Välillä en kestä vaan lastani
Ja pelkään mitä hänelle tapahtuu aikuisena, jääkö hän yksin jne.
Hänen sosiaaliset taidot on huonot. Kotona monesti kailottaa ja ”luennoi” eli kertoo omista kiinnostuksen kohteistaan olipa tilanne mikä hyvänsä. Kun sanon, että en nyt pysty kuuntelemaan kun yritän keskittyä johonkin toiseen asiaan, hän jatkaa silti. Kun katsotaan teeveetä, hän keskeyttää jatkuvasti, siis muutaman minuutin välein. Kyselee ja selittää omia juttujaan. Ja kun asiat eivät mene hänen toivomallaan tavalla, alkaa huutaa ja raivota. Noh, hänellä harvoin tuntuu olevan kykyä ottaa muut huomioon.
Kysymys ei ole siitä ettenkö olisi ollut hänelle läsnä ja kasvattanut, päinvastoin. Olen yrittänyt selittää ja puhua, välillä itsellänikin on mennyt hermot ja olen huutanut. Mutta mielestäni se on ihan inhimillistä. Ollaan oltu perheneuvolan asiakkaana ja nyt neurologisissa tutkimuksissa.
En tiedä miksi tänne kirjoitan. Ehkä siksi, että kaipaan tukea.