Mitä osituksessa katsotaan omaisuudeksi, mikä irtaimistoa, mikä rahaa, lainat...
Mikä on tavanomainen koti-irtaimisto - tähän käsitteeseen törmään lukiessani lakiasioista netissä.
Lasketaanko omaisuuteen tilin saldo avioliiton purkauduttua? Mikä hetki valitaan, avioeron hakupäivä vai tuomiopäivä? Tilillähän voi olla ihan eri rahat eri aikoina, etenkin jos tilinomistaja on tyhjentänyt tilin perustaessaan uutta kotia.
Entä miten huomioidaan auto, jonka toinen on myynyt avioeron ollessa vireillä? Rahanako? Entä asuntosäästötilin ja henkilökohtaisten tilien rahat? Ynnätäänkö nämä kaikki rahat varoihin? Entä jos nämä rahat lasketaan varoihin ja toisella puolisolla on itse otettua kulutusluottoa - eivätkö rahat katoa sen siliän tien eli toinen puoliso ei saakaan käteistä rahaa, vaikka toinen on sitä juuri autoliikkeestä ja asuntosäästötililtä saanut?
Onko toisen ottamat kulutusluotot laskettava ositukseen, vaikka ne eivät ole toisen hyväksymiä? Köyhyyden takia luottoja ei ole otettu, vaan niillä toinen puoliso on ostellut yhtä sun toista hauskaa ja ruokaakin, monenlaista. Mitä tarkoittaa velkojen kattaminen?
Mitä lasketaan irtaimistoksi? Mitä jaetaan keskenään niin, että sitä ei merkitä Varat-kohtaan? Jos irtaimistossa on joitakin yksittäisiä yli tuhannen euron esineitä, lasketaanko ne varoihin - mihin vedetään raja tässä? Imuri, iso määrä koruja, kotiteatteri, astiastot?
Jos irtaimistoa on paljon, sen arvohan voi olla aika suurikin, mutta se ei näy osituslaskelmassa? Jos muuta omaisuutta ei ole juuri autoa enempää ja velkoja on jonkin verran, eikö homma mene ihan miinuksille. Pitäisikö irtaimiston jaosta sitten päästä yhdessä sopuun ja toisen saada puolet autosta saaduista rahoista ja asuntosäästötilin varoista? Ja kumpikin hoitaisi omat velkansa ja mahdolliset yhteiset kuntoon. Olisiko ositus näin valmis?
Kommentit (15)
>>Koska ilman avioehtoa kaikki tasataan ja se jolla on enemmän rahaa joutuu maksamaan tasinkoa toiselle.
>>>Irtaimisto korut ja muuta kannattaa tasata suurin piirtein 50-50.
Huomioidaanko opintolainat? Onko eri asia, onko laina otettu ennen avioliittoa tai sen aikana?
Miten määritellään, kenellä raha on? Jos puoliso on realisoinut auton omia aikojaan avioliiton ollessa vireillä ja tyhjentänyt asuntosäästötilin, rahat ovat hänen varallisuuttaan? Ja hänen nimissäänhän ne olivatkin :P
Kirjoitit, että se, jolla on enemmän rahaa joutuu maksamaan tasinkoa toiselle. Miten siinä tapauksessa, että kumpikin on ylivelkainen? Jos toisella on kulutusluottoja ja ne lasketaan hänen velkoihinsa, joutuuko toinen pso maksamaan noita lainoja, vaikka hänellä ei ole varojakaan samoin kuin auton ja asuntosäästötilin realisoineella?
Osituksen peruskaava
miehen omaisuus -
miehen velat
= miehen nettovarallisuus
naisen omaisuus -
naisen velat
= naisen nettovarallisuus
Omaisuus ei muutu yhteiseksi osituksessa, ei myöskään velat, mutta se, jonka nettovarallisuus on suurempi maksaa tasinkoa sille, jonka nettovarallisuus on pienempi.
Osituksen määräytymisperuste on se milloin avioerohakemuksen ykkösvaihe on pistetty sisään. Siltä päivältä kaikki tilitiedot siis jokaiselta tililtä - yhteisiltä ja erillisiltä.
