Kotiäidit! Millaista elämä korona-aikaan?

Se on kyllä ikävää korona-aikana, jos on vasta tullut äidiksi, eikä pääse tutustumaan muihin äiteihin perhekerhoissa tai muskareissa.

Meillä korona näkyy arjessa siinä, että päiväkerhoja ei ole eikä perhekerhoja. Yhtä tuttua lapsiperhettä tavataan, mutta pienimmästäkin nuhasta ollaan näkemättä useita viikkoa.

Mutta viihdytään normaalistikin paljon kotona. Onneksi on monta lasta, niin saavat toisistaan seuraa.

Piristystä saa näistä vuodenajoista ja niiden mukana tulevista harrastuksista. Nyt laitellaan pihaa ja kasvatellaan kaikenlaista lasten kanssa.

Tylsää ja näköalatonta.

Odotan, että mies menisi taas työpaikalle ja saisin vähän omaa aikaa ja rauhaa.

Että elämä normalisoituisi.

Eipä tämä ole kummoisesti vaikuttanut. Loppu vuodesta oli isompien kerho tauolla, mutta sekin jatkui taas alkuvuonna. Perhekerhoissa ei olla muutenkaan käyty, mutta kyllä nekin täällä jo pyörii taas. Päivät kuluu kotitöitä tehdessä ja ulkoillessa. Isommat leikkii iltapäivästä iltaan naapurien lasten kanssa.

Sitä se nyt on. Toivottavasti syksyllä voi alkaa jo perhekerhot. Joissakin paikkakunnilla nää saattaa toimia jo nyt, kannattaa katsoa. Facebookissa on hyviä vauva /lapsi aiheisia ryhmiä, kannattaa liittyä ja etsiä seuraa, tai vaikka perustaa ihan oma ryhmä..

Ulkona voi leikkiä eri puistoissa, joillakin alueilla on huomattavasti enemmän lapsiperheitä kuin joillakin toisilla.

Samaa vanhaa. Menis toi ukko toimistolle niin olis yks vähemmän passattava.

Meillä viime kevät oli aika rauhallista, mieskin oli lomautettuna niin leivottiin paljon, retkeiltiin metsissä ja käytiin vaan ajeluilla uusiin leikkipuistoihin (ja drive-ineissä).

Syksyllä vanhempi meni puolikkaaksi viikoksi päiväkotiin, mikä toi hyvää rytmiä arkeen. Pienemmän kanssa ehdittiin muutaman kerran käydä ulkoperhekerhossa ennen kuin kaikki loppui. Kotipäivinä käytiin sitten leikkipuistossa ja nähtiin mummoa, joka poikkeusellisesti oli työkeikalla naapurikaupungissa.

Nyt itse ole töissä ja mies kotona, sama meno jatkuu.