Pelottaako muita

Pelottaako ketään muuta iloita siitä, kun asiat kerrankin tuntuvat menevän niinkuin pitääkin ja useampi juttu onnistuu suunnitellusti? Itse olen epäonnen soturi, tuskin mikään menee niinkuin olisin toivonut, pikemminkin päinvastoin. Ja jos joskus erehdyn onnittelemaan itseäni jostain hyvin menneestä asiasta, sen jälkeen onkin taas pitkäpitkä huonon onnen jakso. Siksi en uskalla iloita, enkä etenkään koskaan sanoa ääneen, että nyt menee hyvin, kun pelkään, että karma kostaa. Muita samanlaisia?