Olen jo tottunut ajatukseen etten enää löydä ketään. Olen 46v. Erosta aikaa pian kymmenen vuotta.

Vaikea sanoa näkemättä?

Tissi ja alaston vartalokuvat ylilaudalle, saat nopeasti selville kelpaatko.

Jaa?

Jos etsimällä etsit, et ainakaan löydä. Lakkaa etsimästä, keskity hyviin asioihin elämässäsi ja tee siitä itsellesi sopiva - mitä se sitten onkaan (asunto, työt, ystävät, harrastukset jne). Kukaan toinen ihminen ei tee sinua onnelliseksi, se sinun tulee hoitaa itse. Kun olet itsesi kanssa tasapainossa, saatat löytää jonkun. Mutta tulet huomaamaan, että se ei ole välttämätöntä onnellisen elämän saamiseksi.

Kiitos kolmonen sanoistasi. t.ap

Jos sinulla kerran on ollut lyhyitä suhteita niin olet selvästikin löytänyt ihmisiä.

Harmitteletko sitä, että tuli erottua?

Mulla ei ole eron jälkeen ollut lyhyitäkään suhteita ja 10 vuotta tulee loppu kesällä täyteen. Pian lapsetkin muuttavat omilleen ja olen täysin yksin.

Tjaa. Minä olen noin 40 vuotias, enkä ole eläessäni ollut parisuhteessa. - Silti aina toisinaan käy mielessä, että olisihan se tai saattaisihan se olla mukava elää ja olla parisuhteessakin. Mutta toisaalta, mikäs sitä on olla ja elää sinkkunakaan, kun on jo kokemusta, niin paljon, että olen oppinut nauttimaan ja iloitsemaan sinkkuudestani. En ainakaan enää koe syyllisyyttä saati häpeää sinkkuudestani. En, vaikka aina toisinaan kohtaankn kirjoituksia, joissa kirjoittaja antaa ymmärää, että vain luuseri miehet elävät sinkkuna. Minusta sekä parisuhteessa etä sinkkuudessa on luullakseni omat hyvät ja huonot puolensa.    

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla kerran on ollut lyhyitä suhteita niin olet selvästikin löytänyt ihmisiä.

Niin. Hän ei saa vain pidettyä suhteita. 

Minä olen 46-vuotias ja eronnut viisi vuotta sitten. On ollut muutama lyhyt suhde ja nyt vuoden alussa tapasin elämänirakkauden! Ihmeitä voi siis tapahtua, mutta kuten kolmonen sanoi: onnellisuus lähtee itsestä. En olisi aikaisemmin osannut ottaa vastaan tätä miestä ja hänellä ihan samoin minun suhteeni. Meillä piti olla tietynlaista elämänkokemusta ja -näkemystä ennen kuin meidän välinen rakkaus ja arvostus oli mahdollista.

Eli ole avoin elämälle ja mahdollisuuksille, mutta keskity tekemään omasta elämästäsi ihanaa. Sitä ei koskaan voi tietää mitä seuraavan kulman takana odottaa...

Eronneena naisena osaan nauttia vapaudesta. Muistattehan että naiset elävät pidempään yksin kuin miehen kanssa. Ei mies tee elämästä helpompaa.

Tietysti elämä pitää osata täyttää itselleen sopivalla tekemisellä, ystävillä, harrastuksilla ja vaihtelevilla aktiviviteeteillä.

Vierailija kirjoitti:

Jos etsimällä etsit, et ainakaan löydä. Lakkaa etsimästä, keskity hyviin asioihin elämässäsi ja tee siitä itsellesi sopiva - mitä se sitten onkaan (asunto, työt, ystävät, harrastukset jne). Kukaan toinen ihminen ei tee sinua onnelliseksi, se sinun tulee hoitaa itse. Kun olet itsesi kanssa tasapainossa, saatat löytää jonkun. Mutta tulet huomaamaan, että se ei ole välttämätöntä onnellisen elämän saamiseksi.

