Lue keskustelun säännöt.
Voi apua mies kantoi anopilta ikivanhat plyysinojatuolit
11.05.2021 |
Ihan hirveet😭 sellaiset ruskeapuiset pallojalat ja simpukkaselkäiset. Painaa kun synti ja vähintään yhtä rumat. Eihän siinä voinut kun räjähtää nauruun kun näin ne, loukkaantui sitten minulle. Nyt mököttää :D
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Kalkkimaalia ja uusi verhoilu. Siinä teille yhteistä tekemistä pariskuntana ja kumpikin voittaa. Mies saa pitää tuolinsa ja sä saat niistä sellaiset että siedät katsoa
Ei siinä maalit ja verhoilut auta kun vika on siinä tuolin mallissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää materiaalia juhannuskokkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalkkimaalia ja uusi verhoilu. Siinä teille yhteistä tekemistä pariskuntana ja kumpikin voittaa. Mies saa pitää tuolinsa ja sä saat niistä sellaiset että siedät katsoa
Ei siinä maalit ja verhoilut auta kun vika on siinä tuolin mallissa.
Älä epäile maalin voimaa! Olen itse tuunannut kamalan mallisista hyvä kaluja, krakelointia, lehtikultausta, sabluunalla kuvioita tai raitoja. Tummaksi lakattu näyttää valkoisena ihan eriltä, vaaleanpunaisena jopa söpöltä
Meillä samaa... kotiin raahattu appivanhempien rumia kalusteita jostain 70-luvulta. Kulahtaneita ja kammottavan värisiä, useimmat eivät edes sovi millään tavalla yhteen saati meidään kotiin noin muuten. Mulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta mihinkään tuunaamiseen, eikä miehelläkään. Miestä ei yleensäkään kiinnosta sisustus eikä vaikuta olevan mitään estetiikan tajua sen suhteen. Mies ei kuitenkaan suostu siihen, että nuo viskattaisiin menemään ja minä hankkisin nätit kalusteet tilalle.
Jännä kun omat vanhempani ei ikinä ole tyrkyttäneet omia vanhoja romujaan meille.
Ap kuulostaa niin asiantuntemattomalta, että alkoi pelottaa, että jotkut arvokkaat perintökalut
(siis jo useamman sukupolven takaa) ovat kaatopaikkauhan alla.
Niillä voi oikeasti olla rahallinenkin arvo eikä pelkästään tunne-. Mutta mitäs niistä miehen tunteista kun kaupasta saa ikeatyyliä pikkurahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa niin asiantuntemattomalta, että alkoi pelottaa, että jotkut arvokkaat perintökalut
(siis jo useamman sukupolven takaa) ovat kaatopaikkauhan alla.
Niillä voi oikeasti olla rahallinenkin arvo eikä pelkästään tunne-. Mutta mitäs niistä miehen tunteista kun kaupasta saa ikeatyyliä pikkurahalla.
Kuule ei ole mitään arvokasta perintökamaa. Googlailin ja näyttää olevan pilvin pimein markkinoilla, torissa ja joka puolella. Max jonkun kympin/tuoli arvoltaan tuon kuntoisena (uudelleen verhoiltava).
Minunkin miehelleni anoppi yritti kerran tyrkyttää kahta kauhean isokokoista, kulunutta, osin rikkinäistä ja suoraan sanottuna jumalattoman rumaa nojatuolia, joita olivat apin kanssa säilyttäneet kylmässä ulkovarastossa 90-luvulta lähtien. Onneksi niiden kuljettamiseen olisi tarvittu peräkärry, jota appivanhemmilla ei ollut antaa mukaan, niin tuolit jäivät varastoon homehtumaan, kun minä ehdottomasti kieltäydyin tuoleista miehen esitellessä kotona kuvia niistä. Jos peräkärry olisi löytynyt, mies olisi tupsahtanut tuoleineen kotiin. Oli kuulemma ajatellut, että kun minä tykkään sisustaa vintagella, niin tykkäisin myös näistä tuoleista, ja olivathan ne sentään ilmaiset.
Noita samoja tuoleja on yritetty puhua minullekin anopin toimesta. Kerran anoppi tiuskaisi suoraan, että olen minä sitten nirso. Huvittavaa on, että tuolit eivät hänelle itselleenkään kelpaa, kun kauheat ovat, mutta minun pitäisi kantaa ne riemusta kiljuen kotiin, kun tuo sukupolvi ei raaski hävittääkään mitään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä 5 v sitten miehellä oli käytössä työpaikkansa paku.
