Vauvan syntymä ja isovanhempien hysteria, en jaksa

Joo, tiedän. Paljon tsemppiä. Meillä oli sama. Saatiin lapsi kohtuullisen vanhoina, isovanhemmat ovat ihan kunnolla vanhuusiässä. Heillä ei ole elämässä hirveästi tapahtunut viime vuosina. Etenkin yksi isoäideistä sekosi ihan totaalisesti vauvan synnyttyä ja koki, että tässä on nyt hänen elämänsä uusi keskipiste, ja hänen pitää olla ihan joka pierussa mukana.

Suoraan sanottuna vauvan ensiviikkojen muistoja varjostaa se jatkuva taistelu siitä, että voiko meidän kotiin jatkuvasti tunkea omalla kutsullaan "avuksi" ja ihailemaan vauvaa. Oli tosi ikävää joutua siinä valvomisen ja uuden oppimisen keskellä pitämään tiukasti puoliaan ja pahoittamaan tämän isovanhemman mieltä.

Tuossa kohtaa on vain pakko sanoa, että sori, en jaksa nyt vastailla viesteihin kuin satunnaisesti ja kyläilemään kutsutaan sitten erikseen. Hankinnat tehdään itse, pyydetään jos jotain tarvitaan. Tämä vain teidän ja vauvan parhaaksi.

Jeeppp... Pahin oli tämä: olin nukahtanut alasti sänkyyn vauva rinnalla ihokontaktissa, peitto meidän päällä. Yhtäkkiä herään siihen että anoppi kurkkii peiton alle että vooi onpa söpö vauveliini... Anteeksi mitä?! Oli siis kutsunut itsensä kylään ja mies päästi sisälle mun nukkuessa ja anoppi ryntäs miehen vastusteluista huolimatta makkariin meitä moikkaamaan... Siellä se sit jokelteli meidän nukkuvalle vauvalle joka makoili mun alastomien tissien välissä ja ite menin niin hämilleni koko tilanteesta että vaan tuijottelin epäuskoisena🙈