Irtaimiston voi ihan hyvin laittaa näkyviin osituksessa ja niin kannattaakin tehdä ettei sitten jälkikäteen tule sanomista. Me laitettiin kaikki omaisuus ihan eriteltynä näkyviin. Arvot laskettiin niin, että kun suurinpiirtein tiedettiin että mikä on esineen arvo uutena, niin otettiin 10% pois hinnasta joka vuodelta. Tietty arvonvähenemä voi olla aika paljon enemmänkin esim. elektroniikassa, mutta meillä esim. tietokoneet olivat hyvin uusia ja sitten joku soitin taas ei laske hintaansa tuota vauhtia, mutta meille molemmille tuo sopi. Toki tuon irtaimiston voi ottaa osittamaan lakimiehenkin, mutta 170 euroa tunti on kyllä melkoinen hinta. Minusta oli hyvä saada mustaa valkoisella, että kelle mikäkin tuote jää eikä siinä listaamisessa nyt hirmu kauaa mennyt ja ei tietty mitään vaatteita tms. ositettu, mutta huonekalut ja elektroniikka yms. Ainakin meillä arvo oli varmaan 10000 arvoinen vaikka ei se edes mikään kummoinen ole eli ihan tavallinen kerrostalokolmion irtaimisto. Mut kyllähän niistä hintaa tulee kun laskee kaikki cd:t ja televisiot ja sohvat yms.
Vastauksia vielä kysymyksiisi:
Avioeron ollessa vireillä eli ykkösvaihe sisällä, niin puoliso siis myynyt omaa omaisuuttaan? Se ihan jees ja se siitä saatu hinta on hänen nettovarallisuuttaan siis. Yhteisen omaisuuden myyminen ei ole jees, jos toinen ei anna lupaa.
Kaikki tilien rahat tulee tuohon nettovarallisuuslaskelmaan. Yhteisten tilien rahat varmasti puoliksi.
Lainojen hyväksymisellä ei ole väliä. Jokainen saa avioliitossa tehdä mitä haluaa.
Ositus kannattaa tehdä lakimiehen kanssa ja laittaa siihen loppuun kohta, että sitä ei voi jälkikäteen moittia. Suosittelen irtaimiston laittamista vaikka liitteenä tähän kohaan, jotta jälkiepäselvyyksiltä vältytään. Yksi A4 ainakin riitti meillä siihen listaukseen missä oli suurin osa suuremmista irtaimiston osista ja suosittelen sopua siinä osituksessa sillä 170 euroa tunti ei ehkä kannata jakaa sitä...
Niin sen verran vielä lisään, että jos ja kun miehen kulutusluotot otetaan hänen veloikseen, niin onhan ne niillä hankitut tuotteet otettava kans huomioon osituksessa. Jos esimerkiksi mies on ostanut kulutusluotolla taulutelevision ja sitten hänen nettovarallisuudessaan otettaisiin huomioon se kulutusluotto, mutta taulutelevisio jätettäisiin irtaimistona osituksen ulkopuolelle, niin tilannehan on tosi epäreilu.
Tietty jos kulutusluotolla on kustannettu kavereiden ryyppyreissuja tai vaikka Thaimaan matka, niin eipä sitä "henkistä omaisuutta" voi ottaa osituksessa huomioon ja merkittäväksi jää vain velat.
sen sopien?
Pitäisikö silloin autosta ja asuntosäästötilistä saadut rahat jakaa erikseen vai laittaa laskelmaan?
Ongelma on se, että pso on ottanut noita kevytkenkälainoja ja minä en olisi saamassa rahoja edes autosta ja asuntosäästötilistä, jotka hän realisoi noin vain harkinta-aikana? Eikö se ole todella epäreilua? Auto oli ostettu yhdessä otetulla lainalla, jota ei oltu vielä alettu maksaa takaisin. Pitääkö minun nyt maksaakin hänen kulutusluottojaan ja hän saa vielä pitää kaikki niillä ostetut tavaratkin, vaikka olen kustantanut niistäkin vähintään yhtä suuren osan kuin hän?
* no voi jakaa, mutta miksi ette sitä laittaisi liitteeksi ositukseen, niin ei ole sitten myöhemmin epäselvyyksiä? Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun jo selkeäksi luultu ositus saakin uusia käänteitä, kun toinen rupeaakin vaatimaan vielä sohvaa, telkkaria tai sukukoruja...
Pitäisikö silloin autosta ja asuntosäästötilistä saadut rahat jakaa erikseen vai laittaa laskelmaan?
* ei auto eikä säästötili ole mitään irtainta - ne kuuluvat automaattisesti omistussuhteissaan laskelmaan
Ongelma on se, että pso on ottanut noita kevytkenkälainoja ja minä en olisi saamassa rahoja edes autosta ja asuntosäästötilistä, jotka hän realisoi noin vain harkinta-aikana? Eikö se ole todella epäreilua? Auto oli ostettu yhdessä otetulla lainalla, jota ei oltu vielä alettu maksaa takaisin. Pitääkö minun nyt maksaakin hänen kulutusluottojaan ja hän saa vielä pitää kaikki niillä ostetut tavaratkin, vaikka olen kustantanut niistäkin vähintään yhtä suuren osan kuin hän?
