Joskus päivähoidon alkuaikoina...
tai ei nyt sentään ihan alussakaan. Mutta ennen oli ihan päivähoitoasetuksessa sanottu se, että etusijalla päivähoitoon ovat lapset, jotka tarvitsevat sitä kasvatuksellisista tai muista vastaavista syistä. On jotenkin pelottavaa, että äärimilleen väsynyt äiti tuomitaan siitä, että hän vie tukitoimena lapsensa päiväkotiin. Eikö ennemmin se hyvin toimeentulevan toimitusjohtavan rouva voisi jättää viriketyöpaikkansa ja jäädä kotiin lapsiaan hoitamaan? Nyt provosoin ja ihan tarkoituksella meitä naisia. Pitäisikö ottaa enemmän vastuuta siitä naapuriin nääntymäisillään olevasta viiden lapsen äidistä? Ei niinkään tuomittaisi, vaan yritettäisiin auttaa.
Kommentit (4)
Vain kunnon aivopesty sosialidemokraattitäti voi ihmetellä tyyliin "Yhtä lailla pitäisi vähävaraisempien perheiden saada kalliimpiin yksityisiin päiväkoteihin, jos siellä on laadukkaampaa varhaiskasvatusta, erityispedagogiikkaa jne...miksi vähävaraisia "rangaistaan" eväämällä eliittipäiväkotimahdollisuus?"
Kyllä jokaisella ihmisellä pitäisi olla ensisijainen vastuu itsestään ja perheestään. On ihan oikein että jos tekee kovasti töitä, voi tienata kunnolla ja käyttää sitten ne rahat vaikka perheen eteen. Ei niin että kaikille kuuluu paras mahdollinen niin että muut maksaa.
Saamatta siitä rahaa enempää kuin vain välttämättömään toimeentuloon. Ja vielä nimen omaan rehellistä työtä. Parhaassa tapauksessa se naapurin työnvieroksuja saa sitten vielä eri tukien muodossa saman verran tai enemmän. Kyllä yhteiskunnan olisi tuettava enemmän pienipalkkaista duunaria, jonka selkärangasta nämä korkeapalkkaisten suuret tulot usein rahoitetaan.
on ollut mitä suurinta ajattelemattomuutta. Perhetyöntekijä ei korvaa kodinhoitajaa, joka sentään teki kotitöitäkin. Molempia tarvittaisiin. Jos suurituloisten tienestejä tipautettaisiin muutamalla satasella kuukautta kohti, saataisiin jo palkattua niitä kodinhoitajia. Mutta sekään ei auta, kun ei ole enää toimia heitä varten. Kummalliseksi on tämä yhteiskunta mennyt. Oman edun tavoittelu ja välinpitämättömyys toisista ihmisistä lisääntyy.Lapset viedään hoitoon mahdollisimman pieninä. Tosin 80-luvulla saattoi vielä kunnallisessa seimessä nähdä 5kk ikäisen vauvan. Tuohon aikaan perhepäivähoitajat kuiskuttelivat keskenään, että on se kumma että kaikkein varakkaimmat yleensä tuovat lapsensa hoitoon mahdollisimman pian.
ennen oli esim. yksinhuoltajilla etuoikeus saada lapsensa kunnalliseen hoitoon. Maksu oli tulojen ja lapsiluvun mukaan. Monesti oli hoidettavat hiukan "köyhemmistä" perheistä, vaikka suloisia lapsia olivat siinä missä lapset nykyäänkin.
Olin harjoittelijana Herttoniemen lastenseimessä 1960-luvulla, jolloin hoidettiin kunnallisissa ns. tulorajoilla. Vauvat olivat alkaen 6kk. Poikkeustapauksessa otettiin kaksi kertaa 5 kk:n ikäiset. Sittemmin lapsen sai jos maksoi asuntovelkaa, sillä asunto katsottiin tarpeelliseksi lapselle. Autovelka ei riittänyt perusteeksi saaada lapselle halpa tarhapaikka.
Tietysti voisi ajatella miksi rangaista hyvän koulutuksen hankkineita hyvässä työpaikasa olevien perheiden halutessa kunnalliseen... ja maksaahan he kunnallisesta hoitopaikasta tulojensa mukaan.
Ennen Helsingin Sanomissa oli aina pitkät rivit työpaikkoja, joissa haluttiin hoitaja kotiin. Silloin ei saanut mitään tukia palkatessaan hoitajan. Nythän saa Kelalata jne.
Olin useassa varakkaassa perheessä hoitamassa lapsia, pääasiassa vauvoja opiskellessani iltakeskikoulussa. Sain lukea vauvan nukkuessa. Vauvat olivat siihen aikaan 3 viikkoisesta alkaen, sittemmin 2kk ikäisten äitien oli palattava työhön, sitten 7kk jne.
Todella, päivähoitolaki subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen tehtiin Suomessa silloin, kun oli erittäin hyvät ajat. Päättäjät eivät varmaan tajuneet mihin se johtaa, hoitopaikkojen järjestäminen myös sellaisten perheiden lapsille jotka voisivat järjestää lapsensa hoidon muualla - saahan lapset virikkeitä ja kavereita "eliittipäivähoidoissakin" kun maksaa enemmän mitä kunnallisissa. On erittyispedagogiikkaa, kielikylpyä, liikuntaan painottavia, taiteeseen jne. Joihinkin yksityisiin saa jotakuinkin samalla hoitomaksulla kuin kunnalliseen, on yksityisen hoidon tukea jne.
Luulisi varakkaampien haluavankin muutakin kuin kunnallista, jossa monasti lapset ovat "säilössä" aika paljolti, hienoista kirjatuista kasvatustavotteista ja suunnitelmista huolimatta. Näiden toteuttaminen on vain välillä vaikeata, koen itse harmillisena kun en pysty toteuttamaan kaikkia asioita joita on tavoitteissa kirjattuina. Yhtä lailla pitäisi vähävaraisempien perheiden saada kalliimpiin yksityisiin päiväkoteihin, jos siellä on laadukkaampaa varhaiskasvatusta, erityispedagogiikkaa jne...miksi vähävaraisia "rangaistaan" eväämällä eliittipäiväkotimahdollisuus?
Mutta se on totta, että koska nykyään ei saa yleensä enää kodinhoitajaa äitiä auttamaan kotiin, on oikein jos yliväsyneet, sairaudesta toipuvat, leikkauksen ja synnytyksen jälkeen, odotusajan lepoon määrätty jne. lapset saavat olla osan päivästä hoidossa pois kotoa. Ainakin lounasajan jolloin äiti saa esim. lapset päiväunille kotiin tai niiden jälkeen ruokitut lapset, auttaa sekin huilaamisesssa. Asioilla on monet hyvät ja huonot puolensa. Hyvää, kuten päivähoito-oikeutta käytetään vapaa-ajan saamiseen. oman lapsen kasvatuksesta ja lähelläolosta välittämättä, viedään lapsi hoitoon vaikka se olisi mahdollista hyvissä olosuhteissa oman vanhemman hoitaessa.