Lue keskustelun säännöt.
Voiko sisarukset asua eri kodeissa eron jälkeen?
10.05.2021 |
Tiedän että vastoin tahtoa Ei tietenkään saa erottaa. Mutta meillä lapset on nyt 6v ja 9v. Isompi haluaisi asua isän luona, pienempi minun luona. Tällä hetkellä ovat n. 50/50 kummallakin ja lähes aina samaan aikaan samassa paikassa. Toiveet ovat pysyneet etenkin isommalla melko samanlaisena jo parisen vuotta, että haluaisi asua isän luona pääasiassa.
Asuuko joillain sisarukset pääosin erillään, omasta halusta? Mitä se on tehnyt sisarsuhteelle? Nämä kaksi ovat sekä rakkaita toisilleen että vakio riitapukareita 😅 Isompi on erityislapsi, ja varmaan toisaalta hyötyisi osaltaan siitä että kotona olisi enemmän rauhaa ja omaa tilaa siellä isän luona.
Kommentit (14)
En kyllä erottaisi sisaruksia toisistaan. Surullista on ollut katsoa sellaisia eroperheitä, joissa esim. kaksi sisarusta on jo niin isoja, että itse päättivät missä ovat ja kuopus sitten kulkee yksinään kahden kodin väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä erottaisi sisaruksia toisistaan. Surullista on ollut katsoa sellaisia eroperheitä, joissa esim. kaksi sisarusta on jo niin isoja, että itse päättivät missä ovat ja kuopus sitten kulkee yksinään kahden kodin väliä.
Eikai se automaattisesti surullista ole. Kuopus sai silti olla molempien kanssa mikä saattoi olla tärkeää ja sai varmasti runsaasti jakamatonta huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä erottaisi sisaruksia toisistaan. Surullista on ollut katsoa sellaisia eroperheitä, joissa esim. kaksi sisarusta on jo niin isoja, että itse päättivät missä ovat ja kuopus sitten kulkee yksinään kahden kodin väliä.
Eikai se automaattisesti surullista ole. Kuopus sai silti olla molempien kanssa mikä saattoi olla tärkeää ja sai varmasti runsaasti jakamatonta huomiota.
No tässä tapauksessa kyllä on. Kuopus on pudonnut täysin isompien sisarusten elämästä ulos.
Tunnen yhdet sisarukset, jotka 90-luvulla asuivat eri kodeissa eron jälkeen, mutta olivat kaikki viikonloput yhdessä. Eli äiti oli sisaruksen x lähivanhempi, ja isä oli sisaruksen y lähivanhempi. Y tuli äidin luo joka toinen viikonloppu, ja x tuli isän luo joka toinen viikonloppu, mutta ne viikot meni sillä lailla vuorotellen, että sisarukset oli joka viikonloppu yhdessä joko äidin tai isän luona. Olivat muistaakseni noin 4- ja 6-vuotiaat eron aikoihin, ja heillä säilyi tällä järjestelyllä hyvin läheiset välit.
Nykyään tapaamisten sopiminen on joustavampaa, ja vaikka itselläni ei oo kokemusta, niin oon siinä käsityksessä että nykyään voi aika vapaasti kokeilla ja vanhemmat sopia keskenään miten tehdään milloinkin?
Niin jos kerran toisella sisaruksella on tarve olla enemmän isän luona, niin lähtisin kokeilemaan lyhyellä ajanjaksolla mitä vaikutuksia asialla on, eli vaikka 1-2 viikon ajan. Kokeilla joko niin että toinen lapsista on heti suorilta ma-pe isän luona yksin, tai vaikka ma-ke. Kysyä sitten kummaltakin sisarukselta, miltä se viikko tuntui, ja muokata käytäntöä sen mukaan, etsiä se sopivin systeemi. Ja jos tuosta erilaisesta asumiskuviosta halutaan tehdä pysyvämpi käytäntö, niin miettiä että miten se toteutetaan sen kannalta, että kumpikin lapsi näkisi riittävästi kumpaakin vanhempaa sekä toisiansa.
Mikäli lapsi / lapset hyötyvät tästä järjestelystä, ja jos toisesta lapsesta ei tunnu pahalta, niin ei mikään estä sisarusten asumista osittain erillään. Kun eihän siinä tosiaan tarvi mennä siihen, että eivät näkisi enää ollenkaan, on niin paljon erilaisia välimuotoja. Ja jos lapsista tuntuu että vanha systeemi onkin parempi, niin aina voi palata siihen pienen kokeilun jälkeen. Jos miehen kanssa pystyy sopimaan asioista, niin siitähän ei heti tarvi tehdä mitään virallista asumissääntöä lastenvalvojan kanssa, ennen kuin ootte omin päin kokeilleet mikä soveltuu parhaiten juuri teidän perheelle.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä erottaisi sisaruksia toisistaan. Surullista on ollut katsoa sellaisia eroperheitä, joissa esim. kaksi sisarusta on jo niin isoja, että itse päättivät missä ovat ja kuopus sitten kulkee yksinään kahden kodin väliä.
Jaa pitäisikö niiden isompienkin sitten kulkea kahden kodin väliä siihen asti, että kuopus voi päättää? Ja mitä jos kuopus sitten päättäisikin olla eri kodissa vai pitäisikö kuopuksen tai aikuisten päättää, missä kaikki asuvat? Tai pitäisikö jomman kumman isommista olla kuopuksen takia pysyvästi sellaisessa kodissa, missä ei haluaisi?
