Olen kai semiaseksuaalimies. Ihastun ja olen kyllä kiinnostunut naisista, mutta en niin paljoa, että jaksaisin tehdä asian eteen jotain...

Naisten ei tarvitse tehdä mitään saadakseen miehen. Ehdottelijoita tulee vastaan ihan kadulla kävellessäkin.

En ole vastaava nainen, mutta sanon vaan että on reilua kertoa mahdollinen aseksuaalisuus varhaisessa vaiheessa seurustelua  kumppanille, jottei tämä pety sitten kun asia tulee myöhemmin ilmi..siis pety jos itse on seksuaalisempi eikä toinen  voi antaa mitä itse kaipaa seksuaalisesti..henkinen yhteys tietysti toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

En ole vastaava nainen, mutta sanon vaan että on reilua kertoa mahdollinen aseksuaalisuus varhaisessa vaiheessa seurustelua  kumppanille, jottei tämä pety sitten kun asia tulee myöhemmin ilmi..siis pety jos itse on seksuaalisempi eikä toinen  voi antaa mitä itse kaipaa seksuaalisesti..henkinen yhteys tietysti toinen juttu.

Miten tällaisesta sitten sanoisi? Itsellä se on niin, se mekaaninen jyskytys ei niin kovasti kiinnosta, mutta mikseipä hellyys voisi siihenkin joskus päätyä. Tarkoitan, että ajattelu ei mene pippeli edellä, kuten kai useimmilla miehillä.

Mennäänkö naimisiin? Hankitaan pari mukulaa, mutta siihen se seksi sitten saa jäädäkkin.

Vierailija kirjoitti:

Naisten ei tarvitse tehdä mitään saadakseen miehen. Ehdottelijoita tulee vastaan ihan kadulla kävellessäkin.

Toisille tulee, toisille ei...

Vai niin, että tällainen uusi keksintö, aseksuaalihullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vastaava nainen, mutta sanon vaan että on reilua kertoa mahdollinen aseksuaalisuus varhaisessa vaiheessa seurustelua  kumppanille, jottei tämä pety sitten kun asia tulee myöhemmin ilmi..siis pety jos itse on seksuaalisempi eikä toinen  voi antaa mitä itse kaipaa seksuaalisesti..henkinen yhteys tietysti toinen juttu.

Miten tällaisesta sitten sanoisi? Itsellä se on niin, se mekaaninen jyskytys ei niin kovasti kiinnosta, mutta mikseipä hellyys voisi siihenkin joskus päätyä. Tarkoitan, että ajattelu ei mene pippeli edellä, kuten kai useimmilla miehillä.

No, en kutsuisi seksuaalista yhteyttä mekaaniseksi jyskytykseksi. Ja kyllä naiset hellyyden lisäksi haluavat ihan kunnon rakastelua, tärkeää tuntea itsensä halutuksi. Varmaan aseksuaalin kannattaa sanoa rehellisesti, ettei seksi ole niin tärkeää. Toinen voi sitten tehdä omat ratkaisunsa jatkamisen suhteen.

Niin no, tätä aseksuaalin on juuri vähän vaikea ymmärtää, koska se nyt vaan on mekaanista jyskytystä! :) Muistan, kun olen katsonut joskus pornofilmejä, niin tunnen lähinnä myötähäpeää... Että minkä tässä olikaan tarkoitus olla kivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vastaava nainen, mutta sanon vaan että on reilua kertoa mahdollinen aseksuaalisuus varhaisessa vaiheessa seurustelua  kumppanille, jottei tämä pety sitten kun asia tulee myöhemmin ilmi..siis pety jos itse on seksuaalisempi eikä toinen  voi antaa mitä itse kaipaa seksuaalisesti..henkinen yhteys tietysti toinen juttu.

Miten tällaisesta sitten sanoisi? Itsellä se on niin, se mekaaninen jyskytys ei niin kovasti kiinnosta, mutta mikseipä hellyys voisi siihenkin joskus päätyä. Tarkoitan, että ajattelu ei mene pippeli edellä, kuten kai useimmilla miehillä.

