Onko muita joilla olis todella hyvä ka peruskoulun päättyessä, mutta silti valitsivat ammattikouun?

Minä päädyin yliopistoon ja mietin usein edelleen miten olisin onnellisempi jos olisin mennyt peruskoulun jälkeen amiksen sähköalalle.

Mille alalle valmistuit, ap?

Meillä ainakin 10 vuotta sitten amikseen tietyille aloille oli vaikeampi päästä kuin lukioon. Joten ainakin silloin oli heitä joilla oli hyvä ka ja valitsivat amiksen.

Mun lapsista ne, joilla oli hyvä ka menivät amikseen. Yksi päätti kokeilla onneaab, jos pääsis lukioon. Amislaiset olivat tyytyväisiä valintaansa, toinen suorastaan liekeissä :)

Olen nyt lukion viimeisellä luokalla, ja tuntuu siltä että olen tehnyt hirvittävän virheen. Keskiarvoni oli peruskoulusta valmistuessani muistaakseni 9,4 ja sain vieläpä kaksi stipendiä, joten pääsin sisään heittämällä. Yläasteella kaikki (poislukien liikunta) oli minulle varsin helppoa ja koulussa käyminen tuntui rennolta, vaikka oli lähes kaveriton. Lukioon menin, koska mikään amisala ei kiinnostanut.

Nyt tajuan, että ammattikoulussa minulla olisi varmasti sata kertaa onnellisempi tulevaisuus edessä. Pelkään, että romahdan nyt jatkuvien deadlinejen, kovenevan kilpailun ja itseinhon alla. Hakisin amikseen muuten heti syksyllä, mutta ei siellä vieläkään ole mitään sellaista alaa, joka kiinnostaisi edes hiukkasen tai olisi (olemattomille) kyvyilleni soveltuva.

Toi oli sitä aikaa, kun amiksissa vielä opetettiin. Nykyään vähänkin fiksumpi porukka tylsistyy siellä, kun opetusta eikä vaatimuksia ole nimeksikään. Jää opit saamatta.

Veljeni halusi ja valitsi ammattikoulun -lukion asemasta, - Olihan se akateemisille vanhemmille (tohtori ja maisteri) ja mielle sisaruksille  (lukiolainen ja  yliopisto-opiskelija) vain, että "aha" ja vai niin. En muista kenenkään olleen edes mitenkään erityisen yllättynyt. - Ellei sitten isovanhempia lasketa (koulutuksenhan sanotaan osaksi periyvän) mutta heistäkin lähinnä vain mummi oli ihmeissään.   

Mulla oli tosi hyvä ka. Menin lukioon. Lukion jälkeen ammattikouluun, ammattikoulusta yliopistoon, yliopistosta ammattikorkeaan ja nyt olen taas menossa yliopistoon. Oon helekatti opiskellut kohta tohtorin tutkinnon verran kaikkea mahollista. On se kumma, jos ei löydy työpaikkaa. Ja harmittaa miksi en heti ensin alkujaan jo opiskellut tohtoriksi. Enää en jaksa 

Ite menin lukioon ja yliopistoon, mutta ois pitänyt mennä mielummin ammattikouluun. En ole nimittäin koskaan oikeasti pitänyt lukemisesta. Yliopisto-opinnot venyi. Olen pätkätyökierteessä, en tule ikinä samaan kunnon työpaikkaa. Olisin sopinut paremmin tekemään käytännön hommia ja olisin varmasti saanut ammattikoulututkinnolla vakituisen työpaikan ajat sitten.

Useissa ammatillisissa oppilaitoksissa esimerkiksi kosmetologiksi opiskelemaan pääsee vain jos ka on yli yhdeksän. Eli ei hyvä ka tarkoita automaattisesti lukiota.

Vierailija kirjoitti:

Useissa ammatillisissa oppilaitoksissa esimerkiksi kosmetologiksi opiskelemaan pääsee vain jos ka on yli yhdeksän. Eli ei hyvä ka tarkoita automaattisesti lukiota.

