Lue keskustelun säännöt.
30 kriisi vai mikä on kun ahdistaa joka päivä
14.05.2021 |
Ahdistus on sietämätöntä, joka päiväistä. Olen 31 vuotias nainen, asun pienessä paikkakunnassa vaikka välillä olen käynyt asumassa muuallakin silloisen työn vuoksi. Jäin tammikuussa työttömäksi määräaikaisesta työsuhteesta, ja se nakertaa itseluottamusta. Olenko niin huono, että en onnistu edes saamaan uutta työtä vaikka olen laittanut lyhyessä ajassa noin 50-60 hakemusta, muutamaan olen päässyt haastatteluun mutta en ole tietenkään tullut valituksi. Helmikuussa olisin saanut taas määräaikaisen mutta en ottanut sitä koska olen loputtoman väsynyt jatkuvaan määräaikaisuus kierteeseen, ja siihen epävarmuuteen sekä ainaiseen työnhakuun joka pitää aina aloittaa alusta kun määräaikausuus päättyy. Olin aika loppuun palanut helmikuussa, enkä olisi suoraan sanottuna jaksanut aloittaa uutta työtä niin pian mutta nyt tuntuu tarmoa löytyvän mutta ei töitä. Uuvun myös helposti aina töissä, ja olenkin käynyt kovan työuupumuksen läpi vuonna 2016. Olen heikko. Olen alkanut haaveilemaan myös omasta perheestä, lapsista mutta ei ole edes puolisoa. En varmaan koskaan tule saamaan edes lapsia, ei minun epäonnisessa elämässä, enkä ole täysin varma haluanko kuitenkaan lapsia koska jäisin kuitenkin tällä surkealla tuurilla yksinhuoltajaksi, kun puoliso pettäisi. On myös aikaisemmin petetty parisuhteessa. Koulukiusattu koko peruskoulu. Olen etsinyt vuokrattavaa omakotitaloa, kun omaa en velaksi halua. En ole edes taloa löytänyt, ja nekin menee aina sivu suun jollekkin toiselle. Tunnen olevani tälle yhteiskunnalle vain painolasti, olen hyödytön ja ikuinen väliinputooja joka asiassa. Tällä hetkellä asun kerrostalossa, asunut jo 8 vuotta, enkä enään jaksaisi naapureita jotka on heti seinässä kiinni ja en jaksa kuunnella naapurista silloin tällöin tulevia ääniä. Ei enään. Vihaan tätä elämääni, ja jatkuvaa epäonnistumista. Tällä tuurilla naapuriin muutti viime syksynä myös nuoripari, jotka välillä pitää meteliä mutta isännöitsijä nostaa saamattomana kädet pystyyn. Joten muutan sitten itse muualla, jossa ei tarvi kuunnelle tuota idiotismia. Miten voin olettaa, että elämässä isot asiat onnistuu jos ei edes ne pienet? Tekisi mieli muuttaa saman tien jonnekkin toiselle paikkakunnalle, pois täältä tuppukylästä mutta pelko estää.
Kommentit (8)
Nyt viimeisimpänä ongelmana on tullut univaikeudet, kun ei ole säännöllistä päivärytmiä. Joskus nukahdan vasta aamulla klo 6 ja joskus heti kun menen nukkumaan klo 22. Tämä oli viimeinen niitti. Tekisi mieli luovuttaa koko elämän suhteen, ja lähtä oman käden kautta. Mitä sitä suotta yrittämään kun pieleen menee kuitenkin. Kovan taistelun jälkeen sain unilääkkeitä, kun melatoniini ei aina tunnu auttavan. Onneksi viikon päästä pääsen Lappiin mökille, saa etäisyyttä. Niin paljon elämässä pettymyksiä, ja epäonnistumisia. Jatkuvaa taistelua, ja elämä tuntuu pelkältä selviytymiseltä. Olen alkanut miettimään, että jos lähtisin oman käden kautta. Olen yrittänyt sitä ensimmäisen kerran lääkkeillä jo 19 vuotiaana mutta epäonnistuin. Miksi en tekisi sitä toista kertaa? En vain enään jaksa, ja nämä uniongelmat oli viimeinen niitti, en jaksa enään. Vähintään kerran viikossa kuukauden ajan nyt ollut ongelmia nukahtamisen kanssa, kun stressan asioitani läpi yön. Tuntuu, että teen elämässäni vain vääriä ratkaisuja, kuten olisi pitänyt helmikuussa ottaa se työ jota tarjottiin mutta koska olen näin raasu, ja heikko niin en henkisesti olisi jaksanut tehdä töitä. Vihaan välillä itseäni. Kaveri soitti hetki sitten, ja kysyi suoraan että onko kaikki hyvin. Varmaan kuulee jo äänestä, että mikään ei ole hyvin. Joka päivä vain itkettää, ja ahdistaa pohjattoman paljon, eikä kukaan auta vaikka apua olen hakenut. En jaksa enään edes apua hakea, en jaksa mitään. Kuolisi vain pois, sitä odotan joka päivä. En jaksa uskoa, että elämällä on enään mitään tarjottavaa tai ainakaan mitään hyvää, epäonnea kyllä. Ja älkää please sanoko, että olen nuori koska se ei auta asiaa. Alkoholi on myös lisääntynyt, koska edes silloin jaksan jonkun verran hymyillä. Unirytmi varmana korjaantuisi jos saisin töitä mutta en saa, ei korona aikana ja tällaisena aikana jossa suurin osa töistä menee suhteilla, työnantajat on myös töykeitä. Olen totaalisen loppu myös töykeyteen, ja itsekkäisiin ihmisiin. Eiköhän tämä elämäni ollut tässä. Olen tällä hetkellä myös totaalisen väsynyt kun nukahdin vasta yöllä 03:30 ja heräsin 10 aikaan. Joskus on öitä kun nukun kuin unelma, ja sitten tulee öitä kun en nuku ja silloin romahdan. Niinkuin nyt. Tämäkin piti kirjoittaa 2 erässä kun liian pitkä vuodatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 kriisi menee ohi kun alkaa 40 kriisi.
Oletko hakenut apua masennukseen? Voisit saada asioita käsiteltyä.
Minä olen vähän vanhempi. Ahdistaa, mutta eri asiat. Kuulostat yksinkertaisesti liian kuormittuneelta. Toivottavasti elämässäsi tapahtuisi jotain mukavaa.
Työttömyys, se masentaa, liikaa aikaa olla tekemättä mitään. Ala harrastaa jotain, vaikka ratsastusta sillä takeella että teet palkaksi tallitöitä, aina voi tehdä jotain vaikka ei olisi edes rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuormittunut, sitäpä olen. Tietäs vaan, että mistä tätä kuormaa lähtee purkamaan. Jos nyt ensin käyn siellä Lapissa mökillä. Olen siellä viikon, ja katson sen jälkeen. -Aloittaja
Luoja, Jumala, joku... anna voimaa aloittajalle. Mä toivon sulle hyvää tapahtuvaksi.
Kuulostaa siltä, että voisit olla vähän masentunut. Onko sinulla ystäviä? Olisko mahdollista aloittaa joku harrastus tai onko sulla sellaisia? 30 kymppisellä on elämää vielä paljon edessä. Sullakin varmasti ne parhaat vuodet, mutta ensin pitäis saada vähän valoa elämään.