Onko teillä valmiit, tärkeät, uraa hyödyttävät sosiaaliset verkostot myös lapsillenne?

Ei taida olla? Sellaisethan on usein korkeasti koulutetuilla, extroverteillä ihmisillä. 

Olisi hyvä, jos olisi edes jonkinlaisia verkostoja.

Ja nuori itsehän voi hankkia niitä myös opiskeluaikoina.  Harrastusten ja opiskelukaverien myötä.

Vaikka sitä niin pilkataan ja arvostellaan, että verkostoja muka, niin kyllä ne vaan nykymaailmassa ovat tärkeitä.

Ne verkostot ovat juuri sitä, kun sanotaan että suhteilla pääsi töiihin.

Se, että pääsee töihin suhteilla, ei tarkoita sitä, ettei olisi osaava ja ammattitaitoinen ihminen.

Ei todellakaan.

Sillä mitä enemmän on verkostoja ja tuttuja, saa helpommin kuulla ja tiedokseen nekin työpaikat, joista ei mihinkään koskaan ilmoitetella. Eikä kaikista työpaikasta ilmoitellakaan.

Joku vaan ns. puskaradiossa kertoilee, että se ja se firma etsii työtekijää hommiinsa.

Sitten vaan ottamaan yhteyttä ja jos kyvyt riittää duuniin, niin homma on selvä.

Tälläisistä työpaikoista eivä koskaan kuule ne ihmiset, joilla niitä verkostoja ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla? Sellaisethan on usein korkeasti koulutetuilla, extroverteillä ihmisillä. 

Ei välttämättä. Mitä enemmän on tuttuja ja kanssakäymisissä ihmisten kanssa, sitä enemmän saa vihjeitä ja tietoja mahdollisista työpaikoista.

Aivan duunariammatteissakin.

Minulla ei ole mitään verkostoja. Ei ystäviä eikä tuttavia. Olen erakko ja ihmisvihaaja. Ihmiset eivät pidä minusta, enkä minä heistä. Naapuritkin välttelevät, kukaan ei halua itseään millään muotoa liitettävän minuun. 

Ei ole tosiaan mitään tarjottavaa lapsille. Joutuvat kyllä ihan itse verkostotuimaan ja löytämään mahdollisuutensa. Toivottavasti onnistuvat.

Suhteillahan sitä pelataan ympäri maailmaa.

Ei ollut, "lapsi" (siis melkein kolmekymppinen jo) on hankkinut suhteensa aivan itse ja on ihan eri alalla kuin itse olen. Myöskään eliittilukion suhteet eivät ole auttaneet häntä työelämässä. 

Työelämä on nykyisin verkottunutta, mutta ei vanhempien suhteilla ole merkitystä ainakaan akateemisissa ammateissa, vaan kyllä kannuksensa pitää hankkia itse. Lapseni sosiaalisuus ja matemaattinen lahjakkuus ovat olleet eduksi, hän on nuoresta iästään huolimatta jo esimies ja palkka on korkeampi kuin itselläni. Mieheni tulotasoon on vielä matkaa, mutta senkin varmaan saavuttaa aiemmin kuin mieheni aikanaan, koska palkat hänen alallaan ovat korkeita ja kilpailu hyvistä työntekijöistä kovaa.

Hyi helvetti!

Sullako on? Lapsesi voi vaikka kuolla huomenna. Häpeä!

Mä oletan, että mun lääkäriksi haikaileva lapseni ei hyödy mitään mun IT-alan verkostoista. Ja on tähän ikään mennessä (lukion ekalla) jo kiitettävän hyvin kerännyt omaa verkostoaan.

Hah, mitä tollasista lapsista tulee kun elävät ikuisesti vanhempien talutusnuorassa. Jokainen hankkii omat verkostonsa.

Ei, kannustan lapsiani maailmalle. Siellä älykkyyttä ja lahjakkuutta arvostetaan ihan eri tasolla ja siitä ollaan myös valmiita maksamaan. Leikkikää te täällä Suomessa keskenänne pienissä piireissänne.

Vierailija kirjoitti:

Mä oletan, että mun lääkäriksi haikaileva lapseni ei hyödy mitään mun IT-alan verkostoista. Ja on tähän ikään mennessä (lukion ekalla) jo kiitettävän hyvin kerännyt omaa verkostoaan.

Niinpä. Jotenkin hassua edes kuvitella töihin päästävän suhteilla, liittyy niin selkeästi johonkin menneisiin aikoihin tai hyvin pienille paikkakunnille, joissa tunnetaan kaikki.

Olisi myös aika ikävää, jos lääkäri valittaisiin töihin suhteiden perusteella tai koodarikaan. Siitähän koituisi aikamoiset vahingot pahimmillaan.

On, mutta ap ne verkostot ei valmistu ikinä, niitä kokoa ajan kehitetään ja luodaan uusia. Omat lapset ovat edenneet ilman suhteita sekä suhteiden kautta.