Ei sitä oikeata löydä etsimällä. Joku päivä vain hän on
Kommentit (19)
Niin minun kaverikin ajattelee. Kotona kököttää ja ajattelee että kyllä se hänen paljon kaipaama unelmien prinssi tulee kotoa hakemaan tai tupsahtaa eteen kaupan maitohyllyllä. Illat litkii viiniä ja huokailee ja haikailee katsellen romanttisia hömppäkomedioita. Tinderissä odottelee miesten aloituksia ja hiljaista on. Ollut sinkkuna kohta 5 vuotta ja hehkuttaa miten ihanaa on olla sinkku ja itsenäinen nainen.
Mielenkiinnolla odotan kuka voisi elämääni noin vain ilmestyä...
Töissä tapaan vain alaikäisiä ja kolmea aikuista (30-40 vuotta itseäni vanhempia ja varattuja).
Harrastukseni ovat sellaisia että niissä ei tapaa ketään. Eli harrastan kotona tai yksin.
En kirjoittele fb ryhmiin.
Vapaa-aikaa vietän ensisijaisesti sukulaisteni kanssa. Kyläilen siis niin lapsuudenkodissa vanhempieni ja nuorempien sisarusten luona ja parhaita kavereita on samaa ikäluokkaa olevat serkut.
Onkohan se oikea murtovaras joka tulee kotiini joku ilta kun ei siellä kaupan heviosastolla ole VIELÄKÄÄN kukaan lähestynyt vaikka jo vuosia olen odottanut.
Vierailija kirjoitti:
Niin minun kaverikin ajattelee. Kotona kököttää ja ajattelee että kyllä se hänen paljon kaipaama unelmien prinssi tulee kotoa hakemaan tai tupsahtaa eteen kaupan maitohyllyllä. Illat litkii viiniä ja huokailee ja haikailee katsellen romanttisia hömppäkomedioita. Tinderissä odottelee miesten aloituksia ja hiljaista on. Ollut sinkkuna kohta 5 vuotta ja hehkuttaa miten ihanaa on olla sinkku ja itsenäinen nainen.
Onneksi hänellä on kuitenkin hyviä kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Niin minun kaverikin ajattelee. Kotona kököttää ja ajattelee että kyllä se hänen paljon kaipaama unelmien prinssi tulee kotoa hakemaan tai tupsahtaa eteen kaupan maitohyllyllä. Illat litkii viiniä ja huokailee ja haikailee katsellen romanttisia hömppäkomedioita. Tinderissä odottelee miesten aloituksia ja hiljaista on. Ollut sinkkuna kohta 5 vuotta ja hehkuttaa miten ihanaa on olla sinkku ja itsenäinen nainen.
Alkoholismi on aika turn off
Kyllä pariutumisen mahikset on parhaat yleensä niillä, joilla on aktiivinen elämä jossa tapaa riittävästi ihmisiä. Silloin sitä ei tarviikaan etsiä.
Ei ne kyllä mitään oikeita ole. Nykyään kun sellainen uhkaa ilmaantua käännyn muualle. Elän mieluummin rauhallista ja mukavaa elämää kuin pilaan sen jollain "oikealla".
Vierailija kirjoitti:
No ehkä naisiin tuo pätee, mutta ei miehiin. Miesten on pakko nähdä vaivaa ja tehdä niitä aloitteita ja ottaa pakkeja vastaan kerta toisensa jälkeen. Muuten jäävät yksin.
Nuorena naisena jouduin tekemään lähes kaikki aloitteet ja suurimmasta osasta ei vastakaikua kuulunut.
Ihan totta. Minä etsimällä etsin kymmeniä vuosia. Lopulta meidän tapaamiseen liittyi paljon sattumia.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä naisiin tuo pätee, mutta ei miehiin. Miesten on pakko nähdä vaivaa ja tehdä niitä aloitteita ja ottaa pakkeja vastaan kerta toisensa jälkeen. Muuten jäävät yksin.
Ei päde naisiinkaan. Mutta jotain perää aloitteen väitteessä on. Kun osaa tarttua hetkeen, ohikiitäviin kohtaamisiin, voi löytää kumppanin sattumalta. Usein vain ujous, epäröinti jne. estää nopean reagoinnin.
Ei pidä paikkansa. Mun ainakin piti ihan miettiä missä harrastuksessa voin tavata vastakkaista sukupuolta, ja nappasi vasta parin vuoden päästä. Ja olen hoikka ja ihan ok näköinen nainen.
Parisuhde on elämässä ammattiin verrattava asia tärkeydessä, ei sitä kannata jättää sattuman varaan.
Mä olen nyt 5 vuotta odotellut😅. Erosta toipumiseen meni 3 vuotta. Sitten oli kiva olla itsenäinen sinkku. Sitten tulikin korona. Olen ollut yli vuoden etätöissä eikä ketään ole tullut ainakaan kotoa hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä naisiin tuo pätee, mutta ei miehiin. Miesten on pakko nähdä vaivaa ja tehdä niitä aloitteita ja ottaa pakkeja vastaan kerta toisensa jälkeen. Muuten jäävät yksin.
Puhut pötyjä. Minä päädyin yhteisen kaverin kautta mieheni luokse, jonka kanssa illan päätteeksi vaihdettiin numerot. Kävin pari kertaa kahvilla, ja eräänä iltana kun soitin kysyäkseni iltateeseuraa, oli mies kavereiden kanssa grillaamassa. Puhelu venyi yli tunnin mittaiseksi, ja mies sai syödä kylmää pihviä.
Myöhemmin kertoi, ettei ole koskaan kenenkään kanssa puhunut puhelimessa yli kymmentä minuuttia, ja puhelu sai sukat pyörimään jalassansa. Jatkettiin kuitenkin kahvittelua, kunnes eräänä myöhäisenä iltana jäinkin nukkumaan. Sain ison paidan yöpaidaksi, ja koettiin meidän ensimmäinen yhteinen suudelma. Nukuttiin yhdessä, ja aamulla sovittiin, että katellaan mitä tulee.
Tästä on vuosia, ja vielä yhdessä. Tosin tämä tukee ap.n teoriaa.
Erittyykö ihmisestä jotain epätoivo-tuoksua kun oikein etsimällä etsii parisuhdetta tai seuraa? Siltä ainakin tuntuu, flaxi kävi kun en etsinyt mitään. Kai sillon on rentoutunut ja se vetää puoleensa.
Jos sillä mun "oikealla" on yhtään samanlainen asenne elämään kuin minulla, niin ei hän kyllä tule elämääni ilmestymään koskaan. Hah!
Etsimättä ei löydy ketään. Itsekin täällä kotona kyyhötän, käyn vain muutaman viikon välein kaupassa. Mites siinä ketään voisi löytää? Aiemmin kun kävin ulkona niin yksin sain istua sielläkin, ja jos juttelemaan menin niin mies karkasi pian, vaikka toivoin vain juttuseuraa. Niin tekivät kyllä naisetkin joille yritin jutella.
Mutta oottelen nyt täällä jos joku tarpeeksi epätoivoinen tulisi hakemaan.
Naiset ovat liian usein passiivisia.
Tehkää 5 nettideittitiliä vaikka alkuun ja kirjoittakaa aloitteita miehille. Ette varmasti jää yksin.
No ehkä naisiin tuo pätee, mutta ei miehiin. Miesten on pakko nähdä vaivaa ja tehdä niitä aloitteita ja ottaa pakkeja vastaan kerta toisensa jälkeen. Muuten jäävät yksin.