Lue keskustelun säännöt.
Ei vttu että ärsyttää sosiaalinen jännittäminen pilaa mun jutut täysin
04.05.2021 |
Mä en osaa olla rennosti ja pelkään jopa vähän olla porukassa. Jään mielelläni syrjempään ku oon näkyvillä. Ja sitte ku mä oon tämmönen ni voitte arvata millasena ihmiset pitää mua.
SIT häpeän taas sitä ku ihmiset ajattelee et oon jotenki vammautunut ja älyllisesti vammainen.
Yks oli jopa kysyny mikä vamma mulla oikee on ku oon niin erilainen. Huoh. Pitää mennä lääkäriin pyytää jotain rauhoittavia että voi olla ihmisten keskellä. Luontevasti.
Kommentit (14)
Tosi ärsyttävää. Mulle ei oo ikinä tullu sitä aikaa et hengataa porukoissa päivät pitkätoon ollu aina yksin. Ei kaverin kaveria. Veli on toiselta planeetalta kun hänellä on aina koossa 13 ihmisen porukka vapaa ajan riennoissa ja mulla ei oo sitä yhtäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yks lääke nimeltä pregabalin mutta se ei auta jos en oo ihan kunnon pöllyssä. Ja sillonki vaa mietin näytänkö joltai hölmöltä hörhöltä sekakäyttäjältä. Mikä hitto tähän auttaa ei mikään ku ei oo kuulunu ikinä mihkään porukkaan.
Sosiaalinen jännittäminen on kyllä ihan kamalaa. Itsekin olin nuorena älytön jännittäjä, kaikki sosiaaliset tilanteet meni pilalle.
Kannattaa tsekata eläparemmin-blogia, sieltä voi saada vinkkejä miten pärjätä paremmin sosiaalisissa tilanteissa. Itselläni on auttanut, mutta harjoittelu vie kyllä vuosia aikaa.
Asiaa ei auta vanhat maisemat yhtään eikä oo muuttaminenkaan mahdollista. Jotenki haluun parantuu tästä. Etten aina vaikuttas ihan erilaiselta vaa ku jännittää ja pelottaa.
Olen myös samanlainen jännittäjä. Aloin pikku hiljaa harjoitella sosiaalisia tilanteita. Esimerkiksi kaupassa kysyin myyjältä apua johonkin asiaan. Se oli vaikeaa ja monesti jätin tekemättä. Noin vuoden aikana sain paljon itsevarmuutta. Harjoittelu auttoi! En tarvitse enää lääkkeitä. Jännitän kyllä, mutta sitä ei muut huomaa ja kokoajan tilanteet tuntuvat helpommalta. Sain näitä ohjeita harjoitteluun ihan psykologilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tarvisin jonkinlaisen lääkityksen ku nää tutut maisemat luo niitä kauhukuvia aina mieleen. Ehkä ne paranis muuttamalla mut se ei onnistu.
Olis uudet kuviot eikä tuttuja yhtään missään. Jotenkin varoo enemmän miten käyttäytyy ku on niin pieni paikka vaikka kyllä kaikki tietää et oon tämmönen. Joku kuulee jonkun kautta ja juttu vääristyy. Ihme on jos olis hyvä maine,voi olla että oon ihan ilmaa mutta kiusaamis mielessä en ole ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös samanlainen jännittäjä. Aloin pikku hiljaa harjoitella sosiaalisia tilanteita. Esimerkiksi kaupassa kysyin myyjältä apua johonkin asiaan. Se oli vaikeaa ja monesti jätin tekemättä. Noin vuoden aikana sain paljon itsevarmuutta. Harjoittelu auttoi! En tarvitse enää lääkkeitä. Jännitän kyllä, mutta sitä ei muut huomaa ja kokoajan tilanteet tuntuvat helpommalta. Sain näitä ohjeita harjoitteluun ihan psykologilta.
Toi kuulostaa niin hyvältä. Olet kohdannut pelkosi. Päättänyt, että käyn kaupassa ja kysyn neuvoa johonkin vaikka ihan turhaankin.
Hyvin tehty!
Mua vähän harmittaa sosiaalisten tilanteiden jännittäjien puolesta. Se varmaan rajoittaa elämää aika paljon.
Aivojen välittäjä aineiden puutteeseen karnosiinia ja EPaa ja jää jännittäminen ja paniikkikohtaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän takia syrjäydyin.. Onneksi netissä voi jutella ihmisille
Kärsiikö ap lukihäröstä,vai jännittääkö kirjoittaminenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä unohdan aina välillä että kärsin tästä vaivasta. Minulla tosin melko lievä. Pystyn menemään paikkoihin ja olemaan melko sosiaalinenkin eikä jännittämistäni ehkä huomaa.
En pysty juomaan muiden nähden kun pääni alkaa tutista! Tulee joskus syödessäkin. Siinä vaiheessa kunnhaarukka lähenee suuta.Tämä pään tärinä ja nykiminen tulee muutenkin, esim jos katson toista silmiin yllättäen. Nämä ovat niitä tilanteita jolloin en edes muista että jännitän mutta sitten se pään tärinä muistuttaa että sellainen ei minulta onnistu.
Humalassa tätä ei ole eli baarissa tai illanistujaisissa voin juoda muiden nähden ja oltua muutenkin normaalisti. Kunhan vaan saan ekan ja tokan oluen juotua...
Minulla on rauhoittavia ja otan niitä jos menen esim kulmien huoltoon.
Minun täytyisi varata optikko mutta en tiedä montako rauhoittavaa täytyy ottaa että siitä koettelemuksesta selviän?
Op#moxeja minulla on. Niitä miedoimpia. Ne on määrätty minulle unettomuuteen eikä ihan hirvrän hyvin auta jännittämiseen.
Mutta ehkä siirrän sinne optikolle menoa vielä vuodella parilla. Ikänäkö alkaa siis hieman vaivata muttei häiritsevästi.
Mielialalääkitystä olen miettinyt. Joskus reilu kymmenen vuotta sitten käytin ja auttoi oireisiin melko hyvin. Lääkkeestä vaan ikävät sivuoireet ja lopettaminen oli ihan helvetistä.
Vierailija kirjoitti:
Aivojen välittäjä aineiden puutteeseen karnosiinia ja EPaa ja jää jännittäminen ja paniikkikohtaukset.
Onko tietoa milloin karnosiini alkaa vaikuttaa ottamisen jälkeen ja käykö sertralinin kanssa?
Ei nykyään enää anneta mitään rauhoittavia sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Minultakin ne otettiin pois jonka seurauksena olen nyt ihan erakko, en käy koskaan missään, en tapaa ketään jne. Lääkäri sanoi että ei haittaa vaikka et enää liiku missään, pääasia että et käytä enää rauhoittavia. Ennen kävin siis uimahallissa, kirjastossa, missä vain ja harrastin liikuntaa yms mutta nyt olen hautautunut kotiin.