No kyllä etsivä löytää, mutta on tärkeää että suorittaa sitä etsimistä elämä sellaisessa tilanteessa ettei ollenkaan haittaa vaikkei heti löytyisikään. Silloin ei tarvitse takertua mihin tahansa vastaantulevaan, vaan voi rauhallisella mielellä asettaa kriteerit sille mitä haluaa löytää, ja odottaa kunnes sellainen löytyy.

t. 10v eron jälkeen yksin, sitten kun elämä oli tasapainossa niin aloin hakea nettideittien kautta seuraa ja nyt olen pari vuotta ollut suhteessa mukavan ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos etsimällä etsit, et ainakaan löydä. Lakkaa etsimästä, keskity hyviin asioihin elämässäsi ja tee siitä itsellesi sopiva - mitä se sitten onkaan (asunto, työt, ystävät, harrastukset jne). Kukaan toinen ihminen ei tee sinua onnelliseksi, se sinun tulee hoitaa itse. Kun olet itsesi kanssa tasapainossa, saatat löytää jonkun. Mutta tulet huomaamaan, että se ei ole välttämätöntä onnellisen elämän saamiseksi.

Paljon viisaita ajatuksia. Toisaalta minusta on aivan yleisinhimillistä, että sinkkuna ollessa, sitä kaipaa ja toivoisi löytävänsä itselleen kumppanin. On kohtuutonta asettaa onnensa riippumaan kumppanin saamisesta. On minusta ymmärrettävä, että moni sinkkuna oleva kaipaa kumppanuudelta saavansa paljon sellaista, mitä ei muutoin koe saavansa; esimerkiksi intiimiäläheisyytttä. Mutta kyllä ainakin itse huomaan kaipaavani kumppania ihan "vain" jakamaan yhteistä arkea. 

"8"

Mä olin eron jälkeen yksin 13vuotta. Aioin pysyäkin...mutta sitten 48vuotiaana tuli rakkaus ihan puskista ja nyt avoliitossa oltu jo yhdeksättä vuotta.

Ikinä ei etukäteen tiedä, mitä elämä tullessaan tuo😄

Vierailija kirjoitti:

Eronneena naisena osaan nauttia vapaudesta. Muistattehan että naiset elävät pidempään yksin kuin miehen kanssa. Ei mies tee elämästä helpompaa.

Tietysti elämä pitää osata täyttää itselleen sopivalla tekemisellä, ystävillä, harrastuksilla ja vaihtelevilla aktiviviteeteillä.

Jotenkin masentavaa ajatella, että jos tai kun asettuisi jonkun naisen kanssa parisuhteeseen, niin ajateltaisiin, että nainen menettäsi vapauensa (Tai,, että minä (miehenä) riistäisin häneltä vapauden).  

Up

M kirjoitti:

Vaikea sanoa näkemättä?

Tissi ja alaston vartalokuvat ylilaudalle, saat nopeasti selville kelpaatko.

Ja sitten te miehet valitatte, kun kaikki naiset etsii pitkiä miehiä, kun te etsittevain pllureikätelinettä.

47v eikä ikinä kelvannut parisuhteeseen.olisitte onnellisia jos on edes joskus ollut joku vierellä.minua ei tule lämmittämään tässä elämässä enään mikään muu kuin viina.

Vierailija kirjoitti:

M kirjoitti:

Vaikea sanoa näkemättä?

Tissi ja alaston vartalokuvat ylilaudalle, saat nopeasti selville kelpaatko.

Ja sitten te miehet valitatte, kun kaikki naiset etsii pitkiä miehiä, kun te etsittevain pllureikätelinettä.

Taas huokaa syvään. - On myös heitä, jotka kasomalla peiliin ja yrittämälllä olla rehellinen itselleen saattaisi heille aueta, miksi ovat tahtomattaankin sinkkuna.

Mieltymymsensä kullakin mutta jos aikuinen ihminen kertoo toiveena ensimmäsiena, että kumppnin on oltava erriyisen pitkä tai kertoo avoimesti hakevansa "pillureikää" niin en ihmettele, että on sinkkuna...

Vaan mitäpä minä tietämään. Kun olen vuosia tai oikeammin jo melkeinpä pian vuosikymmeniä ollut sinkkuna, niin sitä oikeastaan vain aattelehtii toisinaan, että mitä oikeastaan menetän tai olen menetänyt näin sinkkuna ja ilman parisuhdetta eläessäni?     

Jos olet ajatukseen tottunut, niin sinullahan on asiat ihan hyvin.