Miten joku jaksaa enää yli 40.v aloittaa

uutta vakavaa parisuhdetta? Saati yhteisasumista? Kun on jo (yleensä) lapset tehty ja saatettu maailmaan. On opittu omat tavat asua ja elää. Miten siinä enää jaksaa alkaa sopeutumaan uuden ihmisen elämänrytmiin yms... Kevyet suhteet joissa asutaan erillään ja vain tarvittaessa tapaillaan, ne on paljon helpompia.