Exäni puhuu mulle todella loukkaavasti

Ja nyt muistan yhden syyn, miksi iski pariksi vuodeksi kaipuu naisia kohtaan. Ajattelin aina, että ehkä jpku nainen kohtelisi minua paremmin (aika epätoivoista, myönnän). Mutta eipä kukaan nainen sitten koskaan kiinnostunut, joten se miistä haaveista.

Mutta joo, sellaista jatkuvassa kiristyneessä ilmapiirissä elämistä ja potentiaalisten lyömisten, potkimisten ja tönimisten kohteena oleminen, nöyryytettynä oleminen, korviarepivän huutoläksytyksen kuunteleminen, ajoittaiset luunmurtumat ja aivotärähdykset. Niistä oli se mun avioliittoni tehty. Nyt olen sitten ihmisten halveksima luuserisinkku ja yhteishuoltaja, kun siitä komeasta ja menestyneestä miehestäni menin eroamaan. Sellaista.

tässä on 2 ongelmaa.

"hän ei välittänyt ja haukkui ja haukkuu."

"hän ei taida haluta minua takaisin vaikka elättelen toiveita"

mikä tässä on ristiriidassa?

läheisriippuvuuteen ja tunnelukkoihin saa kyllä apua :)

Vai niin.

älä syyllistä itseäsi. henkilöllä varmaan jokin häiriö omassa luonteessaan..

Estä hänet puhelimessa ja somessa. Älä ota haukkuja enää. Päätä että ajan kanssa pääset irti, vaikka tunteissa kestää oma aikansa. Älä siedä väkivaltaa, se pahenee aina parisuhteessa, toinen EI muutu. Hoida lasten asiat eri kautta, luultavasti väkivaltainen exä ei voi huoltaa lapsia, lapset pelkäävät ja huono esimerkki?

Vierailija kirjoitti:

tässä on 2 ongelmaa.

"hän ei välittänyt ja haukkui ja haukkuu."

"hän ei taida haluta minua takaisin vaikka elättelen toiveita"

mikä tässä on ristiriidassa?

läheisriippuvuuteen ja tunnelukkoihin saa kyllä apua :)

Ei ole löytynyt ketään muuta tässä vuosikausiin, joten helpoin tapa päästä sinkkuudestani olisi ottaa joko tämä viimeisin exäni tai häntä edeltävä takaisin. Ekaa exääni en sentään haluaisi, sillä hän piti sivusihdetta monen vuoden ajan. Sellainen kuoletti tunteeni pahemmin kuin jatkuva lyttääminen tai väkivaltakaan.

Ehkä pitäisi tosin mennä ekaa kertaa johonkin parisuhdeterapiaan, jos jommankumman exäni saisin takaisin. Kun siis ei niistä suhteista kumpikaan toiminut ja molemmat olivat mulle ihmeellisiä raivareita saavia kuumakalleja koko ajan. Tosin varmasti olen itsekin liian pikkutarkka ja siksi ärsyttävä heidän näkökulmastaan, mutta he ylireagoivat pahasti aina siihen "ärsyttävyyteeni".

T. Ap

Ala käyttäytymään kuin aikuinen. Ei sinun pidä kuunnella solvaavaa puhetta itsestäsi. Sanot miehelle että ottaa sitten yhteyttä kun on rauhoittunut ja puhuu normaalisti. Ei mitään järkeä palata yhteen tuollaisen kanssa. Sinun pitää ottaa vastuu myös lapsestasi.

Vierailija kirjoitti:

Estä hänet puhelimessa ja somessa. Älä ota haukkuja enää. Päätä että ajan kanssa pääset irti, vaikka tunteissa kestää oma aikansa. Älä siedä väkivaltaa, se pahenee aina parisuhteessa, toinen EI muutu. Hoida lasten asiat eri kautta, luultavasti väkivaltainen exä ei voi huoltaa lapsia, lapset pelkäävät ja huono esimerkki?

En kyllä edes halua estää. Pidän hänestä silloin, kun osaa käyttäytyä asiallisesti ja joskus on ihan kivoja keskusteluita. Ei niitä kiinnostavia ihmisiä niin helposti löydy hänen tai toisenkaan exäni tilalle. Mutta mitä enemmän olemme yhteyksissä, sitä mulkummaksi muuttuu käytös.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ala käyttäytymään kuin aikuinen. Ei sinun pidä kuunnella solvaavaa puhetta itsestäsi. Sanot miehelle että ottaa sitten yhteyttä kun on rauhoittunut ja puhuu normaalisti. Ei mitään järkeä palata yhteen tuollaisen kanssa. Sinun pitää ottaa vastuu myös lapsestasi.

