Iso työyhteisö ja vain yksi työkaveri, joka ei ole

tullut mieleen, miten herkässä tilassa raskaana oleva on, ja että vauvauutisesta pitää tehdä numero. En olisi ennen lapsia minäkään välttämättä tajunnut, nyt useamman lapsen äitinä tulee melkein kyyneleet silmiin, vaikka kuulee vain vähän vieraammankin ihmisen vauvauutisen.

Oletko pitänyt kirjaa muiden onnitteluista?



Minusta tuolle voi olla monta syytä. Hänellä voi olla huonot käytöstavat, ei ole kovin huomaavainen ihminen, hänellä on muuta mietittävää, hän on ajatellut onnitella vasta kun lapsi on syntynyt (monien mielestähän on vähän ennenaikaista onnitella raskaudesta).

Onnitteleeko hän muita heidän perhetapahtumistaan, synttäreistään yms.? Onko hän varmasti huomannut että olet raskaana? Jotkut eivät arvaa onnitella kun eivät ole varmoja onko vain lihonut. Tai ehkä hän on onnitellut samaan syssyyn kun joukko muitakin ja sinä olet vaan unohtanut. Et kai sinä onnitteluistasi mitään tarkkaa kirjaa pidä.

onnitella raskauksista. Minusta ne oli ihan luonollisia juttuja ja en tajunnut, kuinka täpinöissään tulevat äidit on mahan kasvaessa ja kuvittelevat olevansa maailman napa.



En kyllä ymmärrä nyt 4 lapsen äitinäkään, mutta olen ymmärtänyt, että kuuluu onnitella kun joku on raskaana, vaikka se onkin maailman luonnollisin asia.

mutta käytös on ollut vain niin poikkeavaa että olen pannut sen merkille. Hän tuli ennen usein juttelemaan minulle, kyseli kuulumisiani, kahviteltiin ym. mutta nyt hän on suorastaan pakoillut minua, eikä ole enää käynyt juttelemassa, kiiruhtaa vain nopeasti huoneeni ohi. Niin ja olen raskausviikolla 32 että asia on jatkunut koko raskauden ja vatsa näkyy jo varsin hyvin. Luonteeltaan hän kyllä on huomaavainen, niin ja on avoimesti puhunut pari vuotta sitten että on lapsimyönteinen ihminen.

Tietenkin on hullua, että ei silloin osaa oikein iloita toisen onnesta - lapsettomuus ja jokakuukautinen pettymys ja ehkä vielä lapsen menettäminen raskauden aikana ovat usein syitä, miksi ei edes saa suustaan sitä kohteliauusonnittelua.



Älä ole vihainen äläkä loukkaantunut. Ajattele, miltä sinusta tuntuisi jos olisit kenties samassa tilanteessa.



Ole tälle työkaverillesi ihan samalla lailla kuin aiemmin kaveri, uskoisin, että hän osaa arvostaa suhtautumistasi, jos kyse on hänen lapsettomuustuskistaan.



Jos taas kyse on naisesta, joka ei edes halua lapsia, voi hän kylläkin käyttäytymisellään osoittaa mieltään, että olet sinäkin niitä tyhmiä pettureita, jotka rupeavat mammailemaan. Mutta lapsettomuuden itse valinneet ottavat asian yleensä itse jopa ylpeillen puheeksi, joten, jos hän ei ole siitä koskaan kertonut, veikkaisin, että hänellä vain todella on niin tavaton tuska täyttymättömästä äitiydestä - ethän lisää sitä kipua?