Kouluissa näkyy nyt jakautuminen kahteen leiriin

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c16ae5d5-a8f8-45c0-b410-b150…

Vanhempainiltoihin osallistuvat ne vanhemmat, jotka tietävät käsiteltävät asiat jo valmiiksi. Ne vanhemmat, joiden olisi tärkeää osallistua, jäävät pois. Tämä on ehkä opettajakunnan kulunut vitsi, mutta myös todellinen ilmiö koulumaailmassa.

– Kahtia jakautuminen näkyy. On vanhempia, jotka ovat lapsistaan tosi huolissaan ja jotka ovat hyvin tietoisia koulun merkityksestä ja sitten on toinen joukko vanhempia, jotka eivät ole huolissaan, vaikka heidän pitäisi olla,

Yleisfiilikseni on, että oppilaiden tunne-elämän pulmat ja levottomuus näkyvät kouluarjessa koko ajan enemmän. Me koulun aikuiset käytämme tosi paljon aikaa tunne-elämän haasteista johtuvien tilanteiden selvittämiseen ja oppilaiden kanssa keskusteluun. Ne saattavat viedä usein enemmän aikaa kuin varsinainen opetustyö. Aikuisen läsnäolon tarve näkyy ja kuuluu koulussa vahvasti, Myllymäki kertoo.

Hän uskoo, että ongelmien syy liittyy ainakin osittain yhteiskuntaan ja elämän hektisyyteen.

– Aiheuttaako se levottomuutta ja herkät lapset reagoivat siihen voimakkaimmin? Näin arvelen. Myös perheillä on ehkä aiempaa haastavampaa, Myllymäki sanoo.

Kouluun lähteminen ei ole kaikkien rutiini

Yläkoululaisten kanssa työskentelevä Petra Kuusinen näkee, ettei kouluun lähteminen ole kaikille oppilaille enää samanlainen päivittäin toistuva rutiini kuin se oli aiemmin.

Kuusinen lisää kuitenkin, ettei Suomessa ole koulupakkoa vaan oppivelvollisuus, joka voidaan suorittaa muutenkin kuin osallistumalla päivittäiseen lähiopetukseen. Jokaisella oppilaalla on kuitenkin oikeus käydä koulua omassa lähikoulussaan.

– Ennen ei ollut mahdollista jäädä koulusta pois, vaan lapsella oli yksinkertaisesti oikeus ja velvollisuus käydä koulua, mutta nykyään kouluun lähteminen näyttäytyy olevan joillekin vaihtoehto muiden joukossa.

Kouluissa näkyy myös oppilaita, jotka saattavat törmätä rajoihin ensimmäistä kertaa elämässään vasta koulussa.

– Joiltakin lapsilta puuttuvat arkirutiinien rajat. Joissakin perheissä on rajojen puutetta ja siksi jotkut oppilaat kohtaavat rajat ensimmäisen kerran koulussa. Kun joku asettaa rajat, lapsi kapinoi niitä vastaan, Kuusinen kertoo.

– Välillä tuntuu, että perheissä ollaan aina kivan perässä. Kun joutuukin heräämään aamulla seitsemältä ja menemään kouluun, se ei olekaan kivaa pelimaailmaa, Kuusinen jatkaa.