Lue keskustelun säännöt.
Mitä te masentuneet haluaisitte kuulla? Vaikea löytää sanoja.
22.04.2021 |
Minulla on eräs tuttu, joka on ollut pitkään, vuosia, masentunut. Ollaan eniten yhteydessä viestitse, välillä soitellaan ja nyt koronan vuoksi harvemmin nähdään. On vaikea löytää viestitse sanoja - haluaisin pitää yhteyttä yllä ja kysellä kuulumisia (mikä on viestein helpointa), mutta välillä on vaikea keksiä, mitä vastata, kun toisella on paha olla. Ongelmani on siis se, että viestitse moni asia kuulostaa laimealta ja tsemppaukset vähättelyltä, ja kaikki eleet, kosketus ja lohduttava äänensävy jää pois. Tuntuu myös, että sitä vaan toistaa itseään, kun sanoo tyyliin olen surullinen puolestasi, että voit pahoin tai voinko jotenkin auttaa. Vai haittaako se edes, että toistaa tuollaisia asioita? Minua ei siis rasita se toisen tilanne, vaikken tietenkään omaa elämääni voi uhrata siihen, että yritän liikaa auttaa jne, lähinnä itseäni harmittaa, kun ei pysty välittämään sitä omaa välittämistä näinä aikoina sekä omassa kiireisessä elämässä.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse sanoa yhtään mitään. Outo ajatuskin. Itse sairastin 30 vuotta masennusta. Mitä siitäkin olisi tullut jos koko se aika sitä olisi vatvottu. Siinä se meni sivussa missä muukin elämä. Ei siihen tarvitse muiden kiinnittää mitään huomiota. Kunhan ymmärtää jos vaikeampina kausina toinen ei jaksa tapailla ihmisiä tai olla tekemisissä. Siitä kun ei tee mitään numeroa niin on hyvä.
Ai jos toinen kertoo, että on voinut tosi pahoin, siihen ei tarvitse sanoa yhtään mitään? Ei tämä ihminen aina ota asiaa puheeksi, mutta kaipa siihen olisi hyvä jotakin sanoa eikä ohittaa, silloin kun niin tekee. Numeron tekeminen on eri asia kuin asian kommentoiminen edes jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on siis mielikuvitustuttu. Kyllä on trolli tänään ahkerana näiden höpsisaloitustensa kanssa. Liekö mania päällä - vai känni?
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse sanoa yhtään mitään. Outo ajatuskin. Itse sairastin 30 vuotta masennusta. Mitä siitäkin olisi tullut jos koko se aika sitä olisi vatvottu. Siinä se meni sivussa missä muukin elämä. Ei siihen tarvitse muiden kiinnittää mitään huomiota. Kunhan ymmärtää jos vaikeampina kausina toinen ei jaksa tapailla ihmisiä tai olla tekemisissä. Siitä kun ei tee mitään numeroa niin on hyvä.
Masennuksia on yhtä monenlaisia kuin masentuneitakin, joillekin se voi olla ns. vain osa elämää, ja menee sivussa, mutta joillakin se voi olla todella hallitsevaa ja tuntua, kuin muuta ei olisikaan kuin masennus.
En usko että se ainakaan haittaa jos toistaa joitakin samoja sanoja, varmaan tärkeää vaan on se, että ottaa toisen olon tosissaan ja kertoo toisen olevan tärkeä. Ja myös jutella muista asioista. =) Mutta toista ei voi hoitaa, toiselle voi olla läsnä, vaikka sitten viestien sanojen kautta.
