Entäpä jos elämäsi olisikin pelkkää unta....

Siltä tää tuntuu. Aikamoisessa sumussa menty jo vuosia enkä tunnista enää itseäni

Joo, tämä on hauska ajatusleikki, tai kammottava. Olen miettinyt, entä jos herään joku aamu aivan toisesta elämästä, jossa minulla ei tietenkään ole esim. upeaa miestäni.

Toivottavasti ei ainakaan ole sitten massiivista aivovauriota, kuten monella koomasta heräävällä on.

Oliskin! Olen sitä monesti tässä toivonut. Selllaista painajaista ollut nimittäin pääosin ja etenkin viimeisin vuosi..

Sehän voisi olla positiivinen ylläri, on ollut elämä 90% painajaista.

Kuulostaa elokuvan juonelta.

Aika pelottava ajatus. Mitä uniin tulee, niin parasta ikinä on se, että olen oppinut hallitsemaan uniani! Ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Usein unta nähdessäni tajuan olevani unessa/näkeväni unta, ja voin tehdä siellä ihan mitä tahansa. Tämä on toki hyvin vaikeaa hallita enkä koskaan pääse unessa "loppuun asti", mutta tajuan kuitenkin hallitsevani itse untani johonkin rajaan asti. Esimerkiksi tuoksuja ja fyysisiä tuntemuksia myöten. Aika creepyä joskus toki. Haluan päästä tässä vieläkin pidemmälle!

Sellainen vähän odottava olo mulla on aina ollut. Välillä se on enemmän pelkotila että herännyt unesta, välillä tasaisempi fiilis. En tiedä, uskon, että mulla on piilevä psykoositaipumus tjntn. Tai ehkä se on tavallista tuntea niin?

Hirveä ajatus, rakastan elämääni tai kuviteltua elämääni ja haluaisin vajota takaisin koomaan.

8/ *että herään

Olisikin unta, kun mikään ei onnistu