Pienituloiset, miten pärjäätte?

Mies opiskelee, mä kotona kolmen pienen kanssa. Ei herkkua, mutta ei kärvistelyäkään.

vituttaa ja ottaa päähän... mies ammattikoulun käynyt duunari ja minä kotihoidontuella ja opiskelen...

Just jouduin tänään käymään diakoniatoimistossa. Kyllä oli kynnys mennä mutta ku pakko! Antoivat sieltä "ruokalapun" kauppaan että saapi vähän evästä. Sitä ennen käyty sossun luukulla, ei paljon herunut. Mies sairaslomalla ja itse äippälomalla. Lapsia yksi.

Kohta jätän vakituisen työni ja lähden opiskelemaan. 2 lasta on.



Strategiani selvitä:

Ruoka: alan jälleen leipomaan, ostopullat ja pehmeät leivät lukuunottamatta ruisleipää saa jäädä kauppaan. Samoin keksit. Tehdään isot määrät kerralla ruokaa, jota sitten pakastetaan annoksiksi. me ollaan sellasia, että sama ruoka ei maistu kahtena päivänä peräkkäin. Käydään Lidlissä ruokaostoksilla, todella paljon halvempi kauppakassi. Kesällä kalaan, marjaan ja sieneen - hauskaa ja hyödyllistä.



Vaatteet:

Itselleni ostan vain klassikoita. Nyt olen saanut kaappiin hyvän vaatevaraston jo, joten itselle ei tartte paljon mitään hankkia lähivuosina. Lapsille hyödynnän nyt tulevan kesäalen. Siellä myydään myös talven kamaa tosi edullisesti niin ennakoin jo syksyä ajatellen ja ostan myös pitkähihaisia vaatteita puoleen hintaan. Vk-haalarit on syksylle jo hankittu, mutta jos alesta löytyy hyviä niin saatan hankkia jo seuraavalle keväälle. Käytän myös vaatekauppojen etukupongit ja kampanjat tarkkaan hyödyksi. Kirppari-ihminen en ole lainkaan, mutta saatan vaikka lähteä myymään omaa rojua pois niin saadaan ylimääräistä rahaa.



Auto: luovumme toisesta autosta ja kuljen julkisilla tai polkupyörällä. Vaikka toinen auto on maksettu ajat sitten on sen vakuutukset kuitenkin kalliita. Ja tuleehan sillä ajeltua herkästi kerta se on olemassa.



Teen jotain pientä ekstra hommaa opiskelun ohella. Vaikka parina iltana viikossa, kyllä se parikin sataa on teenpäin köyhän kukkarossa.

Vaatteita ostetaan ainoastaan alesta ja kaikki sukulaisilta ja tutuilta ilmaiseksi/todella edullisesti saatava otetaan kiitollisuudella vastaan.



Ostamme vain ruisleivän ja paahtoleipää kaupasta, muut leivotaan itse.

Julkisilla liikutaan (rattaiden kanssa ilmaiseksi onneksi), lehtitilauksia ei ole, hiukset parturoidaan kotona, ei ole kenelläkään mitään maksullista harrastusta, seurakunnan kerhosta haettu maksuvapautus pienten tulojen takia, vaatteet käytettynä/kirppikseltä/ompelen itse mitä osaan, kudon itse kaikki lapaset, pipot, kaulurit, villasukat ja olen opetellut myös villapaidan tekoa.

Sen sijaan että heitettäisiin rikkinäiset sukat roskiin, ne parsitaan. Tosi rikkinäiset käytetään lattiarätteinä ja muutenkin koitetaan ottaa tavaroista kaikki hyöty irti.

Työkaluja lainaillaan sukulaisten kesken sen sijaan että jokainen ostaisi oman porakoneen jne.

Auto meillä on haluttu pitää, sillä miehellä menee autolla koulumatkoihin 40min, ja julkisilla menisi puolitoista tuntia joka päivä. Autoa käytetään kuitenkin vain kun on pakko.

Suositaan kirjaston palveluja ja ilmaisia kerhoja ja leikkipuistoja. Tyhjät pullot napataan mukaan jos sellaisiin törmätään, mutta ei kierretä erikseen pullonkeruureissuilla. Kesäisin poimitaan marjoja itse minkä pystytään ja omalla takapihalla kasvatetaan hernettä, yrttejä ja ämpäriperunaa.



Olen laskenut suosimillemme ruoille hinnat.

Esim. pannukakku= 8dl maitoa, 3munaa, 4dl jauhoja, ripaus suolaa. 1litra maitoa=75senttiä, eli 1dl maksaa 7,5senttiä. 8dl=60senttiä. 10vapaan kanan munaa=1,75e eli yksi muna on 17,5senttiä. 3munaa=52,5senttiä. 2kg jauhopussissa on n. 27dl jauhoja, ja maksaa 80senttiä, eli 80/27=2,96senttiä per desi (pyöristetään kolmeen senttiin per desi). 4dl jauhoja =12senttiä. Suolaa en edes laita pannukakkuun, mutta sille voi laskea vaikka 2senttiä hintaa. Yhteensä siis pellillinen pannukakkua maksaa 60senttiä+52,5senttiä+12senttiä=124,5senttiä eli 1euro ja 25senttiä. Ei paha.



Minä olen kotihoidontuella ja mies opintotuella. Lapsia kolme alle kouluikäistä. Vuokran ja sähkön jälkeen jää 850e kuussa. Sossusta saisi tulojen perusteella lisää rahaa, mutta ylpeys ei anna myöten mennä.