Mielipidettä kaipaan (ihmissuhdehomma)
Olen joskus reilu parikymppisenä mennyt lupaamaan perheenjäsenelleni ajokortin, kun hän valmistuu ammattiin. Sitten kävi niin, että menetin työkykyni ja samalla loppui hyväpalkkaiset hommat. Luonnollisesti ajokortti perheenjäsenelle jäi hankkimatta, kun elämästä tuli lähinnä henkiinjäämiskamppailu pitkäksi aikaa.
Tästä lupauksesta on nyt aikaa yli kymmenen vuotta ja aina vaan perheenjäsen kantaa kaunaa siitä, että en korttia hänelle hommannut. Onko tämä nyt mielestänne ihan kohtuullista? Kyseinen henkilö on nykyisin reilusti yli kolmekymppinen.
Kommentit (11)
Joskus tästä kyseisestä ihmisestä tulee mieleen, että hän repii vaikka silmät päästä, jos kokee ne hänelle kuuluvan. Jos hän ei saa haluamaansa, syyllä ei ole merkitystä vaan hänelle olisi tässäkin tilanteessa varmaan ollut aivan yksi lysti, jos olisin oikeasti kuollut, kunhan hän olisi sen luvatun ajokortin saanut.
No ei kuulosta ihan kohtuulliselta. Olet hyvää hyvyyttäsi aikoinaan tuollaisen luvannut, sinulla ei ollut mitään velvollisuutta sellaista tehdä alunperinkään. Sitten kun tilanteesi on muuttunut, pitäisi toisen osapuolen se ymmärtää. Ei kuulosta ihan normaalilta tuollainen suhtautuminen.
Kohtuutonta vaatia sinulta tuota ajokorttia tuossa tapauksessa.
Toki voit muistella mitä lupasit ja kirjoittaa vaikka kauniin polkupyörän ajokortin tälle ihmiselle jos se ”täyttää lupauksen”. Ei tietenkään toimi jos lupasit kirjaimellisesti auton ajokortin. Ehkä helpompaa on vain vältellä tuollaisen sukulaisen seuraa. Ja antaa olla asian.
Jaa-a. Saiko tämä tyyppi ajokorttia sitten ”omillaan” vai onko rahan tai muun syyn jäänyt hankkimatta?
Toki tuo ärsyttää varmasti, mutta tilanteesi on sellainen että ymmärrettävästi lupaus täytyy jättää. Ja kohde sen valituksen voi jättää myös ja ymmärtää tilanteesi.
No ei ole normaalia. Mutta omassakin suvussa on tuollainen katkerikko joka varmaan kuolinvuoteellakin vielä valittaisi kun ei sitä saanut. Normaali ihminen ymmärtäisi.
Mie lupasin nuorena kaverilleni hienot 3 cd:n vaihtaja stereot, jos miusta ensin aika jättää. No vielä ei tiijä jättääkö, mutta ne sterket on jo romuna ja hävitetty. Toivottavasti ei tule kaveri niitä perikunnalta kyselee kun kuolen.
Voi olla autismia ja persoonallisuushäiriötä esimerkiksi. Pelkkä autismi ei aiheuta k..sipäisyyttä mutta joustamattomuus ja kirjaimellisuus yhdistettynä muihin pahoihin mt häiriöihin voi tehdä tuollaista.
Siskon tai veljen kyllä pitäisi ymmärtää muuttunut tilanne jo ilman että edes asiasta enempää täytyy puhua, mutta jos kyseessä on vaimosi tai miehesi, teidän ehkä kannattaisi yrittää koota sen verran rahaa, että hän saa kortin ja teillä on edes yksi auto käytössä. Vai oletko kuitenkin itse ajokykyinen vielä?
Kiitos vastauksista. Joo ei, tämä kyseinen kortitta jääjä ei todellakaan ymmärrä. Sama ihminen saa ihan silmittömiä raivokohtauksia, jos kokee jääneensä jossain asiassa esimerkiksi euron "tappiolle" (oikeasti ja liioittelematta). Hassua näissä euroraivareissa on se, että olen hänelle vuosien aikana syytänyt satoja, ellen jopa tuhansia euroja rahaa milloin minkäkinlaisena avustuksena, mutta hän on todellakin ihminen, jolle esim. satasen lahjoitus ei kuittaa 50 sentin velkaa. Se 50 senttiä pitää maksaa siihen satasen päälle.
Joku persoonallisuushäiriö on tosiaan kyseessä (on saanut hiljan diagnoosin, mutta en tiedä minkä). Ikävä homma tosin luvata asioita ja sitten pettää lupaukset, mutta joskus elämä tosiaan muuttuu.
Tuhansia euroja olet antanut, mutta 2000€ ajokortti jäi maksamatta. Ei nyt oikein täsmää.
Up