Lue keskustelun säännöt.
Mikä vanhempien toiminnassa tekee ihmisestä päättämättömän ja aran sanomaan mitään
23.04.2021 |
Mitä vanhemmat tekevät väärin, ettei joku koskaan uskalla kertoa omaa mielipidettään asioihin, vaikka sitä häneltä kysytään - siis edes teininä tai aikuisena. Vastaus on aina 'en tiedä' / 'ihan sama' / 'päätä sinä' VAIKKA hänellä oikeasti joku mielipide tai sanottavaa olisikin. Jos siis kyse on asiasta, jossa ihmisellä nimenomaan olisi tähän jotain sanottavaa, mutta hän ei sitä uskalla sanoa. (Jokaisellehan on joskus 'ihan sama' jonkin asian suhteen, mutta on henkilöitä, joilta ei meinaa koskaan saada irti mitään.)
Onko syynä jyräävä vanhempi joka aina päättää ja puhuu lapsen ja teininkin asioista. Vai jokin muu?
Kommentit (7)
Varmaan joillain on syynä just sellainen jyräävä vanhempi, joka aina väheksyy ja mitätöi lapsen mielipiteen, eikä ota huomioon hänen toiveitaan/ajatuksiaan. Jotkut on myös hitaita temperamentiltaan ja tilanne on jo ohi kun jäsentelevät ajatuksiaan. Itselläni esim tämä oli kaveriporukassa syynä kun mietin, että kannattaako tätä nyt sanoa ääneen ja sitten olin hiljaa. Muut olivat ikään kuin minulle liian nopeita. Ja yksinkertaisesti se epävarmuus ja huono itsetunto. Vanhemmiten olen kyllä tässä petrannut ja mielipiteitä minulla on kuitenkin aina ollut, en vain ole sanonut niitä ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennemmin perimä. Isäni, minä ja tytär ollaan tuollaisia. Ei ole kukaan kotona jyrännyt. Joku sosiaalinen arkuus syntyjään.
Vierailija kirjoitti:
Jokin muu.
mikähän tämä voisi olla
Minusta ainakin tuli arka sanomaan mitään , kun lapsena aikuiset nauroivat minulle. Koulussa kiusattiin ja kerroin siitä. Nauroivat , että niinhän se kuuluu ollakin. Koulussa kiusataan jos ei osaa pitää puoliaan. En oppinut koskaan pitämään puoliani. Muitakin asioita kerroin ja naurua ja vähättelyä sain aina. Lopetin kertomiset kokonaan. En ole oppinut puhumisen taitoa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin tuli arka sanomaan mitään , kun lapsena aikuiset nauroivat minulle. Koulussa kiusattiin ja kerroin siitä. Nauroivat , että niinhän se kuuluu ollakin. Koulussa kiusataan jos ei osaa pitää puoliaan. En oppinut koskaan pitämään puoliani. Muitakin asioita kerroin ja naurua ja vähättelyä sain aina. Lopetin kertomiset kokonaan. En ole oppinut puhumisen taitoa uudelleen.
Mulla vähän sama.
Sukulaisten seurassa olen ollut aina pienen vitsinheiton kohteena. Tästä syystä en puhu enää omia asioitani mitään. Sitä ovat joskus ihmetelleet. Olen todennut siihen vain, että ”suojelen itseäni epäasialliselta käytökseltä”.
On seurannut hiljaisuus :)
Jokin muu.