Olikin jännä juttu, mutta nyt äsken sanoin rakentavasti ja suoraan, että en kyllä tykännyt sellaisesta puhetyylistä ja että se loukkaa. Avioliitossa jotenkin uhriuduin ja nielin kiukkuni ja itsetuntoni vain laski ja mies jatkoi samaa ja se itse asiassa paheni vain. Oli omakin vikani, kun en osannut puolustautua tai antaa ikinä samalla mitalla takaisin.

T. Ap

Olisi kiinnostavaa tietää, millaista muiden ihmisten tavallinen parisuhdearki on. Onko se käytännössä ihan helvettiä 24/7, kuten itselläni on ollut ensihuuman jälkeen? Mulla on ollut tosiaan oikeastaan yksi varsinainren kunnon monivuotinen seurustelu ja sitä edellinen kesti vain kokonaisuudessaan vuoden ja yhteiseloa oli noin 5kk. Ihan ekassa suhteessani ei koskaan asuttu yhdessä ja mies piti toista naista koko suhteen ajan monta vuotta.

Mä kiinnostun sellaisista aika äkkipikaisista ja lyhytpinnaisista sekä sanavalmiista ihmisistä helpoimmin ja heistä kuoriutuu yleensä aika vaikea kumppani sen ensihuuman jälkeen. Itse olen sellainen vähän flegmaattinen ja ylikiltti nyhverö. Tiedän, että olen itsekin varmaan ärsyttävä, mutta näillä mennään.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Estä hänet puhelimessa ja somessa. Älä ota haukkuja enää. Päätä että ajan kanssa pääset irti, vaikka tunteissa kestää oma aikansa. Älä siedä väkivaltaa, se pahenee aina parisuhteessa, toinen EI muutu. Hoida lasten asiat eri kautta, luultavasti väkivaltainen exä ei voi huoltaa lapsia, lapset pelkäävät ja huono esimerkki?

En kyllä edes halua estää. Pidän hänestä silloin, kun osaa käyttäytyä asiallisesti ja joskus on ihan kivoja keskusteluita. Ei niitä kiinnostavia ihmisiä niin helposti löydy hänen tai toisenkaan exäni tilalle. Mutta mitä enemmän olemme yhteyksissä, sitä mulkummaksi muuttuu käytös.

T. Ap

Ok tuntuu kuin olisit rakastumisen hypnoosissa vielä. Vai todella vain pidät? Et voi katkaista yhteyttä selvästi haitalliseen ja kenties vaaralliseen(?) henkilöön. Voivatko lapset kärsiä hänen seurassaan syvästi, se käytös kuulosti rumalta. Entä jos kiinnostava fiksu ihminen löytyy heti, kun päästät siitä vanhasta irti, usein se menee niin. Mitä jos käyt aidolla meediolla joka selittää mikä mies on miehiään tai saat kirjoista uutta inspiraatiota. Kohdista huomiosi muualle, ettei ole vain yksi päämäärä, myöhemmin huomaat että se kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Ala käyttäytymään kuin aikuinen. Ei sinun pidä kuunnella solvaavaa puhetta itsestäsi. Sanot miehelle että ottaa sitten yhteyttä kun on rauhoittunut ja puhuu normaalisti. Ei mitään järkeä palata yhteen tuollaisen kanssa. Sinun pitää ottaa vastuu myös lapsestasi.

Uskoisin, että hänessä on ainesta parempaan, tosin hänestä itsestään pitäisi tulla se halu kehittyä. Realistisesti ajatellen, en voi tässä nyt mitään unelmamiestä etsiä lopun ikäni, kun en itsekään niin täydellinen ole. Jossain vaiheessa pooli alkaa olla aika rajallinen.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää, millaista muiden ihmisten tavallinen parisuhdearki on. Onko se käytännössä ihan helvettiä 24/7, kuten itselläni on ollut ensihuuman jälkeen? Mulla on ollut tosiaan oikeastaan yksi varsinainren kunnon monivuotinen seurustelu ja sitä edellinen kesti vain kokonaisuudessaan vuoden ja yhteiseloa oli noin 5kk. Ihan ekassa suhteessani ei koskaan asuttu yhdessä ja mies piti toista naista koko suhteen ajan monta vuotta.

Mä kiinnostun sellaisista aika äkkipikaisista ja lyhytpinnaisista sekä sanavalmiista ihmisistä helpoimmin ja heistä kuoriutuu yleensä aika vaikea kumppani sen ensihuuman jälkeen. Itse olen sellainen vähän flegmaattinen ja ylikiltti nyhverö. Tiedän, että olen itsekin varmaan ärsyttävä, mutta näillä mennään.

