässä yhteiskunnassa?

Sain lapseni 42 -vuotiaana, joten on pitkä kokemus. 

Joo joo Mika.

Vierailija kirjoitti:

Sama pätee yleensäkin ihmisiin, jotka suhtautuvat joihinkin elämänvalintoihinsa melkein kuin aatteeseen. Yleisimmin tästä asiasta vitsiä väännetään vegaaneista, mutta lähes mistä tahansa saa itselleen riehumisen arvoisen elämänkatsomuksen, jos on sellainen luonto.

Tuo on totta. Näitä fanaattisesti omien valintojensa parhaimmuteen ja oikeellisuuteen suhtautuvia löytyy niin vegaaneista kuin vannoutuneista lihansyöjistä, lapsettomista ja äitiyden/isyyden auvosta vakuuttuneista, humanisteista ja kovien tieteiden edustajista, koulutetuista asiantuntijoista ja kokemusasiantuntijoista, duunareista ja valkokaulustyöläisitä. Rasittavia kaikki. Etenkin, kun itse kokevat rasittaviksi vain ne eri tavalla ajattelevat, eivätkä tajua itse siinä omassa auvoisessa uskossaan olevansa ihan yhtä pahoja, jos ei pahempiakin.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla kokemuksellista vertailupohjaa millaista on olla lapseton nainen tässä yhteiskunnassa?

Kas kun et vayakki pyydä lähdettä aloituksen tekijältä 😂🤣👌🏿

Vierailija kirjoitti:

Tunnen järkeviä veloja, joiden velana oleminen ei edes näy päällepäin. Sitten on nämä velat, jotka tälläkin palstalla jostain syystä rantautuvat jokaikiseen lapsikeskusteluun kertomaan aatteestaan. Ymmärrän velan valinnat, mutta miksi menet keskusteluun luokkaa ”parhaat rukkaset lapselle” ja haastat riitaa siellä? Mikä niissä lapsissa sitten kuitenkin kiinnostaa niin paljon? Musta on alkanut tuntua, että se on niiden omaa epävarmuutta valinnastaan. Jotain outoa katkeruutta siinä on.

Mutta peukku veloille, jotka ovat sitä ilman, että ovat vain sitä!

Terveisin yhden lapsen äiti & raskaana

Toisaalta ihan samaa voi sanoa kaikista äideistä, jotka tulevat keskusteluihin joka kerta vakuuttamaan siitä, miten äityis on se ainoa tie auvoon. Eli näitä oman valintansa oikeellisuuteen niin vankasti uskovia, etteivät ymmärrä, että toiselle se päinvastainen valinta voi olla se tie oikeaan onneen, löytyy molemmista ryhmistä. Valtaosa sitten onneksi on ihan tolkullista porukkaa, eikä tule sen paremmin hehkuttamaan lapsettomuuden kuin äityidenkään auvoa ainoa totena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama pätee yleensäkin ihmisiin, jotka suhtautuvat joihinkin elämänvalintoihinsa melkein kuin aatteeseen. Yleisimmin tästä asiasta vitsiä väännetään vegaaneista, mutta lähes mistä tahansa saa itselleen riehumisen arvoisen elämänkatsomuksen, jos on sellainen luonto.

Tuo on totta. Näitä fanaattisesti omien valintojensa parhaimmuteen ja oikeellisuuteen suhtautuvia löytyy niin vegaaneista kuin vannoutuneista lihansyöjistä, lapsettomista ja äitiyden/isyyden auvosta vakuuttuneista, humanisteista ja kovien tieteiden edustajista, koulutetuista asiantuntijoista ja kokemusasiantuntijoista, duunareista ja valkokaulustyöläisitä. Rasittavia kaikki. Etenkin, kun itse kokevat rasittaviksi vain ne eri tavalla ajattelevat, eivätkä tajua itse siinä omassa auvoisessa uskossaan olevansa ihan yhtä pahoja, jos ei pahempiakin.

