Lue keskustelun säännöt.
Hirveän pettynyt ja surullinen
30.08.2009 |
Miehen kanssa ollaan puhuttu elämän suurista ratkaisuista: naimisiinmenosta, lapsista, ja uuden isomman kodin etsimisestä.
Olemme yli kolmenkymmenen molemmat ja olen kärsinyt kovasta vauvakuumeesta jo pidemmän aikaa. Mies tietää tämän ja sanoo haluavansa ihan samaa asiaa.
Silti asiat eivät etene. Mitään ei tapahdu. Olen vihaisempi ja vihaisempi koko ajan. Meillä oli vastikään eräs suhteen merkkipäivistä ja olin jotenkin romanttisesti kuvitellut että mies kosisi silloin. Hänelle kuitenkin vauvanyrityskin tarkoittaa ehdottomasti avioliittoa.
Merkkipäivä tuli ja meni. Mikään ei muuttunut. :(
Alan olla totaalisen hajonnut tähän pettymysten ja odotusten ristiaallokkoon.
Voimme keskustella, mutta asiat eivät siitä etene.
Olen todella epätoivoinen, mitä teen? Uhkailla en halua. Pakottaa en voi. Päästääkö muuten hyvä mies menemään?
Biologinen kelloni tikittää, mutta eniten tässä tikittää hermot.
Kommentit (6)
Sanot että pienet talvihäät olisi mukavat. Sitten vaan varaatte kirkon. Sanot että biologinen kello tikittää ja kaikki menee vaaan koko ajan vaikeammaksi. Odottelussa ei ole mitään järkeä. Jos mies ei ole valmis, niin tuskin sitten tulee olamaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on meillä menty. Pitkä ja hyvä suhde, mutta ei meinaa edetä. Itse odotin kuin kuuta nousevaa sitä kosintaa. Ihan samaa meininkiä, kuvitelmia - odotuksia - pettymyksiä.
Yllätykseksi mies olikin valmis vauvantekoyritykseen, ja epäröimättä myöntyi pillereiden lopettamiseen! Tästä tulin tosi onnelliseksi, ja merkitsee mun ja meidän molempien mielestä enemmän kuin kihlat.
Tulin toka yrittämältä raskaaksi, ja niinpä alkoi miestäkin kiinnostaa sormukset yms. virallinen sitoutuminen. Suunnitelmiakin jo tehtiin, mutta raskaus keskeytyi alkuunsa, eikä hätä oo nyt tämän näköinen ;) Mutta ilmeisesti mies kaavailee nyt kosintaa kuitenkin lähitulevaisuuteen. Ja vauvayritys tietty jatkuu.
Eli vinkkini: aloita käytännöllisemmästä ja järkevämmästä muuutosehdotuksesta (niinhän miehet yleensä toimii), eli vauvayrityksestä - siihen kun voi sitä aikaakin mennä. Sormuksethan saa sitten hetkessä, kun aika on kypsä.
Pidän peukkuja :)
Jos lisääntymisen/vakiintumisen tarpeesi on suurempi, kuin halusi olla nykyisen miehesi kanssa tai jos hänen vapaudenkaipuunsa on suurempi, kuin rakkaus sinua kohtaan, olisi todellakin aika erota. Noi on molemmat asioita, joissa ei kukaan voi tehdä kompromissia, ne on aina jokotai.
Asia vaan tiukasti puheeksi. Tuntuu vaan siltä, ettet niin kovin rakastunut mieheesi ole, jos puhut "ihan hyvän miehen" vaihtamisesta, jotta itse pääsisit lisääntymään. Ei siis väliä, ettei lisääntymiskumppanisi ole nykyinen miehesi.
joko miehes alkaa vauvantekoon ja käytte pappilassa vihkaisemassa tai sitten lähtee, ja otat uuden ukon.
ja sano se jämäkästi!
Minä en katselisi ukkoa joka ei halua lapsia ja kanssani. Sellaista rakkautta ei ole olemassakaan.
Aika ykspuolista olisi rakkaus silloin..
Mikä sinua estää kosimasta? Tai iahn vaan sanomasta, että nyt olis hommat sillä tolalla, että sen vauva olis aika saada alulle ja sitä ennen sormus sormeen! Harvat miehet ajattelee mitään vuosipäiviä ja romanttisuutta!! Musta tuntuu että sellasta romantiikkaa ja ihkudaata ei oo ku huonoissa maerikkalaisissa elokuvissa..
Eli nyt illalla otat miestä kädestä kiinni ja sanot että miten ois jos varattais kirkko/aika maistraattiin ja jätettäis ehkäisyt pois. Sillä se ainakin selviää kuinka tosissaan sun mies on.