No, en kutsuisi seksuaalista yhteyttä mekaaniseksi jyskytykseksi. Ja kyllä naiset hellyyden lisäksi haluavat ihan kunnon rakastelua, tärkeää tuntea itsensä halutuksi. Varmaan aseksuaalin kannattaa sanoa rehellisesti, ettei seksi ole niin tärkeää. Toinen voi sitten tehdä omat ratkaisunsa jatkamisen suhteen.

Niin no, tätä aseksuaalin on juuri vähän vaikea ymmärtää, koska se nyt vaan on mekaanista jyskytystä! :) Muistan, kun olen katsonut joskus pornofilmejä, niin tunnen lähinnä myötähäpeää... Että minkä tässä olikaan tarkoitus olla kivaa?

Sen takia oletkin aseksuaali kun et ymmärrä että seksissä on mahtavaa se HALU jota tuntee toista kohtaan ja kun pääset tekemään tälle toiselle hyvää, nautit hanen nautinnostaan, toisen kosketus..vähän vastaavaa kun saisit erittäin janoisena juoda jääkylmää vettä..seksi on tämän yhteyden fyysinen huipentuma.  ei kannata verrata asiaa mihinkään tylsiin ja tyhjiin pornofilmeihin, nehän on näyteltyjä ja vailla tunnetta.

Tästä minä tajusin että olen aseksuaali kun ihmiset puhuu halusta toiseen. En minä vain ole ikinä halunnut seksuaalisesti ketään, korkeintaan itseäni pidän haluttavana. Se toinen on vain paikalla myös haluamassa minua ja välineenä itseni tyydyttämisessä. Tosin saatan olla myös narsistinen aseksuaali. Pointti on kuitenkin se että kun tämän ymmärsin niin ei tarvitse teeskennellä haluavansa ketään.

Täällä toinen aseksuaali. Kyllä meitä on, vaikka joskus tuntuu että todella vähän. Itsellä sama juttu, että ihastun silloin tällön ihmisiin, mutta ei riittävästi kiinnostusta, että jaksaisi asialle tehdä mitään. Nykyään ajattelen, että olen ihan tyytyväinen yksin. Saan ystäviltä läheisyyttä ja välittämistä riittävästi. Välillä on ollutkin vaikea erottaa ystävyyttä ja ihastusta, koska ystävyyssuhteet on usein varsin syviä. Sellaisia sielunkumppanin tasolla. Kun ei ole seksiin tarvetta, niin vaikea välillä sanoa. Toisaalta olen viimeisen vuoden aikana pohtinut olenko aromanttinen. Tämä sielunkumppanuus tuntuu riittävän. Heti kun mennään fyysiselle tasolle edes pussailun muodossa, niin ei tunnu enää hyvältä.

Ihmisillä on aseksuaalisuudesta valitettavan vähän tietoa. Sen huomaa jo kommenteista tässä ketjussa. Älä anna niiden heilauttaa identiteettiäsi. Itse koin liian kauan häpeää siitä, mitä olen. Jopa terapeutti ei ole täysin ymmärtänyt mistä on kyse. Monet sanoivat, että et vain ole löytänyt sitä oikeaa. Mutta kun löysin ja silti seksi ei kiinnostanut. Kävin aikanaan myös lääkärissä, kun halusin "korjata" asian, mutta kaikki oli ihan kunnossa. Vasta toisen seksikokemuksen jälkeen hyväksyin, että kyllä se vaan nyt näin on. Sen jälkeen tapasin toisen aseksuaalin, jonka kanssa oli tosi mieltä avartavaa keskustella ja huomata, että tunnemme asioista samoin. Olemme edelleen läheisiä. Tämän jälkeen myös yhteinen ystävämme totesi olevansa myös ns. gray ace/demi. Heidän kauttaan olen löytänyt rauhan ja ns. kuplan jossa olemme kaikki "normaaleja". Heidän myötään myös huomannut, että aseksuaalisuus on spektrumi. Yksi meistä ei välitä mistään seksuaalisesta sisällöstä, minä taas en halua mitään "real life" ja kolmas meistä on valmis harrastamaan seksiä kumppaninsa kanssa, koska nauttii siitä että toinen nauttii, vaikka itse ei niin välitä seksistä (sex positive asexual). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vastaava nainen, mutta sanon vaan että on reilua kertoa mahdollinen aseksuaalisuus varhaisessa vaiheessa seurustelua  kumppanille, jottei tämä pety sitten kun asia tulee myöhemmin ilmi..siis pety jos itse on seksuaalisempi eikä toinen  voi antaa mitä itse kaipaa seksuaalisesti..henkinen yhteys tietysti toinen juttu.