* tästä huomaa että tarvitset todella lakimiehen apua
*Oleellisia kysymyksiä: Oliko auto yhteisillä nimillä vai vain miehen nimissä? Laina oli siis yhteisissä nimissä?
* katso tuo viimeisin vastaukseni vielä!
kuten tässä on jo moneen kertaan todettu, ositus tehdään eron jättöpäivän mukaan. harkinta-aikana tehdyt realisoinnit eivät vaikuta siihen, paljonko rahaa sinä saat
liitteeksi toki irtaimiston jako.
Pso on myynyt muutakin kuin auton jo nyt - entä jos hän on tehnyt todella huonoja kauppoja? Pitääkö tyytyä hänen saamaansa rahaan vaikkapa kirjahyllystä, vaikka hyllyn arvo olisi irtaimistoluettelossa suurempi kuin hänen saamansa pikkusumma? Muuttuuko myyty irtaimisto rahaksi, joka huomioidaan kohdassa Varat?
Auto oli miehen nimissä ja oli yhteinen laina, joka oli otettu auton ostoon ja asuntosäästötilille. Miehellä kulutusluottoja, joilla osti mm. elektroniikkaa, joskus ruokaa. En voi tarkalleen tietää, mitä kaikkea korteilla ja lainarahalla maksoi.
Autohan on myyty eron vireillejättöpäivän jälkeen, kiitos huomiosta. Tottakai pso pyrkii saamaan sen arvoksi hinnan, jonka hän siitä muutama kuukausi myöhemmin sai myydessään ja ostaessaan uuden auton. Eli vain noin 30 prosenttia maksamastamme hinnasta. Auto ostettiin vähän reilu vuosi aiemmin.
Tuon lakimiehen palkan sai aikoinaan kotitalousvähennyksiin, saiskohan vieläkin. Ja kun ryhdyt käräjien kautta hakemaan ulosottomääräystä saatavillesi, niin sitten todennäköisesti tarvit lakimiestä ja katso nyt että sulla on oikeusturvavakuutus voimassa siihen riitelyyn. Ensin yksi asia kerralla, yritä saada ositus tehtyä miehen kanssa. Ja siinä mulla on tärkeä vinkki kokemuksesta:
Voisit myös sopia niin, että mies ottaa koko autovelan osuuden siitä yhteisestä velastanne hoitaakseen ja saa pitää autokaupoista saamansa rahatkin. Parempi hänen jäädä pankille velkaa kuin sinulle sitä velkaa. Ja itse pääsisit eroon tästä pankkivelasta. Tuskin hän autonmyynnistä voittoa sai.
Asuntosäästötilille siirretyn velan osuuden tietenkin palautatte pankille tai sitten pidätte oman puolikkaanne omina erillisinä velkoina, jos pankki siihen suostuu. Jos pankki suostuu, niin sitten puolitatte asuntossäästötilille laitetut rahatkin.
Sitten sovitte, että hän hoitelee kaikki loput omat velat yksiksensä ja pitää siitähyvästä vielä irtaimistonkin. Pyydä saada muutama itsellesi tärkeä esine sieltä ja anna miehen pitää loput. Asuntosäästötilin puolikkaalla ostelet lisää huonekaluja uuteen kotiisi. Ja ennen kaikkea kaksi asiaa: olet itse velaton tai sinulla on vain tuo asuntosäästötilinpuolikkaan velka ja mikä vielä tärkeämpää miehesi ei ole sitten enää velkaa sulle. Vai uskotko että hän ikinä kuuna päivänä maksaisi sinulle osuutesi?
Houkuttele miehesi tähän diiliin tarjoamalla se autoraha ja irtaimisto hänelle vastineeksi sun osuuksien ottamisesta nimiinsä veloista. Voi vaikka tarttua ongenkoukkuun.
Vaikka tämä ei mene ihan piiruntarkasti suositusten mukaan, niin suosittelisin sinulle tätä, voi tulla suuremmaksi voitoksi kuin alkaa riitelemään käräjille. Ja saat irtioton tuosta velkaisesta äijästä, vaikka se vähän maksaisi sulle. Kalliimmaksi kävisi riitely käräjillä. Ja se joka tässä häviää on pankki, kun ei välttämättä saa kovin hyvää luottokelpoista asiakasta äijästäsi. (Kukahan oli lainojenne takaajana, sääli heitä.)
