Lue keskustelun säännöt.
Ratsastuksenopet, miten jaksatte sählääviä asiakkaita?
24.04.2021 |
Olen käynyt viime vuosina monella eri tallilla eri paikkakunnilla ja aina tuntuu että mokaan jotain, kun joka paikassa on eri käytännöt eikä omatkaan hevismiestaidot ole tavallista tuntiratsastajaa paremmat. Koetan kuitenkin lukea ohjeet ja kysyä apua, mutta tuntuu että silti tulee räpellettyä. Kuinka rasittavaa sellainen on?
Kommentit (10)
No eipä meistä kukaan täydellinen ole. Sähläystä tulee jokaiselle joskus. Todennäköisesti en edes kiinnittäisi huomiota sinun "sähläykseesi". Se on mitä luultavimmin sinulle isompi juttu kuin työntekijöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet maksava asiakas, ja olet siellä oppimassa, saat sählätä ihan miten paljon vaan, niin kauan kun se ei ole tahallista.
Mitä esimerkiksi olet sählännyt? Tuskin nyt mitään kovin vakavaa.
Ainakin aikoinaan ne opet oli kentällä varsin lyhytpinnaisia karjujia, niitä pelkäs ratsastajat ja hevoset.
Kiitti, rohkaisevia vastauksia!
Ainakin eri varusteiden kanssa on säätöä, satulan lisäpehmikkeet voi olla väärin päin, remmit harvoin menee kerralla kaikista lenkeistä ym oikein ja martingaalia tai suojia en yritäkään pukea itse. Satulan oikea paikkakin on joskus yllättävän vaikea.
Joskus on riimunarun solmu auennut ja heppa seissyt irti puomin vieressä - en tiedä oliko kyseinen yksilö houdini vai enkö vaan osaa tehdä solmuja. Tarhasta on joskus tullut pyydystettyä väärä hevonen. Kerran piti kesken maastoretken jalkautua ja kun yritin takaisin selkään, satula keikahti kyljelle. Tunnin jälkeen kamat osaan viedä samoille paikoille ja kuolaimet pestä, mutta hevosten pesut ja loimitukset on hepreaa.
Hevosille pyrin kyllä olemaan rauhallinen, lempeä ja johdonmukainen. Ennemminkin välillä joku ”minun boksiinhan kukaan ei tule” hyppijä ja potkija säikyttää minut ja kyselen siellä sitten itku kurkussa jotain rohkeampaa laittamaan sen kuntoon. Ratsastaahan sekin voi sitten olla kiva.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja onneksi noi ei kuitenkaan ole kaikki käyneet samalla reissulla. ;)
Ammattitaitoinen opettaja ymmärtää kyllä. Helpompaahan se hänelle itselleenkin on. Mä käyn kahden open opetuksessa, joista toinen on ohjaaja ja toinen master-ope. Ohjaaja on tullut jo tutuksi, ollaan kavereita. Hän on luonteeltaan varsin särmikäs, mutta se ei näy opetuksessa juuri lainkaan. Hän on aina rauhallinen. Ihailen hänen ammattitaitoaan. Master-opella käyn valmennuksissa, ja hän jaksaa myös aina paneutua meidän tuntiratsastajienkin ratsastukseen ja on aina älyttömän kannustava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitti, rohkaisevia vastauksia!
Ainakin eri varusteiden kanssa on säätöä, satulan lisäpehmikkeet voi olla väärin päin, remmit harvoin menee kerralla kaikista lenkeistä ym oikein ja martingaalia tai suojia en yritäkään pukea itse. Satulan oikea paikkakin on joskus yllättävän vaikea.
Joskus on riimunarun solmu auennut ja heppa seissyt irti puomin vieressä - en tiedä oliko kyseinen yksilö houdini vai enkö vaan osaa tehdä solmuja. Tarhasta on joskus tullut pyydystettyä väärä hevonen. Kerran piti kesken maastoretken jalkautua ja kun yritin takaisin selkään, satula keikahti kyljelle. Tunnin jälkeen kamat osaan viedä samoille paikoille ja kuolaimet pestä, mutta hevosten pesut ja loimitukset on hepreaa.
Hevosille pyrin kyllä olemaan rauhallinen, lempeä ja johdonmukainen. Ennemminkin välillä joku ”minun boksiinhan kukaan ei tule” hyppijä ja potkija säikyttää minut ja kyselen siellä sitten itku kurkussa jotain rohkeampaa laittamaan sen kuntoon. Ratsastaahan sekin voi sitten olla kiva.
Ap
Se on kyllä harmi, että kaikilla talleilla ei ole tallityöntekijä neuvomassa. Järjestetäänkö teidän ratsastuskoulussa jotain kursseja, joilla opittaisiin hoitamaan hevosia? Suosittelen sellaista.
Itse en ratsasta mutta ystäväni kyllä ja hän kertoo paljon siitä, että tallien kohtelu asiakkaita kohtaan on parhaimmillaan välinpitämätöntä ja pahimmillaan suorastaan vihamielistä.
Sorry vaan tallit, te saatte tuottonne asiakkaista. Joo, aina on jonossa tätiratsastajia saati pikkutyttöjä ilmaistyövoimaksi mutta silti pitäisi kohdella asiakkaita asiallisesti. He maksavat teille kalliin ja pitkän pennin ja mahdollistavat, että tallit ylipäätään voivat toimia.
Turhasta kannat huolta.
Ei ole sinun murheesi.
Eikö muuten olekin jännä juttu, että joka paikassa ollaan hyvin ehdottomia omien sääntöjen ja käytäntöjen suhteen, ne ovat ne "ainoat oikeat". 😁
Enempi minua huolettaa ratsujen hyvinvointi. Ei ole mukavaa elämää tulla potkituksi ja suusta revityksi aina uusien alokkaiden käsissä.
Tiedän neuroottisia ratsastuskouluhevosia. Osa piti laittaa eläkkeelle tai myydä/vuokrata yksityiskäyttöön, kun eivät enää toimineet jokaiikan ratsuina.