Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa kypsyminen
11.05.2021 |
Voiko puolisolta olettaa aikuistumista parisuhteen edetessä? Kaikenlainen joutava napina ja selittämättömät mökötyskierteet, joiden aikaisessa kommunikoinnissa toisella ei tunnu olevan minkäänlaista filtteriä vaikka taapero (ei vielä puheikäinen onneksi) kuulee ja näkee varmasti esimerkkiä toisen käytöksestä.
Karehtuminen toisen itsehillinnän puutteesta? Ero? Onko toivoa että oppisi pois tästä suhteen sisällä? Asiaa on puitu läpi yhdessä ja saatu laadittua jonkinlaiset pelisäännöt, mutta h-hetkellä meistä kumpikaan ei pidättäydy niissä. Puolison puolelta provosointia ja muserrusyrityksiä että "voittaisi riidan" - mutta sen jos antaa tapahtua niin luisuukin riidan jälkeen itsesyyttelyyn ja monen päivän ahdistukseen. Jos en anna periksi, saan kuulla kaikesta siitä paskasta mitä olen mennyt tekemään suhteemme aikana ja kaikesta tekemisestä mikä sattuu juuri tänään ärsyttämään puolison tavassa hoitaa kotia tms.
Sukupuolilla ei pitäisi tässä asiassa olla väliä, sillä tätä voi tapahtua kumpaan suuntaan tahansa. Mutta paljastetaan että olen avopuolisoa kolme vuotta vanhempi mies.
Kommentit (7)
Erotkaa, ei kuulosta mitnkään normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluatte oikeasti työstää asiaa niin ammattilaisen apu saattaisi olla hyödyksi. Omia tapojaan reagoida on vaikea muuttaa, mutta ei mahdotonta. Kypsymistä ja aikuistumista en alkaisi odottaa, koska olette ilmeisesti kumpikin ihan iän puolesta hyvinkin aikuisia ihmisiä. SE ei liene ikä vaan luonne- tai kommunikointitapakysymys.
Suurin osa ihmisistä elää kuplassa jossa uskoo ihmisen itsensä tajuavan huonon käytöksen.
Nykyään jo osa tiedostaa ettei se niin mene.
Lapsi hoitoon ja järkkäät teille yhteisen vuorokauden. Otat asian esille ja keskustelette sen läpi.
Hän on sun loppuelämän ihminen. Jos nyt ette saa asioita selväksi niin tulevaisuudessa asiat kasaantuu vaan entisestään. Jotain hyvää teillä on ollut koska olette lapsen päättäneet siihen tehdä.
Löydä se ihminen johon ihastuit silloin aikoinaan.
Teillä molemmilla on halua ratkaista asiat, kun olette säännöt laatineet yhdessä. Jos puoliso menee itselleenkin selittämättömästi mykkäkouluun, niin paras paikka ratkoa asiaa olisi ehkä yksilöterapia. Viisautta on erottaa henkilökohtaiset ongelmat parisuhteen ongelmista. Jos ongelma on teidän keskinäisessä dynamiikassa, niin pariterapia. Jokainen sortuu joskus lapsellisuuksiin, mutta aikuinen osaa pyytää anteeksi ja mennä eteenpäin. Sitä voi mielestäni vaatia.
Moni ihminen suhtautuu tiedostamattaan puolisoonsa kuin viholliseen, joka pitää nujertaa. Taustalla voi olla lapsuuden kodissa opittuja haitallisia parisuhdemalleja tai sen kollektiivisen käsityksen omaksuminen, että parisuhteeseen kuuluu jatkuva vääntäminen, väärinymmärrykset ja toisen mollaaminen. Oikeastaan vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana ollaan alettu herätä siihen, että terve parisuhde ei ole valtataistelua ja nokittelua vaan kumppanuutta ja rinnalla kulkemista.
Avopuolisosi kuulostaa varsin jääräpäiseltä ja itsereflektioon kykenemättömältä, mikä ei lupaa hyvää jatkon kannalta. Kauanko olette olleet yhdessä ja onko hän aina käyttäytynyt samalla tavalla? Pitkään jatkuneita käyttäytymismalleja on hankalaa muuttaa silloin, jos toinen ei näe käytöksessään mitään ongelmaa. Kun ette ole onnistuneet pitämään yhteisistä pelisäännöistä erimielisyyksien hetkellä kiinni, niin parisuhdeterapiasta saattaisi olla hyötyä. Mutta haluatko sinä - tai haluaako puolisosi - enää aidosti edes yrittää suhteen jatkamista? Lapsen takia ei kannata sinnitellä epätasa-arvoisessa ja riitaisassa liitossa. Jännitteinen ja räjähdysaltis ilmapiiri ei ole lapsellekaan hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten jaatte työt, kotityöt ja lapsenkasvatuksen? Oletteko tasapuolisia ja tasavertaisia? Entä oma aika, vapaa-aika?
Mitkä aiheet ovat puolisoltasi turhaa napinaa? Miten reagoit, kun puolisosi puhuu sinulle? Otatko hänet tosissaan, vai leimaatko väsymyksestä kertomisen ja muut mielipahan aiheet heti turhaksi?
Kerroit, että teistä kumpikaan ei noudata yhdessä sovittuja sääntöjä. Ymmärsinkö väärin, vai koetko, että syy on pelkästään puolisossasi kun hän "provosoi ja yrittää musertaa voittaakseen riidan"? Sillä jos sinäkään et pysy sovituissa säännöissä, on vaikea uskoa, että syy on yksin puolisossasi.
Luulen, että juurisyy puolisosi käytökseen on se, että hän kokee, ettet kuuntele häntä. Siihen päälle alle puheikäinen taapero, niin puolisosi saattaa olla niin univelkainen ettei hän osaa käyttäytyä paremmin, vaikka haluaisi.
Siihen auttaa lepo, oma aika, ja terapia.
Et kertonut omasta osuudestasi mitään. Miten sinä reagoit, kun puolisosi aloittaa "joutavan napinan ja kaikenlaiset mökötyskierteet"? Kuunteletko häntä? Vastaatko rauhallisesti ja asiallisesti? Oletko myötätuntoinen? Ja kaikesta hyvästä kohtelustasi huolimatta tilanne eskaloituu mökötyskierteeksi?
Mikäli olet sovitteleva ja kiltti, ja mökötys alkaa siitä huolimatta, niin sitten puolisosi kannattaa hakeutua yksilöhoitoon.
Mikäli taas myötävaikutat hänen huonoon käytökseensä, esimerkiksi sivuuttamalla hänen huolensa kertomalla hänelle, että se on "joutavaa napinaa", ongelma on teissä molemmissa. Vaimosi yrittää purkaa huoliaan, sinä mitätöit, ja siitä alkaa eskaloituminen. Tähän on saatavilla apua, kunhan molemmat ovat valmiita työstämään omaa osuuttaan ongelmassa.
Pahoittelen, jos viestini tuntuu hyökkäävältä. En halua kääntää ongelmaa yksin sinun niskaasi, puolisosi kuulostaa raskaalta ihmiseltä ja uskon, että teillä on rankkaa.
Mutta koska puolisosi ei ole kertomassa omaa versiotaan, haluaisin sinun avaavan myös sitä, mitä sinä teet tilanteissa. Parannatko vai pahennatko tilannettanne?
Epätodennäköistä että muuttuu paremmaksi.
Miksi se lapsi piti tehdä paskaan suhteeseen?