Appivanhempien koti on iso, 3 kerrosta a 150 neliötä. Kaikki huoneet tavaraa.
Vuosia he toivan kerran kk meille tarpeetonta. Osa meni roskiin, osa fb.hen. Olikohan 8-10 Ikean kassillista. Toivan usein myös rikkinäisen jääkaapin jne.
Appivanhemmat siis yhtäkkiä alkoivat karsimaan, kun menin kysymään olisiko heillä kirppistavaraa.
Itse ehdotin niitä kodinkoneita. Keväisin meidän kodin vieressä on kierrätysauton paikka.
Monta v toi kerran kk autollisen ja sitten oli se puolen vuoden jakso, jolloin meille tuotiin kerran viikossa 20-50 laatikollista viikossa.
Sain kirppispaikan, oikeastaan yhden käytävän ja siinä oli 14 paikkaa. Käytävän paikat olivat oikeastaan aina tyhjiä
Töiden jälkeen kävin monta laatikkoa läpi, lajittelin, hinnoittelin jne, kunnes tuli uusi satsi.
Työ oli loputon. Ekoilla kerroilla tuli se 50 laatikkoa, enkä saanut kaikkia viikossa käytyä läpi.
Onpahan taas pitkä selitys.
Loppujen lopuksi saatiin appivanhempien koti tyhjennettyä tarpeettomasta, kirppiksen omistaja san puoleksi vuodeksi yhden käytävän täyteen tavaraa jne ja me tienattiin kummatkin 15 000 euroa rahaa. Sillä tehtiin iso lyhennys asuntolainaan.
Mitä opimme ? En ainakaan kirjoittamaan selkeästi. Kaikki, mitä otat appivanhemmilta vastaan, on mahdollisuus joudut tyhjentämään joskus heidän kotinsa, on pois tulevaisuudesta.
Me porukalla saatiin satoja neliöitä tarpeetonta tavaraa eteenpäin. Kierrätetty oikein, pieni osa muutettu rahaksi.
Tänä päivänä heidän koti on siisti. Tehty pintäremontti, huoneilla on käyttötarkoitukset ja talo on myös myynnissä.
Appivanhemmat ovat tajunneet talo on joku päivä liian iso heille ja nyt ovat tehneet ison askeleen.
Ostavat meidän läheltä kompaktin kerrostaloasunnon meidän läheltä.
Kun anoppi antaa jotain hänelle tarpeetonta, ota vastaan. Jos sinulla ei ole sille käyttöä, myy !
Nyt on paras hetki myydä pihakalusteet.
Ei kotona kannata säilyttää huonekaluja, joista ei tykkää.
Olen myynyt vuosien varrella useita kymmeniä huonekaluja. Parasta kierrätystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä 5 v sitten miehellä oli käytössä työpaikkansa paku.
Appivanhempien koti on iso, 3 kerrosta a 150 neliötä. Kaikki huoneet tavaraa.Vuosia he toivan kerran kk meille tarpeetonta. Osa meni roskiin, osa fb.hen. Olikohan 8-10 Ikean kassillista. Toivan usein myös rikkinäisen jääkaapin jne.
Appivanhemmat siis yhtäkkiä alkoivat karsimaan, kun menin kysymään olisiko heillä kirppistavaraa.
Itse ehdotin niitä kodinkoneita. Keväisin meidän kodin vieressä on kierrätysauton paikka.
Monta v toi kerran kk autollisen ja sitten oli se puolen vuoden jakso, jolloin meille tuotiin kerran viikossa 20-50 laatikollista viikossa.
Sain kirppispaikan, oikeastaan yhden käytävän ja siinä oli 14 paikkaa. Käytävän paikat olivat oikeastaan aina tyhjiä
Töiden jälkeen kävin monta laatikkoa läpi, lajittelin, hinnoittelin jne, kunnes tuli uusi satsi.
Työ oli loputon. Ekoilla kerroilla tuli se 50 laatikkoa, enkä saanut kaikkia viikossa käytyä läpi.
Onpahan taas pitkä selitys.
Loppujen lopuksi saatiin appivanhempien koti tyhjennettyä tarpeettomasta, kirppiksen omistaja san puoleksi vuodeksi yhden käytävän täyteen tavaraa jne ja me tienattiin kummatkin 15 000 euroa rahaa. Sillä tehtiin iso lyhennys asuntolainaan.
Mitä opimme ? En ainakaan kirjoittamaan selkeästi. Kaikki, mitä otat appivanhemmilta vastaan, on mahdollisuus joudut tyhjentämään joskus heidän kotinsa, on pois tulevaisuudesta.
