Ihmisistä 90% on kyvyttömiä olemaan onnellisia?
Joko ei tunnisteta, mikä tekee ihmisestä itsestään onnellisen (kaikilla on omat juttunsa, kopiointi ei vie minnekään), tai ei uskalleta tehdä päätöksiä, jotka veisivät sitä kohti. Tehdään samaa kuin aina ja valitetaan kun lopputulos ei tälläkään kertaa ollut parempi. Tehdään mitä ympäristö vaati ja ihmetellään, kun oma olo ei keventynyt.
Tai unohdetaan muu maailma kokonaan. Hetkellinen mielihyvä ajakoon rauhallisen mielen ja puhtaan omatunnon ohi.
Yksi elämä on meillä kaikilla. Jos on vielä mitä antaa, niin miksi ei, ja käyttää sen jotakin parempaa kohti? Mutta koska useimmat eivät tunnusta vapauttaan, odotan alapeukkuja. Ei haittaa. Yritin.
Kommentit (9)
Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa.
Vierailija kirjoitti:
Onnekkaasti kuulun siihen 10% vähemmistöön. :)
Sama täällä. Harvoin olen huonolla päällä...kait tuo on jotain aivokemiaa..mistä helpompi elämä?
mies53v
Jotkut osaavat olla niin onnellisia ja tyytyväisiä, vaikka elämässä olisi paljonkin vastoinkäymisiä. Toiset ovat onnettomia, vaikka mikään ei olisi vialla. Jokin aivokemiajuttu se kai tosiaan on, kuten edellinen sanoi, että suhtautuminen asioihin on ihan eri.
Onnellisuus lähtee siitä mitä vähemmän sinulla on ihmisiä elämässäsi. Pysyy aivokemiat tasaisina kun kukaan ei käy hermoillesi.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus lähtee siitä mitä vähemmän sinulla on ihmisiä elämässäsi. Pysyy aivokemiat tasaisina kun kukaan ei käy hermoillesi.
Oikeastihan se on päinvastoin. Onnellisilla, terveillä ja pitkäikäisillä ihmisillä on yleensä laajat sosiaaliset verkostot ja ihmisiä tavataan usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus lähtee siitä mitä vähemmän sinulla on ihmisiä elämässäsi. Pysyy aivokemiat tasaisina kun kukaan ei käy hermoillesi.
Oikeastihan se on päinvastoin. Onnellisilla, terveillä ja pitkäikäisillä ihmisillä on yleensä laajat sosiaaliset verkostot ja ihmisiä tavataan usein.
Minulla se on kyllä täysin toisinpäin. Imevät kaiken energian ja olo on näivettynyt ihmisten jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus lähtee siitä mitä vähemmän sinulla on ihmisiä elämässäsi. Pysyy aivokemiat tasaisina kun kukaan ei käy hermoillesi.
Oikeastihan se on päinvastoin. Onnellisilla, terveillä ja pitkäikäisillä ihmisillä on yleensä laajat sosiaaliset verkostot ja ihmisiä tavataan usein.
Pitkäikäisyydestäni en vielä voi tietää, mutta oma onnellisuuteni ainakin nousi kohisten, kun karsin ihmisiä elämästäni. Lapsuuden perhe, oma mies ja työkaverit työaikana riittävät - minulle. Muista tulee vain stressiä ja tuntuu, että aika valuu hukkaan, kun pitää näennäisesti pitää yllä ihmissuhteita.
Ei ihmistä ole luotu onnelliseksi. Henki olisi lähtenyt heti, jos olisi kivikaudella tai kylvöhommissa vain pällistellyt onnessaan.
Onnekkaasti kuulun siihen 10% vähemmistöön. :)