Kyllä, puhdas ihmistyyppikysymys kyseessä. Valitettavasti nämä muutamat rasittavat yksilöt ovat yleensä niitä kovaäänisimpiä energiasyöppöjä, jolloin he leimaavat helposti myös loput samassa kategoriassa (lapsettomat, vegaanit, vannoutuneet lihansyöjät, äitiyteen hurahtaneet jne.) kanssaan olevat ihmiset.

Tai sitten se, että ollaan niiiiin hyviä ihmisiä, kun ei lisäännytä.

Aloitetaan jo yläasteella tämä "en hanki lapsia IKINÄ". Jatketaan sitä mantraa mm. ehkäisykeskusteluissa. Itketään pitkin paikallislehtiä kuinka alle 30v. ei saa sterilisaatiota vaikka tietää ettei halua lapsia.

Sitten se kääntyy siihen "onneksi minulla ei ole lapsia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen järkeviä veloja, joiden velana oleminen ei edes näy päällepäin. Sitten on nämä velat, jotka tälläkin palstalla jostain syystä rantautuvat jokaikiseen lapsikeskusteluun kertomaan aatteestaan. Ymmärrän velan valinnat, mutta miksi menet keskusteluun luokkaa ”parhaat rukkaset lapselle” ja haastat riitaa siellä? Mikä niissä lapsissa sitten kuitenkin kiinnostaa niin paljon? Musta on alkanut tuntua, että se on niiden omaa epävarmuutta valinnastaan. Jotain outoa katkeruutta siinä on.

Mutta peukku veloille, jotka ovat sitä ilman, että ovat vain sitä!

Terveisin yhden lapsen äiti & raskaana

Toisaalta ihan samaa voi sanoa kaikista äideistä, jotka tulevat keskusteluihin joka kerta vakuuttamaan siitä, miten äityis on se ainoa tie auvoon. Eli näitä oman valintansa oikeellisuuteen niin vankasti uskovia, etteivät ymmärrä, että toiselle se päinvastainen valinta voi olla se tie oikeaan onneen, löytyy molemmista ryhmistä. Valtaosa sitten onneksi on ihan tolkullista porukkaa, eikä tule sen paremmin hehkuttamaan lapsettomuuden kuin äityidenkään auvoa ainoa totena.

Mun mielestä sillä keskustelulla itsellään on jo todella suuri merkitys sille, missä menee terveen ja epäterveen käytöksen raja. Tällä palstalla on HYVIN usein ihan suoraan jo otsikossa lapsiin viittaavia keskusteluja: Mitä puette lapsille päälle, miten saisin lapsen syömään paremmin, miksi lapsi tekee niin ja näin. Mielestäni todella erikoista tulla tuollaiseen keskusteluun velana ja vielä tuoda se siellä äänekkäästi esiin. Yksi todella huvittava piirre on lisäksi se, että tullaan vastaavanlaiseen keskusteluun tuomaan esille sitä, että minulla on KOIRA enkä koskaan hanki lapsia ja sitten jauhetaan siitä koirasta sivutolkulla ja pian ollaankin taas velojen suosikkiaiheessa eli siinä, että lapsi on suuri ympäristörikos (edelleen keskustelun otsikkona luokkaa ”lapselle hyvä kurahaalari”).

Toki myös äitejä on olemassa ihan hulluja. Se onkin sitten jo toinen keskustelu ja koska mielestäni keskustelun aiheessa tulisi edes suunnilleen pysyä, niin en alota siitä. :D

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma kaikissa sukutapaamisissa tentataan lapsista.  En usko yhtään.  Ensinnäkään se ei ole tenttaamista, jos joku kysyy, että onko sinulla lapsia.  Se on kysymys, ei tenttaus.

Ja jos yksi kysyy kerran ja pitkän ajan päästä joku toinen kysyy saman kysymyksen, niin se ei ole ainaista kyselemistä.

Liioitellaan ja loukkaannutaan, mikä tarkoittaa, että asia on itselle jotenkin arka.  Ja kuitenkin jos on vela, niin ei pitäisi olla arka asia.  Miksei siitä voi puhua ihan niin kuin muistakin asioista.  Voi vaikka sanoa, että en tullut tehneeksi ja sillä siisti.  

