Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmiten kirjat kiinnostaa vähemmän?
11.04.2021 |
Ja ylipäätään fiktio. Tuntuu, että realismia on kehittynyt niin paljon, että ei nuo enää aiheuta mitään. Onko tämä tavallista?
Kommentit (19)
Anoppi oli himolukija, kunnes dementoitui, sanoi, ettei ne jutut enää kiinnosta.
Olen 70+ ja luen pari romaania viikossaja aika laidasta laitaan.
En kuitenkaan ihan romantiikkahömppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu fiktio. Mutta ei se vie muita kirjakiinnostuksia pois, aiheita riittää.
Kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Olen tajunnut vasta keski-ikäisenä, että fiktion suurkuluttaminen on ollut minulle lähinnä keino paeta ahdistavaa todellisuutta. Olen nyt vanhemmiten päässyt parempaan tasapainoon itseni ja elämäni kanssa, ja samalla lukutottumukseni ovat muuttuneet. Olen alkanut kiinnostua enemmän elämäkerroista ja tietokirjoista. Romaaneja luen aika harvoin. Kaunokirjallisuudesta kiinnostaa nykyään lähinnä runous.
Itsellä ei vaan oo ylimääräistä aikaa istua kirja kourassa sohvalla tuntikaupalla. Äänikirjat on käteviä kun voi puuhastella kaikkea muuta samalla kun kuuntelee.
Tästä oli vähän aikaa sitten pitkä ketju. Kyllä, en jaksa fiktiota enää lähes ollenkaan, pitää olla tosi hyvä kirja että luen. Lähes kaikki bestsellerit ovat typeriä. Luen paljon kevyttä tietokirjallisuutta. Ehdottomasti ikä ja elämänkokemus vaikuttaa niin että on vaikea jaksaa yhtään mitään parikymppisten rakkausongelmia esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ovat tarinat kiehtoneet aina. Yhä näin kuusikymppisenä. Niin fakta kuin fiktio. Tähän mennessä olen tänä vuonna lukenut n. 50 kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaankaan ole vielä tarpeeksi vanha koska edelleen luen kaikkea mahdollista. Mutta kieltämättä välillä tuntuu sille, että mm. parodia ja komiikka, ertyisesti tragikomiikka on jo kauan ollut (miltei) mahdotonta, niin moni reaalimaailman edustaja, kuten poliitikko tai talous ja elinkeinoelämän edustaja ja toimija tekee sen pyytämättäkin ihan itse mm. esiintymällä uutisissa.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Tästä oli vähän aikaa sitten pitkä ketju. Kyllä, en jaksa fiktiota enää lähes ollenkaan, pitää olla tosi hyvä kirja että luen. Lähes kaikki bestsellerit ovat typeriä. Luen paljon kevyttä tietokirjallisuutta. Ehdottomasti ikä ja elämänkokemus vaikuttaa niin että on vaikea jaksaa yhtään mitään parikymppisten rakkausongelmia esimerkiksi.
Mistä minä olisin sen tiennyt?en päivystä täällä 24/7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin, voisin lukea romaaneja koko ajan, ja luenkin. Olen aina ollut kova lukemaan, eikä se ainakaan ole laantunut. Ikää 54 vuotta. Luen noin kolme kirjaa viikossa.
Vanhempani ovat lähes 80-vuotiaita ja lukevat edelleen kymmeniä kirjoja vuodessa. Juttelemme kirjoista paljon, enkä ole siinä käsityksessä, että he lukisivat vähemmän kuin vaikka viisikymppisenä.
Toki kirjamaku varmasti muuttuu iän myötä. Näin on käynyt itsellänikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut ahkera lukemaan, ja luen vieläkin tosi paljon vaikka ikää on jo yli 40v. Tykkään eniten fantasiasta, kauhusta ja fiktiosta, tositapahtumiin perustuvat jutut tai dekkarit taas ei ole koskaan hirveästi jaksaneet kiinnostaa.
Onko fiktio parempaa ensimmäisessä persoonassa vai kolmannessa persoonassa? Onko jotain teosta jonka olisi mieluummin lukenut jossain toisessa persoonassa kerrottuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luen sitä enemmän mitä vanhemmaksi tulen. Luen kaunokirjallisuutta, dekkareita jne laidasta laitaan. Olen 57 v nainen.
Vierailija kirjoitti:
Elämäkerratkin ovat fiktiota.
Okei, niponillittäjä.
No minulle on käynyt päinvastoin. Olen aina lukenut paljon ja nyt vielä entistäkin enemmän. Ok, jätän huonoksi kokemani kirjat/tv-sarjat/elokuvat/lehtijutut helpommin kesken eli olen valikoivampi, enkä kahlaa mitään velvollisuudentunnosta loppuun saakka.
Joku sanoikin jo, että dementia tekee monesta vanhuksesta huonon keskittymään mihinkään. Oma äitini oli todella innokas lukija, mutta ekoja merkkejä Alzheimerista oli juuri se, että lukeminen ja elokuvien katselu loppui, ei yksinkertaisesti enää kyennyt keskittymään, eikä muistanut enää, mitä esim. kirjan alussa olikaan tapahtunut.
N54
En ole pystynyt lukemaan fiktiota lapsuuden jälkeen.
Kaikki tunteet on jo koettu, ei kaipaa elämyksiä tai samastumista.
Luen mieluimmin tietoa kuin ihmissuhdetilityksiä.
Tosin nyt on alkanut fiktion kirjoittaminen kiinnostaa pitkästä aikaa. Elämäkerrat on välillä tylsää luettavaa, välillä ei.
N48.
..