Ei kannata sanoa että ymmärtäisi miltä toisesta tuntuu, koska niin ei todellisuudessa kuitenkaan ole, ainakaan jos masentunut on kyseessä. Jos masentunut uskoutuu sinulle ja kertoo oma-alotteisesti miltä tuntuu, niin paras on vaan viestittää, että kuuntelet, välität ja tuet. Masentuneen henkisenä tukena voi olla todella raskasta olla, ja olisi hyvä jos masentuneella olisi joku ammatti-ihminen tai auttavan puhelimen numero, johon ottaa yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itseäni ei haittaisi jos toinen jatkaa yhteydenpitoa, ja kyllä se välittäminen paistaa läpi varsinkin jos välillä olette muutenkin yhteyksissä. kyllä läheisen kanssa tietää, että on toiselle tärkeä, ei se ole niin justiinsa, millä sanoilla sen sanoo. kunhan ei kommentoi että koitas piristyä
Suurin osa itsemurhista voitaisiin ehkäistä jos terapia ja sähköhoito olisi masentuneille pakollista
Nyt he vain omissa itsemurhayksiöissään hautovat päänsä sisäisiä ongelmia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse sanoa yhtään mitään. Outo ajatuskin. Itse sairastin 30 vuotta masennusta. Mitä siitäkin olisi tullut jos koko se aika sitä olisi vatvottu. Siinä se meni sivussa missä muukin elämä. Ei siihen tarvitse muiden kiinnittää mitään huomiota. Kunhan ymmärtää jos vaikeampina kausina toinen ei jaksa tapailla ihmisiä tai olla tekemisissä. Siitä kun ei tee mitään numeroa niin on hyvä.
Ai jos toinen kertoo, että on voinut tosi pahoin, siihen ei tarvitse sanoa yhtään mitään? Ei tämä ihminen aina ota asiaa puheeksi, mutta kaipa siihen olisi hyvä jotakin sanoa eikä ohittaa, silloin kun niin tekee. Numeron tekeminen on eri asia kuin asian kommentoiminen edes jotenkin.
Ei tarvitse. Masennukseen kuulu se että voi tosi pahoin. Välillä minäkin vain huusin lattialla ja rukoilin, että minut lopetettaisiin siihen paikkaan. rukoilin syöpää tai joutumista onnettomuuteen päivittäin. Joka ikinen herääminen tuntui siltä kuin oma lapsi olisi kuollut käsivarsillesi sillä hetkellä ja se on normaali tila missä elät vuodesta toiseen ja se kuuluu asiaan. Samalla kun elät siinä helvetissä hoidat lapsesi, tanssit hääsi ja käyt töissä. Istut hirttoköysi sylissä kun lapset ei ole paikalla ja mietit ylisten parrun kestävyyttä. Eläminen yksin siinä helvetissä ei ikinä ole lohdutettavissa millään sanoilla.
"Ikävä kuulla, haluatko kertoa tarkemmin?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos jo tähän mennessä erilaisista näkemyksistä ja vastauksista!
Vierailija kirjoitti:
"Ikävä kuulla, haluatko kertoa tarkemmin?"
mietin että voiko tuon ikävä kuulla tulkita "väärin", että toisesta on tylsää tai jotenkin rasittavaa kuulla, eikä niin että toinen on empaattinen ja "ottaa osaa" toisen oloon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kiitos kun kerroit. Olet mulle tärkeä."
t. masentunut
Vierailija kirjoitti:
"Kiitos kun kerroit. Olet mulle tärkeä."
t. masentunut
Tai "Kiitos, kun kerrot rehellisesti mitä sulle kuuluu. Olet tärkeä."
t. sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kiitos kun kerroit. Olet mulle tärkeä."
t. masentunut
tää on kyllä hyvä
No, minä halusin, että kaikki jättävät rauhaan, kunnes saan koottua itseni kasaan. Terapian avulla se onnistui.
Ei tarvitse sanoa yhtään mitään. Outo ajatuskin. Itse sairastin 30 vuotta masennusta. Mitä siitäkin olisi tullut jos koko se aika sitä olisi vatvottu. Siinä se meni sivussa missä muukin elämä. Ei siihen tarvitse muiden kiinnittää mitään huomiota. Kunhan ymmärtää jos vaikeampina kausina toinen ei jaksa tapailla ihmisiä tai olla tekemisissä. Siitä kun ei tee mitään numeroa niin on hyvä.