Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ei muistaneet omaa äitiään eilen mitenkään?
10.05.2021 |
Turvaton lapsuus takana ja aikuisiällä olen joutunut asettamaan rajustikin rajoja vanhempien toiminnalle ja yhteydenpidolle. Nämä juhlapyhät on kuitenkin edelleen hankalia, joten kysyn, kuinka toimitte, jos ette huomioi vanhempia esim. äitien/isänpäivänä? Entä minkälaisia seurauksia näiden rajattomien vanhempien kanssa on näistä tilanteista seurannut?
Kommentit (9)
En muistanut millään tavalla, enkä ole yhteydessä. Ostin 20v sitten asunnon, jonka maksoivat melkein kokonaan, ja maksavat vieläkin joka vuosi yhden isomman lasku , mutta kun ovat asioista eri mieltä katkaisin yhteydenpidon. Näin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En laita äidille onnitteluja, julma narsisti, väkivaltainen lastensa kiusaaja. Joka vuosi sitten äitienpäivänä äitini laittaa v*ttuiluksi tekstiviestin ”kiitos onnitteluista”.
Sama kaava joka vuosi.
Suretti se ettei ole enää ihanaa mummoa jonka kanssa juhlin äitienpäivää. Synnyttäjää en ole vuosiin muistanut. Ehkä kurjinta on se että kaikki kauppojen krääsä muistutti ettei mummoa ole enää eikä siten ketään ketä muistaa.
Jätin väliin juu. Äitini äitiydessä ei ole mitään juhlimista.
Kuten joka vuosi niin lähetin viestiä, koska ei vastannut puhelimeen yrityksistä huolimatta (pitkä välimatka niin ei pääse käymään + korona). Ei noteerannut taaskaan mitenkään. Parin viikon päästä tulee varmasti taas viesti, että olipa yksinäinen äitienpäivä, ei sun tarvitse viestiä laittaa kun et muutenkaan soita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestin laitoin ihan kohteliaisuussyistä. Sama kuvio kuin syntymäpäivänä/jouluna jne. Tunteeton hyvän jonkun toivotus. Vastaa kiitos, ja sitten kohti seuraavaa juhlapäivää jolloin toistetaan sama merkityksetön viestinvaihto. Yhdessä ei samaan kahvipöytään ole mitään tarvetta mennä. Juokoon kahvinsa silloin kun haluaa, niin minäkin teen.
Yksi lapsistaan ehkä kävi, muut ei. Niin makaa kuin petaa.
Mä en laita enää edes viestiä. Ekalla kerralla kun niin tein tuli isältäni, joka aina juoksee nasrsisti-äidin asioilla, syyllistämissoitto sekä uhkaus, ettei minun lapsieni juhlia enää huomioida. Kiristämällä multa ei saa enää mitään. Minusta äidin minimivaatimus olisi edes joskus katsoa lastaan hyväksyvästi/lempeästi ja jotenkin ilmaista, että haluaa lapselleen hyvää. Äitini katse oli täynnä halveksuntaa ja raivoa ja myöhemmin kateutta, hän pyrki lähinnä aiheuttamaan tuhoa. En pidä sitä äitiytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en laita enää edes viestiä. Ekalla kerralla kun niin tein tuli isältäni, joka aina juoksee nasrsisti-äidin asioilla, syyllistämissoitto sekä uhkaus, ettei minun lapsieni juhlia enää huomioida. Kiristämällä multa ei saa enää mitään. Minusta äidin minimivaatimus olisi edes joskus katsoa lastaan hyväksyvästi/lempeästi ja jotenkin ilmaista, että haluaa lapselleen hyvää. Äitini katse oli täynnä halveksuntaa ja raivoa ja myöhemmin kateutta, hän pyrki lähinnä aiheuttamaan tuhoa. En pidä sitä äitiytenä.
Kertoo kaiken, että ovat valmiita kostamaan sitten lapselle. Huh. En epäile yhtään, ettetkö olisi tässä oikeassa.
Meillä meni joksikin oudoksi peliksi juhlapäivät jokin aika sitten. Välit toki jo ennen tätä hankalat. Mutta tosiaan tuli tuo juhlapäivinä lasten muistaminen pelivälineeksi, niin pistin stopin.
En pidä mitään yhteyttä vanhempiini enkä tiedä mitä mieltä he siitä ovat. Ei kiinnosta.