Miten tällaisesta sitten sanoisi? Itsellä se on niin, se mekaaninen jyskytys ei niin kovasti kiinnosta, mutta mikseipä hellyys voisi siihenkin joskus päätyä. Tarkoitan, että ajattelu ei mene pippeli edellä, kuten kai useimmilla miehillä.

No, en kutsuisi seksuaalista yhteyttä mekaaniseksi jyskytykseksi. Ja kyllä naiset hellyyden lisäksi haluavat ihan kunnon rakastelua, tärkeää tuntea itsensä halutuksi. Varmaan aseksuaalin kannattaa sanoa rehellisesti, ettei seksi ole niin tärkeää. Toinen voi sitten tehdä omat ratkaisunsa jatkamisen suhteen.

Niin no, tätä aseksuaalin on juuri vähän vaikea ymmärtää, koska se nyt vaan on mekaanista jyskytystä! :) Muistan, kun olen katsonut joskus pornofilmejä, niin tunnen lähinnä myötähäpeää... Että minkä tässä olikaan tarkoitus olla kivaa?

Sen takia oletkin aseksuaali kun et ymmärrä että seksissä on mahtavaa se HALU jota tuntee toista kohtaan ja kun pääset tekemään tälle toiselle hyvää, nautit hanen nautinnostaan, toisen kosketus..vähän vastaavaa kun saisit erittäin janoisena juoda jääkylmää vettä..seksi on tämän yhteyden fyysinen huipentuma.  ei kannata verrata asiaa mihinkään tylsiin ja tyhjiin pornofilmeihin, nehän on näyteltyjä ja vailla tunnetta.

Tästä minä tajusin että olen aseksuaali kun ihmiset puhuu halusta toiseen. En minä vain ole ikinä halunnut seksuaalisesti ketään, korkeintaan itseäni pidän haluttavana. Se toinen on vain paikalla myös haluamassa minua ja välineenä itseni tyydyttämisessä. Tosin saatan olla myös narsistinen aseksuaali. Pointti on kuitenkin se että kun tämän ymmärsin niin ei tarvitse teeskennellä haluavansa ketään.

Hyvä, jos sulle riittää tällainen, ja olet itse tyytyväinen. Ymmärrät sitten tietysti että useimmille seksuaalisuus on todella paljon muutakin kuin itseen tai ei-mihinkään kohdistuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen aseksuaali. Kyllä meitä on, vaikka joskus tuntuu että todella vähän. Itsellä sama juttu, että ihastun silloin tällön ihmisiin, mutta ei riittävästi kiinnostusta, että jaksaisi asialle tehdä mitään. Nykyään ajattelen, että olen ihan tyytyväinen yksin. Saan ystäviltä läheisyyttä ja välittämistä riittävästi. Välillä on ollutkin vaikea erottaa ystävyyttä ja ihastusta, koska ystävyyssuhteet on usein varsin syviä. Sellaisia sielunkumppanin tasolla. Kun ei ole seksiin tarvetta, niin vaikea välillä sanoa. Toisaalta olen viimeisen vuoden aikana pohtinut olenko aromanttinen. Tämä sielunkumppanuus tuntuu riittävän. Heti kun mennään fyysiselle tasolle edes pussailun muodossa, niin ei tunnu enää hyvältä.