T. Ap

Ei ole helvettiä, vaan taivas tai ranta. Äkkipikaisen kanssa päätyy monet ihmiset ennenaikaiseen hautaan. Mutta valinta kai sekin on...

Hyvänen aika, tuo ei ole normaalia! 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää, millaista muiden ihmisten tavallinen parisuhdearki on. Onko se käytännössä ihan helvettiä 24/7, kuten itselläni on ollut ensihuuman jälkeen? Mulla on ollut tosiaan oikeastaan yksi varsinainren kunnon monivuotinen seurustelu ja sitä edellinen kesti vain kokonaisuudessaan vuoden ja yhteiseloa oli noin 5kk. Ihan ekassa suhteessani ei koskaan asuttu yhdessä ja mies piti toista naista koko suhteen ajan monta vuotta.

Mä kiinnostun sellaisista aika äkkipikaisista ja lyhytpinnaisista sekä sanavalmiista ihmisistä helpoimmin ja heistä kuoriutuu yleensä aika vaikea kumppani sen ensihuuman jälkeen. Itse olen sellainen vähän flegmaattinen ja ylikiltti nyhverö. Tiedän, että olen itsekin varmaan ärsyttävä, mutta näillä mennään.

T. Ap

Normaaliin parisuhteeseen ei kuulu aggressiivisuus, toisen henkinen lyttääminen, fyysisistä aggressiivisuutta (itsestään selvyys sillä ekasta kerrasta jo poikki ja ero), toisen haukkuminen ei kuulu siihen, ei edes silloin jos tapellaan ja jos toinen sanookin pahasti sinulle tai sinä hänelle pyydätte anteeksi toisiltanne ja puhutte asiat puhtaaksi. Hyvään suhteeseen kuuluu molemminpuolinen kunnioitus, luottamus, selkeät rajat joista on keskusteltu etukäteen ja pyyteetön rakkaus. tarvitset oikeasti terveempiä suhteita koska tuo mitä luin ei TODELLAKAAN ole tervettä! Ei pidemmissä eikä yhyemmissä suhteissa. Juoksisin pois ja kovaa jos minua kohdeltaisiin noin, kukaan mies ei ole tärkeämpi kuin oma mielenterveyteni ja sinun pitäisi tuntea samoin itsestäsi. Sinulla voi olla paha läheisrippuvaisuus jos koet yksin olon ongelmaksi mutta voit siitä oppia pois! Toivottavasti löydät parempaa tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää, millaista muiden ihmisten tavallinen parisuhdearki on. Onko se käytännössä ihan helvettiä 24/7, kuten itselläni on ollut ensihuuman jälkeen? Mulla on ollut tosiaan oikeastaan yksi varsinainren kunnon monivuotinen seurustelu ja sitä edellinen kesti vain kokonaisuudessaan vuoden ja yhteiseloa oli noin 5kk. Ihan ekassa suhteessani ei koskaan asuttu yhdessä ja mies piti toista naista koko suhteen ajan monta vuotta.

Mä kiinnostun sellaisista aika äkkipikaisista ja lyhytpinnaisista sekä sanavalmiista ihmisistä helpoimmin ja heistä kuoriutuu yleensä aika vaikea kumppani sen ensihuuman jälkeen. Itse olen sellainen vähän flegmaattinen ja ylikiltti nyhverö. Tiedän, että olen itsekin varmaan ärsyttävä, mutta näillä mennään.

T. Ap

Normaaliin parisuhteeseen ei kuulu aggressiivisuus, toisen henkinen lyttääminen, fyysisistä aggressiivisuutta (itsestään selvyys sillä ekasta kerrasta jo poikki ja ero), toisen haukkuminen ei kuulu siihen, ei edes silloin jos tapellaan ja jos toinen sanookin pahasti sinulle tai sinä hänelle pyydätte anteeksi toisiltanne ja puhutte asiat puhtaaksi. Hyvään suhteeseen kuuluu molemminpuolinen kunnioitus, luottamus, selkeät rajat joista on keskusteltu etukäteen ja pyyteetön rakkaus. tarvitset oikeasti terveempiä suhteita koska tuo mitä luin ei TODELLAKAAN ole tervettä! Ei pidemmissä eikä yhyemmissä suhteissa. Juoksisin pois ja kovaa jos minua kohdeltaisiin noin, kukaan mies ei ole tärkeämpi kuin oma mielenterveyteni ja sinun pitäisi tuntea samoin itsestäsi. Sinulla voi olla paha läheisrippuvaisuus jos koet yksin olon ongelmaksi mutta voit siitä oppia pois! Toivottavasti löydät parempaa tulevaisuudessa.

