Olen kuulemma hyvä keskustelemaan, vaikka latelen vain itsestäänselvyyksiä ja latteuksia
Moni on kehunut keskustelutaitojani, että kanssani on ihana keskustella, sillä ajatukseni ovat kuulemma mietittyjä ja näkökulmani virkistäviä. Tätä olen kuullut koko elämäni, opettajilta, ystäviltä, tutuilta, asiakkailta, työkavereilta, sukulaisilta, esimieheltä jne.
Kuitenkin keskustelut ovat mielestäni melko pintapuolisia, eivätkä edes haasta ottamaan uutta
näkökulmaa, vaan enemmin vastapuolen ajatusten vahvistamista ja itsestäänselvyyksiä.
Jos oikeasti esittäisin todellisen ajatteluprosessin ja siitä syntyvät mielleyhtymät ja johtopäätökset, en tulisi ymmärretyksi. Ainoastaan latteudet otetaan vastaan, ja niitä pidetään ajattelun kukkasina, vaikka ne ovat kuolleita, massa-latteuksia.
Ihmeen pitkälle ihmisten kanssa pääsee ihan vaan opettelemalla muutaman tyhjän fraasin. Ja silti kukaan ei näe tuon onttouden alle, vaan pitää niiden latelijaa älykkäänä, hyvänä keskustelijana.
Muilla samansuuntaisia kokemuksia?
Kommentit (17)
No sun keskustelu kumppanisi ovat yhtä tyhmiä kuin sinä itsekin.
Hekin ovat pelkästään pintatietoa omaavia ihmisiä.
Sillä niiden kanssa, jotka ovat todella tiettyihin asioihin perehtyneet, ei itsestään selvyyksillä ja matkituilla mielipiteillä koskaan pärjää.
No miehille riittää, kun sanoo vaan että joo joo, ja aivan.
Miehet eivät naisten aivoja noteeraa. He noteeravat etuvarustuksen koon, iän ja naisen tuorueuden.
"Olet todella älykäs, koska olet samaa mieltä kanssani."
Näin se vaan menee. Yksi pitempiaikainen ystävä jopa alkoi ehtoilemaan, minkälaisen vastauksen minulta haluaa, ainoastaan "omilla sanoillani". Ei ymmärtänyt mitä tarkoitan, ja vaikka yritin selittää jo vastanneeni, niin en kuulemma vastannut syvällisesti. Olisi pitänyt jaaritella samaa asiaa monen mutkan kautta, kuitenkaan koskaan pääsemättä mihinkään johtopäätökseen.
Nykyään en oikeastaan enää edes jaksa virittää keskusteluja. Kavereille voin esittää juurikin näitä yksinkertaisia vastauksia, sillä monilla ei vaan kapasiteetti riitä ymmärtämään sen oman kuplan ulkopuolelta.
Toki itsekin olen varmasti jonkun toisen mielestä yhtä pahvi. Ja se on ihan ok.
No miten jaksat ite lurista sitä liirumlaarumia? Olet näköjään pöljä pöljien seurassa.
sitähän hyvä keskustelu vieraiden ihmisten kanssa on. Tuttujen kanssa sitten voidaan käydä oikeasti hyviä keskusteluja joissa puhutaan jostain asiasta.
Juu, aina sa otsan joka paikassa, että kerro vaan oma mielipide. Sitten ku kerrot, niin saat kuulla olevasi hyökkäävä. Ole tässä sitten, kun ei tiiä miten saa olla.
Ome oma itsesi... Tai no älä olekkaan. Ole kuin muut.. Joo. Oon hiljaa
Tuommoinen mielistely voi olla varsin hyvä taito, etenkin työelämässä etenemisessä. Pomon juttusille vaan käyttämään tuota keskustelutaktiikkaa niin saat kohta jo ylennyksen.
Opettele ap vanhoja suomalaisia sananlaskuja ja viljele niitä puheessas. Saat vielä fiksumman ihmisen maineen.
Minullekin on sanottu useasti, että "oli niin hyvää seuraa" (tarkoittaen minua), kun minulla itselläni on tosiasiassa ollut aika tylsää. Olin keskustellut kohteliaasti.
No, tavallaan. Ihmiset rakastavat puhua itsestään ja kertoa omia mielipiteitään, joten jos en ole oikeasti kiinnostunut, teeskentelen kiinnostunutta, teen pintapuolisia kysymyksiä ja heitän pari rohkaisevaa latteutta sekaan, jotta toinen jatkaa puhumista eikä mun itse tarvitse vaivautua.
Mikään ei ärsytä enemmän kuin ihmiset, jotka toistavat sanomani toisin sanoin aivan kuin en tunnistaisi strategiaa strategiaksi. Pidän tällaisia ihmisiä idiootteina.
On. Paitsi silloin kun alan kertomaan oikeasti omia tehellisiä ajatuksia ja näkemyksiä asioihin. Silloin minut haukutaan idiootiksi tai huonoksi ihmiseksi. Ihmiset siis eivät halua oikeasti keskustella asioista, vaan haluavat kuulla jonkun muun sanovan saman kuin he itse. Minulla ei taida elämässäni yhtäkään henkilöä, jonka kanssa todella voin keskustella.