Ihmisillä on aseksuaalisuudesta valitettavan vähän tietoa. Sen huomaa jo kommenteista tässä ketjussa. Älä anna niiden heilauttaa identiteettiäsi. Itse koin liian kauan häpeää siitä, mitä olen. Jopa terapeutti ei ole täysin ymmärtänyt mistä on kyse. Monet sanoivat, että et vain ole löytänyt sitä oikeaa. Mutta kun löysin ja silti seksi ei kiinnostanut. Kävin aikanaan myös lääkärissä, kun halusin "korjata" asian, mutta kaikki oli ihan kunnossa. Vasta toisen seksikokemuksen jälkeen hyväksyin, että kyllä se vaan nyt näin on. Sen jälkeen tapasin toisen aseksuaalin, jonka kanssa oli tosi mieltä avartavaa keskustella ja huomata, että tunnemme asioista samoin. Olemme edelleen läheisiä. Tämän jälkeen myös yhteinen ystävämme totesi olevansa myös ns. gray ace/demi. Heidän kauttaan olen löytänyt rauhan ja ns. kuplan jossa olemme kaikki "normaaleja". Heidän myötään myös huomannut, että aseksuaalisuus on spektrumi. Yksi meistä ei välitä mistään seksuaalisesta sisällöstä, minä taas en halua mitään "real life" ja kolmas meistä on valmis harrastamaan seksiä kumppaninsa kanssa, koska nauttii siitä että toinen nauttii, vaikka itse ei niin välitä seksistä (sex positive asexual). 

Se onkin jännää, että vaikka olen ilmeisen aseksuaali, koen kuitenkin joskus hyvin voimakkaita ihastumisen tunteita, sellaista joka tuntuu ihan fyysisenä kipuna vatsanpohjassa jne. Mutta silti se ei ole halua seksiin, vaan halua vaan päästä lähelle toista. Kuulostaako ihan hullulta?

Vierailija kirjoitti:

Naisten ei tarvitse tehdä mitään saadakseen miehen. Ehdottelijoita tulee vastaan ihan kadulla kävellessäkin.

Pääministeri Marinillekin vislattiin 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen aseksuaali. Kyllä meitä on, vaikka joskus tuntuu että todella vähän. Itsellä sama juttu, että ihastun silloin tällön ihmisiin, mutta ei riittävästi kiinnostusta, että jaksaisi asialle tehdä mitään. Nykyään ajattelen, että olen ihan tyytyväinen yksin. Saan ystäviltä läheisyyttä ja välittämistä riittävästi. Välillä on ollutkin vaikea erottaa ystävyyttä ja ihastusta, koska ystävyyssuhteet on usein varsin syviä. Sellaisia sielunkumppanin tasolla. Kun ei ole seksiin tarvetta, niin vaikea välillä sanoa. Toisaalta olen viimeisen vuoden aikana pohtinut olenko aromanttinen. Tämä sielunkumppanuus tuntuu riittävän. Heti kun mennään fyysiselle tasolle edes pussailun muodossa, niin ei tunnu enää hyvältä.

Ihmisillä on aseksuaalisuudesta valitettavan vähän tietoa. Sen huomaa jo kommenteista tässä ketjussa. Älä anna niiden heilauttaa identiteettiäsi. Itse koin liian kauan häpeää siitä, mitä olen. Jopa terapeutti ei ole täysin ymmärtänyt mistä on kyse. Monet sanoivat, että et vain ole löytänyt sitä oikeaa. Mutta kun löysin ja silti seksi ei kiinnostanut. Kävin aikanaan myös lääkärissä, kun halusin "korjata" asian, mutta kaikki oli ihan kunnossa. Vasta toisen seksikokemuksen jälkeen hyväksyin, että kyllä se vaan nyt näin on. Sen jälkeen tapasin toisen aseksuaalin, jonka kanssa oli tosi mieltä avartavaa keskustella ja huomata, että tunnemme asioista samoin. Olemme edelleen läheisiä. Tämän jälkeen myös yhteinen ystävämme totesi olevansa myös ns. gray ace/demi. Heidän kauttaan olen löytänyt rauhan ja ns. kuplan jossa olemme kaikki "normaaleja". Heidän myötään myös huomannut, että aseksuaalisuus on spektrumi. Yksi meistä ei välitä mistään seksuaalisesta sisällöstä, minä taas en halua mitään "real life" ja kolmas meistä on valmis harrastamaan seksiä kumppaninsa kanssa, koska nauttii siitä että toinen nauttii, vaikka itse ei niin välitä seksistä (sex positive asexual). 