Olen ollut monta vuotta sinkkuna, enkä ole edes satunnaisesti tavannut ketään muuta. Ihan nuorenakin parisuhteen löytäminen oli minulle tuskallisen vaikeaa. En jotenkin osaa tai jaksa nähdä niin paljon vaivaa kuin mitä parisuhteen saaminen vaatii.

Opiskelu- ja työjutut sekä harrastuksiin liittyvät asiat sujuvat minulta helposti, mutta en osaa oikein kommunikoida nimenomaan *ihmisten kanssa* tai tulkita heitä kovin kummoisesti. En ymmärrä oikein sanattomia viestejä. Pari kertaa olen ihastunut yksipuolisesti, eikä niistä tietenkään tullut mitään, kun en tajunnut, että mitään toivoa ei koskaan tule olemaan edes.

Toivoisin vain (unelmissani) jonkun suorasukaisen, aktiivisen miehen nappaavan minut ja tekevän kaikki käytännön järjestelyt, mutta ei sellaista ole koskaan tapahtunut. Pidän muutenkin aktiivisista miehistä ja haluaisin itse olla se passiivinen osapuoli.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää, millaista muiden ihmisten tavallinen parisuhdearki on. Onko se käytännössä ihan helvettiä 24/7, kuten itselläni on ollut ensihuuman jälkeen? Mulla on ollut tosiaan oikeastaan yksi varsinainren kunnon monivuotinen seurustelu ja sitä edellinen kesti vain kokonaisuudessaan vuoden ja yhteiseloa oli noin 5kk. Ihan ekassa suhteessani ei koskaan asuttu yhdessä ja mies piti toista naista koko suhteen ajan monta vuotta.

Mä kiinnostun sellaisista aika äkkipikaisista ja lyhytpinnaisista sekä sanavalmiista ihmisistä helpoimmin ja heistä kuoriutuu yleensä aika vaikea kumppani sen ensihuuman jälkeen. Itse olen sellainen vähän flegmaattinen ja ylikiltti nyhverö. Tiedän, että olen itsekin varmaan ärsyttävä, mutta näillä mennään.

T. Ap

Normaaliin parisuhteeseen ei kuulu aggressiivisuus, toisen henkinen lyttääminen, fyysisistä aggressiivisuutta (itsestään selvyys sillä ekasta kerrasta jo poikki ja ero), toisen haukkuminen ei kuulu siihen, ei edes silloin jos tapellaan ja jos toinen sanookin pahasti sinulle tai sinä hänelle pyydätte anteeksi toisiltanne ja puhutte asiat puhtaaksi. Hyvään suhteeseen kuuluu molemminpuolinen kunnioitus, luottamus, selkeät rajat joista on keskusteltu etukäteen ja pyyteetön rakkaus. tarvitset oikeasti terveempiä suhteita koska tuo mitä luin ei TODELLAKAAN ole tervettä! Ei pidemmissä eikä yhyemmissä suhteissa. Juoksisin pois ja kovaa jos minua kohdeltaisiin noin, kukaan mies ei ole tärkeämpi kuin oma mielenterveyteni ja sinun pitäisi tuntea samoin itsestäsi. Sinulla voi olla paha läheisrippuvaisuus jos koet yksin olon ongelmaksi mutta voit siitä oppia pois! Toivottavasti löydät parempaa tulevaisuudessa.

MItä ihmeestä löydätte noin kultaisesti teistä ajattelevia miehiä? Onko siinä suhteessa toisaalta mitään kipinää, jos mies on liian mukava ja luotettava? Kaipaisin tavallaan sellaisen puolison, josta saisin aina jännittää sitä, hyväksyykö hän minut ja siis sellaisen suhteen, jossa mun pitäisi tehdä kovasti töitä suhteen eteen ja saada välillä vähän vastusta ja haasteita. En ole tottunut sellaiseen, että kaikki olisi vain helppoa ja huoletonta.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää, millaista muiden ihmisten tavallinen parisuhdearki on. Onko se käytännössä ihan helvettiä 24/7, kuten itselläni on ollut ensihuuman jälkeen? Mulla on ollut tosiaan oikeastaan yksi varsinainren kunnon monivuotinen seurustelu ja sitä edellinen kesti vain kokonaisuudessaan vuoden ja yhteiseloa oli noin 5kk. Ihan ekassa suhteessani ei koskaan asuttu yhdessä ja mies piti toista naista koko suhteen ajan monta vuotta.