Sillä tavalla se nyt vain maailmassa menee, että avioeron jälkeen harvoin mikään optimaalinen tilanne toteutuu, varsinkaan lasten kannalta. Ja se on vain pelkästään positiivista, kun avioerolapsi tulee ikään, jossa voi tehdä itseään koskevia päätöksiä. Niitä pitää kunnioittaa eikä sääliä ulkopuolelta. Kuopuskin tulee siihen ikään ihan samassa iässä kuin ne isommatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä erottaisi sisaruksia toisistaan. Surullista on ollut katsoa sellaisia eroperheitä, joissa esim. kaksi sisarusta on jo niin isoja, että itse päättivät missä ovat ja kuopus sitten kulkee yksinään kahden kodin väliä.
Eikai se automaattisesti surullista ole. Kuopus sai silti olla molempien kanssa mikä saattoi olla tärkeää ja sai varmasti runsaasti jakamatonta huomiota.
No tässä tapauksessa kyllä on. Kuopus on pudonnut täysin isompien sisarusten elämästä ulos.
Jos viikko-viikko systeemissä kuopus putoaa pois isompien sisarustensa elämästä, niin silloin on vika jossain ihan muussa kuin siinä kodinvaihtamisessa. Normaali 13-vuotta täyttänyt teini pystyy ylläpitämään sisarukseensa suhdetta viikko-viikko -systeemissä. Jos haluaa.
Mutta ihan perusydinperheessäkin silloin, kun iso sisarus on teini-iässä ja kuopus on pikkukoululainen, tapahtuu etääntymistä, kun yhteisiä asioita eri kehitysvaiheista johtuen on paljon vähemmän kuin ennen ja teini tekee irtiottia kaikista kodin jutuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä erottaisi sisaruksia toisistaan. Surullista on ollut katsoa sellaisia eroperheitä, joissa esim. kaksi sisarusta on jo niin isoja, että itse päättivät missä ovat ja kuopus sitten kulkee yksinään kahden kodin väliä.
Eikai se automaattisesti surullista ole. Kuopus sai silti olla molempien kanssa mikä saattoi olla tärkeää ja sai varmasti runsaasti jakamatonta huomiota.
No tässä tapauksessa kyllä on. Kuopus on pudonnut täysin isompien sisarusten elämästä ulos.
Niin ne usein muutenkin putoaa jos on ikäeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voi tehdä lapsille myös hyvää, jos kumpikin saa toisen vanhemman jakamattoman huomion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tässä tapauksessa kyllä on. Kuopus on pudonnut täysin isompien sisarusten elämästä ulos.
Niin ne usein muutenkin putoaa jos on ikäeroa.
Just näin. Eikä tartte edes olla iso ikäero vaan esim. kolme vuottakin on paljon, jos toinen on aikuisen kokoinen täysillä murrosikää elävä 14v ja toinen vielä ihan lapsi 11v.
Tai 18v. jo rauhoittunut nuori aikuinen ja 15v. täydessä murrosiän uhmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelisin tässä lasta, jos noinkin kauan on mieli pysynyt samana. Voisihan sisarukset olla esim. viikonloput samassa kodissa. Tuolla ikäerolla taitaa myös intressit olla erilaiset. Katson surullisena vierestä ystävääni, jonka vanhempi tytär on pitkään halunnut asua isänsä luona, mutta äiti ei anna (äiti menettäisi vallan isään tai elarit, en ymmärrä syytä, kun tytön isä kuitenkin todella hyvä isä). Tytöllä murrosikä kunnolla päällä ja tästä asiasta paljon riitoja äidin kanssa. Varmasti vaikuttaa tämä asia heidän väleihin vielä sitten, kun tytär jo aikuinen :(
Entä pienempi sisarus? Haluaako hän olla erossa isommasta sisaruksesta? Mietin ihan sitäkin, että lapsilla on vielä aika pieni ikäero, joten olettaisin heidän olevan läheisiä, leikkivän, pelleilevän, ulkoilevan, pelailevan lautapelejä jne yhdessä.
Lapsia pitää toki kuunnella, mutta noin pienillä lapsilla ei välttämättä ole käsitystä siitä, mitä sisaruksesta erossa oleminen merkitsee sisarussuhteelle pitkällä aikavälillä. Sisaruus on kuitenkin elämän pisin suhde ja sitä pitäisi vanhempien vaalia. He ovat ainoat, jotka jakavat keskenään erokokemuksen lapsen näkökulmasta. Tekisin ehkä itse niin, että kerran kuussa molemmilla olisi isävkl tai äitivkl kahdestaan, seuraavassa kuussa tai kolmen viikon kuluttua toisinpäin.
Mutta en tiedä onko oikeaa tapaa toimia. Oma kokemus perustuu omiin lapsiini, jotka välillä ovat vkl:ja erossa ja vaikka, miten kertovat, että olisi kivaa olla ainoa lapsi, niin tosipaikan tullen lasketaan tunteja, että sisarus tulee takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, meillä va hempi lapsi tullessaan teiniksi halusi asua minun kanssa ja nuorempi on sitte 2 viikkoa/2 viikkoa.
Ei voi pakottaa enää kulkemaan ees taasen.
12v saa lain mukaan jo itse päättää.
Katotaan mitä nuorempi on vuoden päästä mieltä.
Voisiko alkuun kokeilla liukuvaa siirtymistä? Molemmilla 1-2 äiti ja isäpäivää, mutta suurimman osan ovat samassa kodissa.
Meillä lapset ovat selvästi isompia, esikoinen on tyttö ja haluaa olla enemmän minun luona. Ihan mukavaa isänkin kanssa on, vaikka välillä lähteminen vaatii motivointia. Toisinaan viihtyy enemmän täällä, välillä on koko viikon isällään.
Asutaan onneksi lähekkäin ja molemmissa kodeissa saa olla, oli sitten äiti- tai isäviikko.