Se onkin jännää, että vaikka olen ilmeisen aseksuaali, koen kuitenkin joskus hyvin voimakkaita ihastumisen tunteita, sellaista joka tuntuu ihan fyysisenä kipuna vatsanpohjassa jne. Mutta silti se ei ole halua seksiin, vaan halua vaan päästä lähelle toista. Kuulostaako ihan hullulta?

Ei kuulosta hullulta ollenkaan. Päinvastoin.

Pääasia on, jos on aseksuaali, kertoo sen toiselle jo suhteen alussa. Eli pelaa avoimin kortein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vastaava nainen, mutta sanon vaan että on reilua kertoa mahdollinen aseksuaalisuus varhaisessa vaiheessa seurustelua  kumppanille, jottei tämä pety sitten kun asia tulee myöhemmin ilmi..siis pety jos itse on seksuaalisempi eikä toinen  voi antaa mitä itse kaipaa seksuaalisesti..henkinen yhteys tietysti toinen juttu.

Miten tällaisesta sitten sanoisi? Itsellä se on niin, se mekaaninen jyskytys ei niin kovasti kiinnosta, mutta mikseipä hellyys voisi siihenkin joskus päätyä. Tarkoitan, että ajattelu ei mene pippeli edellä, kuten kai useimmilla miehillä.

No, en kutsuisi seksuaalista yhteyttä mekaaniseksi jyskytykseksi. Ja kyllä naiset hellyyden lisäksi haluavat ihan kunnon rakastelua, tärkeää tuntea itsensä halutuksi. Varmaan aseksuaalin kannattaa sanoa rehellisesti, ettei seksi ole niin tärkeää. Toinen voi sitten tehdä omat ratkaisunsa jatkamisen suhteen.

Niin no, tätä aseksuaalin on juuri vähän vaikea ymmärtää, koska se nyt vaan on mekaanista jyskytystä! :) Muistan, kun olen katsonut joskus pornofilmejä, niin tunnen lähinnä myötähäpeää... Että minkä tässä olikaan tarkoitus olla kivaa?

Sen takia oletkin aseksuaali kun et ymmärrä että seksissä on mahtavaa se HALU jota tuntee toista kohtaan ja kun pääset tekemään tälle toiselle hyvää, nautit hanen nautinnostaan, toisen kosketus..vähän vastaavaa kun saisit erittäin janoisena juoda jääkylmää vettä..seksi on tämän yhteyden fyysinen huipentuma.  ei kannata verrata asiaa mihinkään tylsiin ja tyhjiin pornofilmeihin, nehän on näyteltyjä ja vailla tunnetta.

Tästä minä tajusin että olen aseksuaali kun ihmiset puhuu halusta toiseen. En minä vain ole ikinä halunnut seksuaalisesti ketään, korkeintaan itseäni pidän haluttavana. Se toinen on vain paikalla myös haluamassa minua ja välineenä itseni tyydyttämisessä. Tosin saatan olla myös narsistinen aseksuaali. Pointti on kuitenkin se että kun tämän ymmärsin niin ei tarvitse teeskennellä haluavansa ketään.

Hyvä, jos sulle riittää tällainen, ja olet itse tyytyväinen. Ymmärrät sitten tietysti että useimmille seksuaalisuus on todella paljon muutakin kuin itseen tai ei-mihinkään kohdistuvaa.

Ainoat mitkä koittavat johtaa ihmisiä kauas luonnollisesta itsestään on normot jotka haluaa tunkea kaikki samaan ahtaaseen laatikkoonsa missä he itse elävät.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa enemmänkin siltä, että sinulla on vaarallisen alhaiset testosteronitasot. Oletko käynyt mittauttamassa? Juttelisin lääkärille asiasta.