Me porukalla saatiin satoja neliöitä tarpeetonta tavaraa eteenpäin. Kierrätetty oikein, pieni osa muutettu rahaksi.
Tänä päivänä heidän koti on siisti. Tehty pintäremontti, huoneilla on käyttötarkoitukset ja talo on myös myynnissä.
Appivanhemmat ovat tajunneet talo on joku päivä liian iso heille ja nyt ovat tehneet ison askeleen.Ostavat meidän läheltä kompaktin kerrostaloasunnon meidän läheltä.
Kun anoppi antaa jotain hänelle tarpeetonta, ota vastaan. Jos sinulla ei ole sille käyttöä, myy !
Nyt on paras hetki myydä pihakalusteet.
Ei kotona kannata säilyttää huonekaluja, joista ei tykkää.
Olen myynyt vuosien varrella useita kymmeniä huonekaluja. Parasta kierrätystä.
Tässä tuli hybä pointti: joudutte kuitenkin jossain välissä tyhjentämään anopin kämpän. Miksei sitä projektia voisi aloittaa näin, pikkuhiljaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä 5 v sitten miehellä oli käytössä työpaikkansa paku.
Appivanhempien koti on iso, 3 kerrosta a 150 neliötä. Kaikki huoneet tavaraa.Vuosia he toivan kerran kk meille tarpeetonta. Osa meni roskiin, osa fb.hen. Olikohan 8-10 Ikean kassillista. Toivan usein myös rikkinäisen jääkaapin jne.
Appivanhemmat siis yhtäkkiä alkoivat karsimaan, kun menin kysymään olisiko heillä kirppistavaraa.
Itse ehdotin niitä kodinkoneita. Keväisin meidän kodin vieressä on kierrätysauton paikka.
Monta v toi kerran kk autollisen ja sitten oli se puolen vuoden jakso, jolloin meille tuotiin kerran viikossa 20-50 laatikollista viikossa.
Sain kirppispaikan, oikeastaan yhden käytävän ja siinä oli 14 paikkaa. Käytävän paikat olivat oikeastaan aina tyhjiä
Töiden jälkeen kävin monta laatikkoa läpi, lajittelin, hinnoittelin jne, kunnes tuli uusi satsi.
Työ oli loputon. Ekoilla kerroilla tuli se 50 laatikkoa, enkä saanut kaikkia viikossa käytyä läpi.
Onpahan taas pitkä selitys.
Loppujen lopuksi saatiin appivanhempien koti tyhjennettyä tarpeettomasta, kirppiksen omistaja san puoleksi vuodeksi yhden käytävän täyteen tavaraa jne ja me tienattiin kummatkin 15 000 euroa rahaa. Sillä tehtiin iso lyhennys asuntolainaan.
Mitä opimme ? En ainakaan kirjoittamaan selkeästi. Kaikki, mitä otat appivanhemmilta vastaan, on mahdollisuus joudut tyhjentämään joskus heidän kotinsa, on pois tulevaisuudesta.
Me porukalla saatiin satoja neliöitä tarpeetonta tavaraa eteenpäin. Kierrätetty oikein, pieni osa muutettu rahaksi.
Tänä päivänä heidän koti on siisti. Tehty pintäremontti, huoneilla on käyttötarkoitukset ja talo on myös myynnissä.
Appivanhemmat ovat tajunneet talo on joku päivä liian iso heille ja nyt ovat tehneet ison askeleen.Ostavat meidän läheltä kompaktin kerrostaloasunnon meidän läheltä.
Kun anoppi antaa jotain hänelle tarpeetonta, ota vastaan. Jos sinulla ei ole sille käyttöä, myy !
Nyt on paras hetki myydä pihakalusteet.
Ei kotona kannata säilyttää huonekaluja, joista ei tykkää.
Olen myynyt vuosien varrella useita kymmeniä huonekaluja. Parasta kierrätystä.Tässä tuli hybä pointti: joudutte kuitenkin jossain välissä tyhjentämään anopin kämpän. Miksei sitä projektia voisi aloittaa näin, pikkuhiljaa
Pahoittelen pitkää ja epäselvää tekstiä, vielä kerran.
Appivanhemmat toivan pitkään autolastillisen kerran kk tarpeetonta.
Ja siinä vaiheessa, kun saatiin pakettiauto, se aikaisempi ei ns näkynyt missään.
Mies kävi vanhempiensa luona kerran kk. Appivanhemmat olivat pakanneet ja täyttäneet eteistä, josta laatikot siirrettiin pakuun.
