12v hermostuu pelatessaan konsolipelejä; itkee, huutaa, raivoaa ja heittelee tavaroita

Lisää peliaikaa vaan.

Pelatkaa yhdessä hänen kanssaan ei kilpailuhenkisiä pelejä. Lautapeleinä ja tietokonepeleinä. Kuulostaa, että hän ei osaa hävitä.

Meillä on kaksi poikaa ja kyllä he teini-ikäisinä vallankin hermostuivat peleissään. Kun hermot menivät, käskimme pelit pois. Emme jaksaneet katsella mokomaa mesoamista. Nykyisin pojat ovat aikuisia ja toisesta tuli koodari niin, että hän on tietokoneella päivät pitkät. Koodari ei enää oikeastaan pelaa, mutta toinen poika pelaa vielä aikuisenakin kavereidensa kanssa. Eivät kumpikaan enää hermostu koneillaan, ihan tolkun ihmisiä ovat. Muuta neuvoa en osaa antaa, kuin sen, että kannattaa ottaa pelit pois, jos ei niillä pelaaminen onnistu rauhassa. Jos mieli tekee pelata, lapsen on jossain vaiheessa pakko opetella olemaan rauhallisesti.

Katsopas millaisia tubettajat ja striimaajat ovat. 90% huutaa ja kiljuu. Sieltä se malli otetaan. Kyllä minäkin lapsena monesti hermostuin peleihin mutta en minä sentään räyhännyt tai itkenyt eikä kukaan kavereistakaan. Some pilaa ihmiset.

Olettehan myös kiinnittäneet huomiota siihen, mitä hän pelaa. Eihän kaikissa peleissä ole edes mahdollista ns. hävitä.

Toisekseen tuossakin asiassa, aikuiset auttaa miten käsitellään nuo pettymyksen tunteet ja miten ne puretaan.

Itse pelaan, koska se on eskapismia. Saan duunit pois mielestä ja alkavan stressin. Välillä tulee v*ttusaatanoita kesken pelin, kun turhauttaa. Pelisession jälkeen pään synkät asiat on sitten käsitelty ja perhe saa uuden ehomman äidin.

ADHD.

Mitä poika pelaa? Esim fortnite on selviytymistaistelu, 100 pelaajaa pudotetaan alueelle, joka pienenee koko ajan. Tavoite on löytää tai ryöstää varusteita itselle ja tappaa kaikki muut. Todella kilpailullinen ja stressaava.

Minecraftia voi pelata luovassa tilassa ilman ”kuolemista”, rakennella kaikessa rauhassa jotakin omaan tahtiin ja eläimiäkin voi kesyttää.

klassikko

Vierailija kirjoitti:

ADHD.

ADHD, joka ilmenee ainoastaan pelatessa, tuskinpa. 

12-v:llä on yleensäkin vielä tunnesäätelyssä ja -skaalassa hakemista. Aivot eivät ole vielä täysin kehittyneet, ja tunteidenhallinta vie vielä monta vuotta. No, kaikki aikuisetkaan eivät osaa... Muistan itsekin, kuinka kovasti harmitti hävitä ihan missä tahansa pelissä. On kuitenkin opittava sietämään pettymyksiä. Olisiko siitä apua, että aina kun peli alkaa keittää yli, otatte hetkeksi pelin pois, kunnes rauhoittuu. Tuokaa esille se asia, että kaikki isotkin harmistukset menevät suhteellisen nopeasti ohi. Ja pian ei enää harmita, kun tilanne rauhoittuu.Kunnon ihminen hänestä tulee. On turvallista raivota ja päästää höyryjä pois kotona. Tehkää kuitenkin selväksi, että tavaroita ei rikota, voi vaikka mättää tyynyä.

Meillä 13-vuotias poika joka pelaa lähes päivittäin. On myös kavereilla eli pelaamista ei ole toistaiseksi tarvinnut rajoittaa. Paitsi takarajat mihin kellonaikaan on lopetettava.

Hän ei usein raivoa eikä koskaan itke tms.

Joskus kyllä kuuluu sellaista kiroilua ja huutoa kun hermot menee ja silloin käyn sanomassa että olisiko tauko mitään? Tai käsken pitämään sen tauon. Huomaan että poika on helpottunut kun aikuinen tulee keskeyttämään pelaamisen.

Hän on leppoisa luonne ja "hyvä häviäjä" mutta pleikan pelaaminen ottaa välillä lujille.

Itse pelaan välillä sitä vanhaa retronintendoa ja marioita. Että käy tunteisiin 😂

Poika joskus kysyi että oonko tosissani kun pelasin hermo kireällä 😬

Mulle ei sopisi pleikan pelaaminen ollenkaan. Olen huono häviäjä ja muutenkin kärsimätön.

Minun 13-vuotias poika pelaa paljon, mutta hän ei kiukuttele koneelle käytännössä koskaan. Hän voi kiljua ja huutaa, mutta se on enemmän sellaista innostusta, hyväntuulista peliin eläytymistä. 10-vuotias ja isänsä taas raivoavat peleille ja se on rasittavaa kuunneltavaa. Pojan peli päättyy hyvin nopeasti, jos menee liikaa tunteisiin.

Miten epäonnistumisen tai pettymyksen käsittely muuten sujuu? Urheilu, pihaleikit, lautapelit?

Minusta tuo peliaika on melko vähän tuon ikäiselle. Tulee mieleen, olisiko pojalla tiukan peliajan takia paineita onnistua pelissä nopeasti, minkä takia epäonnistuminen sitten harmittaa. Pelissä voi olla vaikka viikko/kuukausitavoite, josta saa hienon palkinnon jota poika yrittää saada, eikä se tuon ajan puitteissa onnistu.

Ehdotus uudeksi säännöksi: peliaika poistuu. Läksyt pitää tehdä, joka päivä pitää ulkoilla tai urheilla, kone sammuu sovittuun aikaan illalla, mutta muutoin poika saa itse pelata niin paljon kuin haluaa - sillä ehdolla, että pysyy rauhallisena.

Tunteiden käsittelyssä ongelmia. Vanhemmilla on vielä tuossa iässä vastuu siitä, että lapsi oppii hillitsemään itseään. Jos on pelannut hiljaa, voi saada alkuun palkinnon. Rangaistus jos huutaa, esim. pelikielto.

Mun veli oli just tollanen kun lapsena ja teininä pelasi, hermostui ihan älyttömästi ja todella helposti. Olettaisin, että kuului vähän luonteeseensa, mutta pääsääntöisesti johtui varmaan murrosiästä, koska iän myötä laimeni ja nyt on ihan normaali ja rauhallinen 30-vuotias.

Ihan normaalia. Kyllä sinuakin raivostuttaisi jos häviäisit esim. pitkän pelin jonkun mitättömän asian takia.

Ihan ok että tunteet räiskyy. Enemmin ihmettelisin jos vaan sanoisi että "jaa". Nuo pelit on vähän enemmän tunteisiin meneviä kuin afrikan tähti.

Kyllä meidänkin poikien huoneesta kuuluu välillä vaikka mitä ja lähinnä se vaan hymyilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden käsittelyssä ongelmia. Vanhemmilla on vielä tuossa iässä vastuu siitä, että lapsi oppii hillitsemään itseään. Jos on pelannut hiljaa, voi saada alkuun palkinnon. Rangaistus jos huutaa, esim. pelikielto.

Höpö höpö

Aloittajan 12-vuotiaasta vaikuttaa kasvavan oikein tasapainoinen kaveri. Lisää peliä vaan!