Mutta ilmeisesti eivät itsekään ole sinut asian kanssa.  

Oma serkkuni kyllä sanoo ihan suoraan, että miesvalintojen suhteen tuli epäonnistumisia.  Sitten kun löytyi se oikea, ei enää ollut mahdollisuutta tulla raskaaksi.  Ihan oikea perustelu, jos joku sitä kaipaa.  Niin siinä käy varmaan monellekin.  Ja aina on parempi, ettei tee sitä lasta ollenkaan, jos toinen vaihtoehto on tehdä se väärän miehen kanssa.  Niin paljon on niitä metsään menneitä suhteita nykyisin.

Ihan normaalia small talkia sukujuhlissa yleensä on. Usein kysytään myös vaikka, missäs olet nykyään töissä. Työttömät voisivat vetää tästä herneet nenään, että hirveää tenttaamista. Ei ole, jos se kysytään ihan tavallisen neutraalisti. Sukulainen, jota ei ole pitkään aikaan nähnyt, ei voi tietää sinun työttömyydestä tai lapsettomuudesta. Siksi hän kysyy, koska kiinnostaa, mitä sinulle kuuluu.

Olipa harvinaisen ilkeää tekstiä aloittajalta. En ota edes kantaa itse aiheeseen, mutta totean, etten haluaisi olla tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma kaikissa sukutapaamisissa tentataan lapsista.  En usko yhtään.  Ensinnäkään se ei ole tenttaamista, jos joku kysyy, että onko sinulla lapsia.  Se on kysymys, ei tenttaus.

Ja jos yksi kysyy kerran ja pitkän ajan päästä joku toinen kysyy saman kysymyksen, niin se ei ole ainaista kyselemistä.

Liioitellaan ja loukkaannutaan, mikä tarkoittaa, että asia on itselle jotenkin arka.  Ja kuitenkin jos on vela, niin ei pitäisi olla arka asia.  Miksei siitä voi puhua ihan niin kuin muistakin asioista.  Voi vaikka sanoa, että en tullut tehneeksi ja sillä siisti.  

Mutta ilmeisesti eivät itsekään ole sinut asian kanssa.  

Oma serkkuni kyllä sanoo ihan suoraan, että miesvalintojen suhteen tuli epäonnistumisia.  Sitten kun löytyi se oikea, ei enää ollut mahdollisuutta tulla raskaaksi.  Ihan oikea perustelu, jos joku sitä kaipaa.  Niin siinä käy varmaan monellekin.  Ja aina on parempi, ettei tee sitä lasta ollenkaan, jos toinen vaihtoehto on tehdä se väärän miehen kanssa.  Niin paljon on niitä metsään menneitä suhteita nykyisin.

Ihan normaalia small talkia sukujuhlissa yleensä on. Usein kysytään myös vaikka, missäs olet nykyään töissä. Työttömät voisivat vetää tästä herneet nenään, että hirveää tenttaamista. Ei ole, jos se kysytään ihan tavallisen neutraalisti. Sukulainen, jota ei ole pitkään aikaan nähnyt, ei voi tietää sinun työttömyydestä tai lapsettomuudesta. Siksi hän kysyy, koska kiinnostaa, mitä sinulle kuuluu.

Valitettavasti monesti ei mene small talkin puolelle. Itse tunnen useampia naisia, jotka ovat lapsettomia vastoin tahtoaan ja he todella kärsivät etenkin sukulaisten vihjailuista ja painostuksesta.

Mieluummin ottaisin painostusta vastaan velana kuin soisin sitä ihmiselle, joka aidosti kipuilee lapsettomuuden kanssa.

On täysin eri asia kysyä onko toisella lasta kuin kysyä miksi ei lasta ole vielä hankittu. Noh Minna, milloin sinä sen lapsen aioit tehdä? Ei tässä liian kauan voi odottelemaan jäädä! Kyllä minä niin toivoisin että Minna soisi minulle lapsenlapsen? No onkos sinulla Minna jo miestä? Kannattaisi alkaa katsella kun kellohan se kohta tikittää..!

Osa ihmisistä on valitettavasti ikäviä.