Ositushan on siis sopimus teidän kahden välillä ja sen saa jakaa loppujen lopuksi ihan kuinka te kaksi sen haluatte jakaa.
Sitten sen osituspaperin laaditut lakimiehellä, joka tekee siitä muotoseikoiltaan oikean, niin ettei toinen voi koskaan enää sitä moittia.
Harkitse tätä! Käy vähän peliä, jolla saat itsesi kuiville toisen veloista ja irti äijästä kokonaan. Uusi elämä alkaa myös mukavammin kun ympärillä huonekalutkin näyttää uusilta ja erilaisilta kuin ennen.
Onnea ositukseesi!
Auto oli miehen nimissä ja oli yhteinen laina, joka oli otettu auton ostoon ja asuntosäästötilille. Miehellä kulutusluottoja, joilla osti mm. elektroniikkaa, joskus ruokaa. En voi tarkalleen tietää, mitä kaikkea korteilla ja lainarahalla maksoi.
Miksi ihmeessä olet laittanut nimesi lainapaperiin ja ottanut omistuksen vain miehen nimiin? Jälkiviisaus ei tietty paljon auta, mutta nyt saanet valitettavasti maksaa oppirahat asioista. Onneksi kuulostaa, että ihan mielettömistä summista ei ole kyse, vaikka toki vienee sinun taloutesi pitkäksi aikaa kuralle. Mies sai omaa omaisuuttaan myydä ja mahdollistahan on, että mikäli lainaa ei ole juuri maksettu, niin jäljelle jäi vielä lainaa auton myynninkin jälkeen ja jos laina on molempien nimissä, niin olette siitä yhteisvastuullisia. Nyt kannattaa olla tarkkana ettei nuo yhteiset lainat vie vielä sinulta luottotietoja! Mies kun voi olla maksamatta lainoja vaikka toisin väittää ja sulta häviää luottotiedot, jos sinulle ei muistetakaan mainita asiasta...
Paras neuvo: ota heti yhteyttä lakimieheen. Jos olet ihan varaton, niin kokeile oikeusaputoimistoa.
Jatkossa varmaan osaat sitten varautua avioehdon kanssa, jos (mahdollinen tuleva) mies on noin erilainen rahankäyttötottumuksiltaan.
Joskus noissa yhteisissä veloissa on ehdoissa kohta, jossa toinen voi hakea siihen samaan velkakirjaan yksinkin lisää velkaa (suurentaa pääomaa), jos vakuudet piisaa. Eli vain hänen allekirjoituksensa (tai vain sinun) riittäisi jatkossa. Ilmoita heti pankkiin, että tähän velkaan et anna tehdä mitään lisäyksiä tai muutoksia, mikäli ex-miehesi niitä haluaisikin. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Laita se pankkiin kirjallisena.
Ei siinä mitään vaaraa ole. Paitsi auton saa tietenkin omistaja myydä, asunnon vain puolison luvalla.
No ei nyt ihan noinkaan kuin edellinen kirjoittaa. Ei omaisuus avioliitossa mitenkään yhteiseksi varallisuudeksi muutu. Avioeron kohdatessa toki rikkaampi maksaa tasinkoa ja nettovarallisuuden kannalta on siis sama, että kumpi alunperin omisti ja mitä, mutta se rikkaampi saa päättää että millä tavalla sen tasingon maksaa.
sukulaiseltani, joten tilanne on vähän erilainen. Auto on miehen nimissä kyllä ajattelemattomuutta.
Mihin auto merkitään osituslaskelmassa? Miehen varoihin vai yhteisiin?
*noup, jos jompikunpi heittäytyy hankalaksi*
Esim. A ja B avioliitossa
A+B velkoja 10000€ ja varoja 8000 €
A velkoja 4000€ ja tilillä rahaa 600€ + yhteiset velat 5000€ ja varat 4000€
A.n tilanne velkaa 9000€ ja varoja 4600€
B velkoja 0€ ja rahaa 4500€ + yhteiset velat 5000€ ja varat 4000€
B:n tilanne velkaa 5000€ ja varoja 8500
Ja sitten mennään siihen että velat lasketaankin yhteen
velkaa 14000€ ja varoja 13100€
Molemmille jää loppupeleissä velkaa 450€
Koska ilman avioehtoa kaikki tasataan ja se jolla on enemmän rahaa joutuu maksamaan tasinkoa toiselle.
Irtaimisto korut ja muuta kannattaa tasata suurin piirtein 50-50
Tietenkin apuja saa myös lakimieheltä, mutta näin meillä jaettiin