Ja tämä johtuu nuorilla miehillä yleensä siitä, että ovat vemputtaneet itsensä pornoa katsomalla pilalle. Jo muutaman viikon tauko pornosta ja vemputtamisesta voi nostaa testotasot takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen aseksuaali. Kyllä meitä on, vaikka joskus tuntuu että todella vähän. Itsellä sama juttu, että ihastun silloin tällön ihmisiin, mutta ei riittävästi kiinnostusta, että jaksaisi asialle tehdä mitään. Nykyään ajattelen, että olen ihan tyytyväinen yksin. Saan ystäviltä läheisyyttä ja välittämistä riittävästi. Välillä on ollutkin vaikea erottaa ystävyyttä ja ihastusta, koska ystävyyssuhteet on usein varsin syviä. Sellaisia sielunkumppanin tasolla. Kun ei ole seksiin tarvetta, niin vaikea välillä sanoa. Toisaalta olen viimeisen vuoden aikana pohtinut olenko aromanttinen. Tämä sielunkumppanuus tuntuu riittävän. Heti kun mennään fyysiselle tasolle edes pussailun muodossa, niin ei tunnu enää hyvältä.

Ihmisillä on aseksuaalisuudesta valitettavan vähän tietoa. Sen huomaa jo kommenteista tässä ketjussa. Älä anna niiden heilauttaa identiteettiäsi. Itse koin liian kauan häpeää siitä, mitä olen. Jopa terapeutti ei ole täysin ymmärtänyt mistä on kyse. Monet sanoivat, että et vain ole löytänyt sitä oikeaa. Mutta kun löysin ja silti seksi ei kiinnostanut. Kävin aikanaan myös lääkärissä, kun halusin "korjata" asian, mutta kaikki oli ihan kunnossa. Vasta toisen seksikokemuksen jälkeen hyväksyin, että kyllä se vaan nyt näin on. Sen jälkeen tapasin toisen aseksuaalin, jonka kanssa oli tosi mieltä avartavaa keskustella ja huomata, että tunnemme asioista samoin. Olemme edelleen läheisiä. Tämän jälkeen myös yhteinen ystävämme totesi olevansa myös ns. gray ace/demi. Heidän kauttaan olen löytänyt rauhan ja ns. kuplan jossa olemme kaikki "normaaleja". Heidän myötään myös huomannut, että aseksuaalisuus on spektrumi. Yksi meistä ei välitä mistään seksuaalisesta sisällöstä, minä taas en halua mitään "real life" ja kolmas meistä on valmis harrastamaan seksiä kumppaninsa kanssa, koska nauttii siitä että toinen nauttii, vaikka itse ei niin välitä seksistä (sex positive asexual). 

Se onkin jännää, että vaikka olen ilmeisen aseksuaali, koen kuitenkin joskus hyvin voimakkaita ihastumisen tunteita, sellaista joka tuntuu ihan fyysisenä kipuna vatsanpohjassa jne. Mutta silti se ei ole halua seksiin, vaan halua vaan päästä lähelle toista. Kuulostaako ihan hullulta?

Ei missään nimessä. Kuulostaa, että olet tosiaan romanttinen vaikka aseksuaali. Ne on vähän kaksi eri asiaa. Aseksuaalit saattavat ihan siinä missä muutkin haluta kumppanin ja parisuhteen, jossa on rakkautta, mutta ei seksiä. Toiset saattavat haluta halailua, suutelua jne. vaikka ei koskettelua erogeenisille alueille. Itse ehkä juuri tästä olen ajatellut, että olen aromanttinen, koska läheisyys ei niin kiinnosta. Kunhan vaan on henkinen yhteys, se riittää. Tässä vielä kuva eri attraktiotyypeistä: https://www.reddit.com/r/asexuality/comments/td9hq/different_types_of_a…

Mun ulkomaalaiset aseksuaalikaverit jakoivat tämän. Toi "squishes" kolahti itselle. Netin kautta löytää  onneksi nykyään ulkomailtakin kohtalotovereita muista aseksuaaleista, kun joukkomme on niin pieni. Kannustan jos vaan kielitaito riittää. Se on auttanut itseä tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen aseksuaali. Kyllä meitä on, vaikka joskus tuntuu että todella vähän. Itsellä sama juttu, että ihastun silloin tällön ihmisiin, mutta ei riittävästi kiinnostusta, että jaksaisi asialle tehdä mitään. Nykyään ajattelen, että olen ihan tyytyväinen yksin. Saan ystäviltä läheisyyttä ja välittämistä riittävästi. Välillä on ollutkin vaikea erottaa ystävyyttä ja ihastusta, koska ystävyyssuhteet on usein varsin syviä. Sellaisia sielunkumppanin tasolla. Kun ei ole seksiin tarvetta, niin vaikea välillä sanoa. Toisaalta olen viimeisen vuoden aikana pohtinut olenko aromanttinen. Tämä sielunkumppanuus tuntuu riittävän. Heti kun mennään fyysiselle tasolle edes pussailun muodossa, niin ei tunnu enää hyvältä.