Varmasi on ammattikoulualoja, joissa vaaditaan erinomaista keskiarvoa sisäänpääsyyn mutta olisin hivenen yllättyny, jos tuo ala tai paikka olisi usein kosmetologikoulu (tms). 

Menin ammattikouluun, että pääsin nopeasti eroon opiskelijaelämästä ja töiden syrjään kiinni. Ikuinen alisuoriutuja.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt lukion viimeisellä luokalla, ja tuntuu siltä että olen tehnyt hirvittävän virheen. Keskiarvoni oli peruskoulusta valmistuessani muistaakseni 9,4 ja sain vieläpä kaksi stipendiä, joten pääsin sisään heittämällä. Yläasteella kaikki (poislukien liikunta) oli minulle varsin helppoa ja koulussa käyminen tuntui rennolta, vaikka oli lähes kaveriton. Lukioon menin, koska mikään amisala ei kiinnostanut.

Nyt tajuan, että ammattikoulussa minulla olisi varmasti sata kertaa onnellisempi tulevaisuus edessä. Pelkään, että romahdan nyt jatkuvien deadlinejen, kovenevan kilpailun ja itseinhon alla. Hakisin amikseen muuten heti syksyllä, mutta ei siellä vieläkään ole mitään sellaista alaa, joka kiinnostaisi edes hiukkasen tai olisi (olemattomille) kyvyilleni soveltuva.

Häh?

Kun siellä amiksessa ei ole sinua kiinnostavia, niin miten luulet niiden olevan onni ja autuus?

Lukio oli sinulle varmaan oiva valinta.

Katselet nyt rauhassa. Teet töitä. Pikkuhiljaa löytyy ala, johon haluat kouluttautua. Sinulla on hyvä pohja se lukio-opinnot, sitten kun tiedät mitä haluat.

Minulla oli ihan sama tilanne. Tein ylitä en päässyt opiskelemaan... kokeilin eri pääsykokeita. Sitten vaan selkeni pikkuhiljaa. Ja sitten pääsin opiskelemaan. Voisi vuotta meni erilaisissa jutuissa lukio jälkeen... lyhyempiä opiskeluja, töitä, harrastuksia, hengailua.

Olihan se rassaavaa, mutta sitten tiesin.

Sanoisin, että älä jämähdä. Kokeile. Nyt on sen aika.

Mene vaikka auttamaan. Tee kuitenkin jotain ja ole utelias.

Minulla oli lukuaineiden ka 8,8.

Se oli kai vuonna 1987 ihan hyvä ka, luokanvalvoja/opo piti itdestään selvänä, että haen lukioon.

Hain yhdelle ainoalle tekniselle alalle amikseen, joka minua kiinnosti.

Olin tietoinen myös rajoitteistani.

Kieliopin teoria ei tarttunut päähäni.

Eivät myöskään helposti matematiikan hankalammat kaavat.

Eivätkä vuosiluvut.

En uskonut pärjääväni lukiossa.

Kykyprofiilini oli/on hyvin vaihteleva.

Peruskoulun päättötodistuksessa fysiikka ja kemia ovat kympit, matematiikka keskipitkällä oppimäärällä vain 8.

Kirjallinen ja suullinen ilmaisu 7.

Assburger kirjoitti:

Minulla oli lukuaineiden ka 8,8.

Se oli kai vuonna 1987 ihan hyvä ka, luokanvalvoja/opo piti itdestään selvänä, että haen lukioon.

Hain yhdelle ainoalle tekniselle alalle amikseen, joka minua kiinnosti.

Olin tietoinen myös rajoitteistani.

Kieliopin teoria ei tarttunut päähäni.

Eivät myöskään helposti matematiikan hankalammat kaavat.

Eivätkä vuosiluvut.

En uskonut pärjääväni lukiossa.

Kykyprofiilini oli/on hyvin vaihteleva.

Peruskoulun päättötodistuksessa fysiikka ja kemia ovat kympit, matematiikka keskipitkällä oppimäärällä vain 8.

Kirjallinen ja suullinen ilmaisu 7.

Matematiikan ja fysiikan numeroideni välistä epäsuhtaa opettajani jaksoi äimistellä.