Mä kiinnostun sellaisista aika äkkipikaisista ja lyhytpinnaisista sekä sanavalmiista ihmisistä helpoimmin ja heistä kuoriutuu yleensä aika vaikea kumppani sen ensihuuman jälkeen. Itse olen sellainen vähän flegmaattinen ja ylikiltti nyhverö. Tiedän, että olen itsekin varmaan ärsyttävä, mutta näillä mennään.

T. Ap

Normaaliin parisuhteeseen ei kuulu aggressiivisuus, toisen henkinen lyttääminen, fyysisistä aggressiivisuutta (itsestään selvyys sillä ekasta kerrasta jo poikki ja ero), toisen haukkuminen ei kuulu siihen, ei edes silloin jos tapellaan ja jos toinen sanookin pahasti sinulle tai sinä hänelle pyydätte anteeksi toisiltanne ja puhutte asiat puhtaaksi. Hyvään suhteeseen kuuluu molemminpuolinen kunnioitus, luottamus, selkeät rajat joista on keskusteltu etukäteen ja pyyteetön rakkaus. tarvitset oikeasti terveempiä suhteita koska tuo mitä luin ei TODELLAKAAN ole tervettä! Ei pidemmissä eikä yhyemmissä suhteissa. Juoksisin pois ja kovaa jos minua kohdeltaisiin noin, kukaan mies ei ole tärkeämpi kuin oma mielenterveyteni ja sinun pitäisi tuntea samoin itsestäsi. Sinulla voi olla paha läheisrippuvaisuus jos koet yksin olon ongelmaksi mutta voit siitä oppia pois! Toivottavasti löydät parempaa tulevaisuudessa.

Olen ollut monta vuotta sinkkuna, enkä ole edes satunnaisesti tavannut ketään muuta. Ihan nuorenakin parisuhteen löytäminen oli minulle tuskallisen vaikeaa. En jotenkin osaa tai jaksa nähdä niin paljon vaivaa kuin mitä parisuhteen saaminen vaatii.

Opiskelu- ja työjutut sekä harrastuksiin liittyvät asiat sujuvat minulta helposti, mutta en osaa oikein kommunikoida nimenomaan *ihmisten kanssa* tai tulkita heitä kovin kummoisesti. En ymmärrä oikein sanattomia viestejä. Pari kertaa olen ihastunut yksipuolisesti, eikä niistä tietenkään tullut mitään, kun en tajunnut, että mitään toivoa ei koskaan tule olemaan edes.

Toivoisin vain (unelmissani) jonkun suorasukaisen, aktiivisen miehen nappaavan minut ja tekevän kaikki käytännön järjestelyt, mutta ei sellaista ole koskaan tapahtunut. Pidän muutenkin aktiivisista miehistä ja haluaisin itse olla se passiivinen osapuoli.

T. Ap

Hyvä parisuhde toimii kun kumpikin laittaa energiaa ja aikaa sen ylläpitämiseen mutta silläkin on rajansa. Kun löytää itselleen sen oikean niin parisuhde ei vaadi kauheasti työstämistäkään. Siispä yritä etsiä itsellesi jotkuta joka on samanlainen kuin sinä arvoiltaan mutta ehkä kuitenkin sosiaalisempi ja ymmärtää sinua hyvin jos sosiaaliset jutut ovat vaikeita. Jos et tunne itseäsi ja arvojasi kuten omaa arvoasi vielä hyvin niin suosittelen sinkkuna oloa jotta saat miettimisaikaa mitä elämältä haluat ja miksi. Minusta rikkinäisenä ei kannata suhteeseen lähteä jos etsit korjaajaa. Terapia auttaa ja ystävien/perheen tuki parhaiten...noh voihan se tuki kumppaniltakin tulla jos hän on hoivaavaa tyyppiä-

Oletko ihan sekaisin? Mies haukkui sinua, eikä läheisyyttä ja seksiä ollut suhteessa. Mitä ihmettä!?! Ja haluat vielä sen i*diootin takaisin. Kai ymmärrät ettei hän välitä sinusta pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

tässä on 2 ongelmaa.

"hän ei välittänyt ja haukkui ja haukkuu."

"hän ei taida haluta minua takaisin vaikka elättelen toiveita"

mikä tässä on ristiriidassa?

läheisriippuvuuteen ja tunnelukkoihin saa kyllä apua :)

Ei saa, jos terapeuttisi ei kiinnostu sinusta.