Rakastuminen

En ole oikeastaan koskaan ollut mikään naistenmies ja minulla onkin ollut hyvin vähän mitään säätöjä elämäni aikana. Keski-iän ylittäneenä ja muutama vuosi sitten eronneena, olin jo täysin varma etten edes tarvi enää ketään. Arki sujuikin yksin oikein kivasti ja mukavasti. Mutta; löysin kuitenkin itseni treffi-sovelluksesta joku vuosi sitten. Kävin muutamilla treffeilläkin vaikka ne tuntuikin ujohkosta miehestä vähän hankalilta toimenpiteiltä. Löysin sitten kuitenkin yhden naisen, joka tuntui kaikin puolin hyvältä. Hengailtiinkin joitain kuukausia, mutta sitten hän jätti minut, kertomatta mitään erityistä syytä. Tiedän kuitenkin sen, että ottajia hänellä on vaikka kuinka! Minä näytin kuitenkin itsestäni parhaani ja tein ihan kaikkeni. Minusta löytyi jopa herrasmiestapoja, jota en voinut uskoakaan! Pidän itsestäni hyvää huolta ja näytän jopa nuoremmalta kuin olen, mutta sekään ei nyt kantanut.

En vaan tahdo päästä nyt millään yli tuosta erosta, vaikka olen taas käynyt treffeilläkin ja on uusi nainen kiikarissakin (käynyt muutaman kerran hänen luonaan). Huomaan etsiväni uusista naisista samoja piirteitä ja luonnetta kuin tuosta minut jättäneestä naisesta. En ole aikaisemmin tuntenut tällaista tunnetta. Näköjään sitä voi vanhempanakin vielä muuttua ja rakastua! Harmi vaan että oli ykspuolista, mutta niin se kai usein on, että ei vaan kemiat kohtaa. Sitten vielä kun kaikki hakee koko ajan vaan parempaa ja parempaa, eikä kukaan eikä mikään riitä kenellekään. Toivon vaan että vuosien myötä pääsisin irti tästä ikävästä..