MTV 3 Studio 55 Narsismista

Narsistinen äitipuoli terrosoi koko perhettä



Sanna* oli 16-vuotias, kun hänen äitipuolensa pyysi häntä luovuttamaan avaimensa ja pakkaamaan tavaransa. Uusioperhe oli lähdössä kuukaudeksi lomamatkalle, mutta Sanna ei kesätöidensä takia voinut lähteä mukaan. Äitipuoli oli sitä mieltä, että Sannalla ei ollut oikeutta asua perheen tyhjää kotia yksin. Niinpä tyttö heitettiin kadulle.



Jo tätä ennen Sannan ja hänen neljä vuotta nuoremman pikkusiskonsa elämä oli yhtä helvettiä. Tyttöjen oma äiti oli alkoholisti, jolla oli vakavia psyykkisiä ongelmia. Heidän vanhempansa erosivat Sannan ollessa 11-vuotias. Vuoden kuluttua taloon muutti uusi nainen. Tyttöjen isä oli sokeasti rakastunut tähän akateemisesti koulutettuun, määrätietoiseen naiseen eikä tajunnut, että tämä on narsisti.



? Kahden viikon kuluttua ensitapaamisestamme nainen ilmoitti, että koska hän ei ole meidän äitimme, hänellä ei ole mitään velvollisuuksia minua ja siskoani kohtaan. Hänellä oli kaksi omaa lasta, jotka muuttivat myös meille. Myös hänen omat lapsensa saivat lopulta tuntea nahoissaan naisen hulluuden, Sanna kertoo.

Manipulointia, syyllistämistä ja kiristämistä



? Vuosien ajan ex-äitipuoleni manipuloi, väheksyi, nimitteli, arvosteli ja kiristi meitä. Hän ei koskaan myöntänyt itse olevansa väärässä. Hän sai järjettömiä raivokohtauksia mitättömistä asioista, Sanna muistelee uusioperheen arkea.



Eräänä arki-iltana 15-vuotias Sanna istui olohuoneessa isänsä kanssa niitä näitä rupatellen ja uutisia katsellen. Leppoisa tunnelma oli tiessään, kun uusioperheen äiti saapui kotiin.



? Hän sai silmittömän raivokohtauksen siitä syystä, että istuin olohuoneessa isäni kanssa. Hän karjui minulle, että mitä sinäkin isän pikku vaimo siinä kerjäät huomiota, Sanna kertoo.



Seurasi huutoa ja tavaroiden paiskomista, joten Sanna katsoi parhaakseen vetäytyä huoneeseensa ja jättää aikuiset selvittelemään asiaa keskenään.

Isän käytös ihmetyttää

Lehtikuva/Sari Gustafsson



? Isä ei tänä päivänäkään pysty selittämään, miksi antoi ex-äitipuolemme kohdella meitä niin huonosti, Sanna sanoo.



Hän kertoo, että isä erosi naisesta vihdoin noin vuosi sitten, mikä on antanut Sannalle ja hänen siskolleen mahdollisuuden korjata välit isäänsä. Hän riemuitsee siitä, että on saanut isänsä takaisin 20 vuoden jälkeen.



? Isä on pahoillaan kaikesta tapahtuneesta ja olemme antaneet hänelle anteeksi, mutta me emme unohda.



Sanna pohtii, että hänen isällään ei kerta kaikkiaan ollut voimia suojella tyttäriään pahan äitipuolen hulluudelta. Sannan mukaan hänen isänsä ensimmäinen avioliitto psykoottisen alkoholistin kanssa oli niin raskas, että isä todennäköisesti oli helpottunut, kun hänellä oli nainen, joka piti ohjat käsissään. Itse asiassa isä ei edes tiennyt kaikkea, mitä talossa tapahtui, sillä hän oli työnsä takia paljon poissa kotoa.

Ei asiaa jääkaapille



Sanna oli 14-vuotias, kun hän aloitti työnteon koulun ohella. Pienellä palkallaan hän maksoi ruokansa ja bussilippunsa. Äitipuoli oli myös sitä mieltä, että Sannan olisi pitänyt maksaa vuokraa, sillä hänen kattonsa alla ei asuttu ilmaiseksi kuin hotellissa.



Äitipuoli vahti kaikkea mahdollista jatkuvasti ja syytti lapsia mitä ihmeellisimmistä asioista.