Ihmisillä on aseksuaalisuudesta valitettavan vähän tietoa. Sen huomaa jo kommenteista tässä ketjussa. Älä anna niiden heilauttaa identiteettiäsi. Itse koin liian kauan häpeää siitä, mitä olen. Jopa terapeutti ei ole täysin ymmärtänyt mistä on kyse. Monet sanoivat, että et vain ole löytänyt sitä oikeaa. Mutta kun löysin ja silti seksi ei kiinnostanut. Kävin aikanaan myös lääkärissä, kun halusin "korjata" asian, mutta kaikki oli ihan kunnossa. Vasta toisen seksikokemuksen jälkeen hyväksyin, että kyllä se vaan nyt näin on. Sen jälkeen tapasin toisen aseksuaalin, jonka kanssa oli tosi mieltä avartavaa keskustella ja huomata, että tunnemme asioista samoin. Olemme edelleen läheisiä. Tämän jälkeen myös yhteinen ystävämme totesi olevansa myös ns. gray ace/demi. Heidän kauttaan olen löytänyt rauhan ja ns. kuplan jossa olemme kaikki "normaaleja". Heidän myötään myös huomannut, että aseksuaalisuus on spektrumi. Yksi meistä ei välitä mistään seksuaalisesta sisällöstä, minä taas en halua mitään "real life" ja kolmas meistä on valmis harrastamaan seksiä kumppaninsa kanssa, koska nauttii siitä että toinen nauttii, vaikka itse ei niin välitä seksistä (sex positive asexual). 

Se on hienoa, että nykyään kaikenlaisista dysfunktioista voi rakentaa itselleen sekä persoonallisuuden että elämäntavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vastaava nainen, mutta sanon vaan että on reilua kertoa mahdollinen aseksuaalisuus varhaisessa vaiheessa seurustelua  kumppanille, jottei tämä pety sitten kun asia tulee myöhemmin ilmi..siis pety jos itse on seksuaalisempi eikä toinen  voi antaa mitä itse kaipaa seksuaalisesti..henkinen yhteys tietysti toinen juttu.

Miten tällaisesta sitten sanoisi? Itsellä se on niin, se mekaaninen jyskytys ei niin kovasti kiinnosta, mutta mikseipä hellyys voisi siihenkin joskus päätyä. Tarkoitan, että ajattelu ei mene pippeli edellä, kuten kai useimmilla miehillä.

No, en kutsuisi seksuaalista yhteyttä mekaaniseksi jyskytykseksi. Ja kyllä naiset hellyyden lisäksi haluavat ihan kunnon rakastelua, tärkeää tuntea itsensä halutuksi. Varmaan aseksuaalin kannattaa sanoa rehellisesti, ettei seksi ole niin tärkeää. Toinen voi sitten tehdä omat ratkaisunsa jatkamisen suhteen.

Niin no, tätä aseksuaalin on juuri vähän vaikea ymmärtää, koska se nyt vaan on mekaanista jyskytystä! :) Muistan, kun olen katsonut joskus pornofilmejä, niin tunnen lähinnä myötähäpeää... Että minkä tässä olikaan tarkoitus olla kivaa?

Sen takia oletkin aseksuaali kun et ymmärrä että seksissä on mahtavaa se HALU jota tuntee toista kohtaan ja kun pääset tekemään tälle toiselle hyvää, nautit hanen nautinnostaan, toisen kosketus..vähän vastaavaa kun saisit erittäin janoisena juoda jääkylmää vettä..seksi on tämän yhteyden fyysinen huipentuma.  ei kannata verrata asiaa mihinkään tylsiin ja tyhjiin pornofilmeihin, nehän on näyteltyjä ja vailla tunnetta.