Tämän jälkeen kävi aina kahvilla, sanoi ei näe mitään muutosta.
Vasta, kun tätä oli kestänyt ehkä 3 kk, karsiminen alkoi näkymään.
Mies kävi siellä pakulla 25 krt. En muista montako sataa laatikkoa sieltä tuli, monta.
Nyt siellä myydään ylimääräisiä huonekaluja, vajaa 500 neliön omakotitalo vst 75-90 neliön kerrostalo, huonekaluja pitää vähentää ja mittasuhteet ovat erit.
Muutto on mahdollista ja talosta ollaan kiinnostuneita. Ennen näin ei olisi ollut, kun asunto näytti kaatopaikalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä 5 v sitten miehellä oli käytössä työpaikkansa paku.
Appivanhempien koti on iso, 3 kerrosta a 150 neliötä. Kaikki huoneet tavaraa.Vuosia he toivan kerran kk meille tarpeetonta. Osa meni roskiin, osa fb.hen. Olikohan 8-10 Ikean kassillista. Toivan usein myös rikkinäisen jääkaapin jne.
Appivanhemmat siis yhtäkkiä alkoivat karsimaan, kun menin kysymään olisiko heillä kirppistavaraa.
Itse ehdotin niitä kodinkoneita. Keväisin meidän kodin vieressä on kierrätysauton paikka.
Monta v toi kerran kk autollisen ja sitten oli se puolen vuoden jakso, jolloin meille tuotiin kerran viikossa 20-50 laatikollista viikossa.
Sain kirppispaikan, oikeastaan yhden käytävän ja siinä oli 14 paikkaa. Käytävän paikat olivat oikeastaan aina tyhjiä
Töiden jälkeen kävin monta laatikkoa läpi, lajittelin, hinnoittelin jne, kunnes tuli uusi satsi.
Työ oli loputon. Ekoilla kerroilla tuli se 50 laatikkoa, enkä saanut kaikkia viikossa käytyä läpi.
Onpahan taas pitkä selitys.
Loppujen lopuksi saatiin appivanhempien koti tyhjennettyä tarpeettomasta, kirppiksen omistaja san puoleksi vuodeksi yhden käytävän täyteen tavaraa jne ja me tienattiin kummatkin 15 000 euroa rahaa. Sillä tehtiin iso lyhennys asuntolainaan.
Mitä opimme ? En ainakaan kirjoittamaan selkeästi. Kaikki, mitä otat appivanhemmilta vastaan, on mahdollisuus joudut tyhjentämään joskus heidän kotinsa, on pois tulevaisuudesta.
Me porukalla saatiin satoja neliöitä tarpeetonta tavaraa eteenpäin. Kierrätetty oikein, pieni osa muutettu rahaksi.
Tänä päivänä heidän koti on siisti. Tehty pintäremontti, huoneilla on käyttötarkoitukset ja talo on myös myynnissä.
Appivanhemmat ovat tajunneet talo on joku päivä liian iso heille ja nyt ovat tehneet ison askeleen.Ostavat meidän läheltä kompaktin kerrostaloasunnon meidän läheltä.
Kun anoppi antaa jotain hänelle tarpeetonta, ota vastaan. Jos sinulla ei ole sille käyttöä, myy !
Nyt on paras hetki myydä pihakalusteet.
Ei kotona kannata säilyttää huonekaluja, joista ei tykkää.
Olen myynyt vuosien varrella useita kymmeniä huonekaluja. Parasta kierrätystä.Tässä tuli hybä pointti: joudutte kuitenkin jossain välissä tyhjentämään anopin kämpän. Miksei sitä projektia voisi aloittaa näin, pikkuhiljaa
Me myytiin koko roska kuolinpesiä ostavalle yritykselle. Piti mitä piti ja kuskasivat loput kaatikselle. Valokuvat ja jotain muistoja säästettiin ja säästettiin myös hermomme kun ei tarvinnut itse kuskata, hinnoitella tai myydä mitään
Muistot on ihan muualla kuin nojatuolissa, suurin osa tavarasta on ihan tavallisen duunarin koti-irtaimistoa jolla ei ole suurtakaan arvoa.
Jos on jotain arvokkaampaa taulua tai maljakkoa, ne tietysti siivotaan pois ennen kuin arvioija näkee
Kalkkimaalia ja uusi verhoilu. Siinä teille yhteistä tekemistä pariskuntana ja kumpikin voittaa. Mies saa pitää tuolinsa ja sä saat niistä sellaiset että siedät katsoa