? En saanut pestä pyykkejäni hänen koneellaan. Hän vahti koneen käyttöä muun muassa mittaamalla pesupulverin määrän. Myös wc-paperin käyttö oli rajoitettua. Jos joku kaveri sai meille joskus tulla, häntä kehotettiin ottamaan omat paperit mukaan.



Tytöt eivät saaneet rahaa edes perustarpeisiin kuten terveyssiteisiin, saatikka sitten uusiin vaatteisiin. Välillä he jäivät ilman ruokaa jopa kahdeksi päiväksi. Ruoan kulutustakin äitipuoli vahti, esimerkiksi laskemalla leipäviipaleet.



? Emme saaneet mennä suihkuun ilman lupaa. Emme saaneet syödä ilman lupaa. Emme saaneet käyttää hänen liinavaatteitaan emmekä astioitaan, Sanna luettelee.

Ei käsitystä normaalista perhe-elämästä



Sannan ex-äitipuoli on akateemisesti koulutettu ja toimii, uskomatonta kyllä, kasvatusalalla. Niinpä hän onnistui uskottelemaan sukulaisille ja tuttaville, että lapset valehtelivat ja keksivät kaiken. Hän onnistui olemaan niin uskottava, että kukaan ei osannut epäillä.



Nyt Sanna on asunut omillaan jo lähes 20 vuotta ja on pienen pojan äiti. Lapsuuden kokemukset vaikuttavat edelleen muun muassa niin, että hänen on vaikea luottaa kehenkään. Hän ajattelee, että oikeastaan hänet pelasti se, että hänet potkittiin pois kotoa. Enemmän hän huolissaan siskostaan, joka oli vasta yhdentoista, kun jäi äitipuolen armoille ilman isosiskon tukea.



? Pikkusisko ei koskaan nähnyt, millaista on normaali perhe-elämä. Hän ei muista meidän omaa äitiämme terveenä, sillä hän oli vasta kaksivuotias kun äiti alkoi juoda.

jos tuo sairas ämmä on elossa olisi syytä laittaa kuva iltapäivälehtien etusivuille



ja juttu lehtiin

Täälläkin jos joku ihmettelee naapurin elämänmenoa, niin jo on kuoro av-mammoja toitottamassa, että pidä huoli vaan omista asioistasi!

Montakohan lasta on hullujen vanhempien armoilla, eikä kukaan välitä?

Ja ei ne aina oo isiä, jotka on narsisteja!

Täälläkin jos joku ihmettelee naapurin elämänmenoa, niin jo on kuoro av-mammoja toitottamassa, että pidä huoli vaan omista asioistasi!

Montakohan lasta on hullujen vanhempien armoilla, eikä kukaan välitä?

Ja ei ne aina oo isiä, jotka on narsisteja!

eikä vain elokuvissa

aivan hirveä olo kun luin tuon, tuli niin mieleen oma teiniaika kun oma äitipuoli oli juuri tuollainen. Onneksi itse pääsin hyvälle terapeutille mutta kyllä vieläkin tulee hirveä olo kun ajattelenkin sitä 'kotia'. Hyrhh.

Skitsofreenikko lisäksi, ja kuvassa kieroutunutta uskonnollisuutta sekä fyysistä(kin) väkivaltaa.

Kauheintahan asiassa on se, että nämä "äitikullat" ja tietysti isäkullatkin vastaavasti tekevät kaikkensa näytelläkseen muulle maailmalle harvinaisen täydellistä perhettä. Ovat juuri niitä loistavia kulissienrakentajia, joilla on kaikki paremmin kuin kellään muulla.



Ehkä jotain vinkkejä voi saada siitä, että vanhemmille tärkeintä lapsissakin ovat lasten menestys ja meriitit. Toki muutakin esitetään.



Surullisena ja kauhuissani seuraan läheltä yhtä tällaista perhettä, mutta mitäpä asialle voi tehdä, kun ei ole mustaa valkoisella mistään lasten kaltoinkohtelusta. Todellisuus on ainoastaan se, että tietää vanhemman olevan kylmä narsisti ja lasten kärsivän siitä elinikäiset traumat. Kenties tulevia narsisteja itsekin.

Erityisesti naisnarsistille voi olla meriitti sinällään, että hänellä on lapsia. Eli nämä herrantertut kaikessa ihanuudessaan voivat olla keino saada muilta myönteistä huomiota ja kehuja (ja loistavasti suoritettu äitiys toki myös), ja vastaavasti isommat lapset koulutetaan sellaisiksi, että heistä saa edelleen "hyötyä".