Tästä minä tajusin että olen aseksuaali kun ihmiset puhuu halusta toiseen. En minä vain ole ikinä halunnut seksuaalisesti ketään, korkeintaan itseäni pidän haluttavana. Se toinen on vain paikalla myös haluamassa minua ja välineenä itseni tyydyttämisessä. Tosin saatan olla myös narsistinen aseksuaali. Pointti on kuitenkin se että kun tämän ymmärsin niin ei tarvitse teeskennellä haluavansa ketään.

Taidat oikeasti tarvita joko lääketieteellistä tai psykiatrista apua. Ehkä molempia. Älä anna kenenkään kertoa sinulle, että tämä olisi normaalia.

Minut on testattu psykiatrin ja psykologien toimesta yliopistosairaalassa mieleltäni täysin terveeksi. Joten jos sinulla ei ole virallista testitulosta ja mielestäsi vaikutan jotenkin oudolle, niin johtuisikohan se siitä että sinulla viiraa päästä?

Parisuhde ei sovellu laiskimuksille. Tai no, usein mies heittäytyy laiskaksi ja nainen häipyy kyllästyttyään passaamaan. Jynssäämään niitä äijän kivettyneitä paskarantuja pytystä.

Että toki laiska itse hetken hyötyy, mutta vastaavasti se toinen kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen aseksuaali. Kyllä meitä on, vaikka joskus tuntuu että todella vähän. Itsellä sama juttu, että ihastun silloin tällön ihmisiin, mutta ei riittävästi kiinnostusta, että jaksaisi asialle tehdä mitään. Nykyään ajattelen, että olen ihan tyytyväinen yksin. Saan ystäviltä läheisyyttä ja välittämistä riittävästi. Välillä on ollutkin vaikea erottaa ystävyyttä ja ihastusta, koska ystävyyssuhteet on usein varsin syviä. Sellaisia sielunkumppanin tasolla. Kun ei ole seksiin tarvetta, niin vaikea välillä sanoa. Toisaalta olen viimeisen vuoden aikana pohtinut olenko aromanttinen. Tämä sielunkumppanuus tuntuu riittävän. Heti kun mennään fyysiselle tasolle edes pussailun muodossa, niin ei tunnu enää hyvältä.

Ihmisillä on aseksuaalisuudesta valitettavan vähän tietoa. Sen huomaa jo kommenteista tässä ketjussa. Älä anna niiden heilauttaa identiteettiäsi. Itse koin liian kauan häpeää siitä, mitä olen. Jopa terapeutti ei ole täysin ymmärtänyt mistä on kyse. Monet sanoivat, että et vain ole löytänyt sitä oikeaa. Mutta kun löysin ja silti seksi ei kiinnostanut. Kävin aikanaan myös lääkärissä, kun halusin "korjata" asian, mutta kaikki oli ihan kunnossa. Vasta toisen seksikokemuksen jälkeen hyväksyin, että kyllä se vaan nyt näin on. Sen jälkeen tapasin toisen aseksuaalin, jonka kanssa oli tosi mieltä avartavaa keskustella ja huomata, että tunnemme asioista samoin. Olemme edelleen läheisiä. Tämän jälkeen myös yhteinen ystävämme totesi olevansa myös ns. gray ace/demi. Heidän kauttaan olen löytänyt rauhan ja ns. kuplan jossa olemme kaikki "normaaleja". Heidän myötään myös huomannut, että aseksuaalisuus on spektrumi. Yksi meistä ei välitä mistään seksuaalisesta sisällöstä, minä taas en halua mitään "real life" ja kolmas meistä on valmis harrastamaan seksiä kumppaninsa kanssa, koska nauttii siitä että toinen nauttii, vaikka itse ei niin välitä seksistä (sex positive asexual). 

Se on hienoa, että nykyään kaikenlaisista dysfunktioista voi rakentaa itselleen sekä persoonallisuuden että elämäntavan.

Aikamoinen dysfunktio on kokea uhkana jonkun toisen ihmisen seksin harrastamattomuus. Hieman sairasta rajattomuutta.