Kadehditko muina aikoina eläneitä, tai eläviä, ihmisiä
Ennen kehitys oli niin hidasta että sitä ei huomattu, sillointällöin joku pieni keksintö mutta muuten aika samaa, eikä myöskään tiedetty historiasta tai ihmisen kehityksestä mitään. Ei voinut haaveilla muista ajoista.
Höyrykone ja polttomoottori keksittiin ja maailma kutistui hetkessä, alkoi rikkaan kehityksen kausi joka ei pysähdy enää helposti kun tietoa ollaan saatu kerättyä niin paljon että se pysyy tallessa vaikka tulisi isojakin mullistuksia. Sadan vuoden päästä ihmiset jo vaihtelevat kehojaan ja lomailevat muilla planeetoilla.
Tuhannen vuoden päästä maapallo vaan alkukoti jota muistellaan jossain hyytelömaljassa kaukana avaruudessa.
Miljoonan vuoden päästä ollaan etäännytty jo niin kauas että ei tuntisi nykyihminen ulkonäöltään sen ajan ihmistä eikä ymmärtäisi mitään hänen ajatuksiaan tai keksintöjään, nykyihminen olisi kauempana kuin mikään nyt elävä apina nykyihmisestä.
Luultavasti nykyihmisen parasta kulta-aikaa olisi elää noin 200-300 vuotta tulevaisuudessa tai menneisyydessä.
Haluaisin elää noin yhdeksän tuhannen vuoden päässä tulevaisuudessa. Laji olisi vielä ymmärrettävissä ja kehoni kestäisi sen ajan parannukset melko varmasti. Oltaisiin jo laajasti tähdissä varmaan, saisi oman planeetan valita ja sitä työkseen hoitaa.
Ehkä
Kommentit (3)
Kadehdin. Tulevaisuuden ihmisiä kuten sinäkin. Naisena asemani on huono nykyajan "tasa-arvoisessa" Suomessa. Tulevaisuudessa naisten asema saattaa parantua. Mutta minä en ehdi sitä näkemään.
Ei tarvitse kuin hetki miettiä vaikkapa menneiden aikojen hammas"hoitoa", niin ei, en haluaisi oikeasti elää missään kohdin menneisyyttä.
Historiaa opiskelleena olen kyllä vähän eri mieltä ensimmäisistä lauseista. Kieltämättä muinaisessa Egyptissä olisi ollut ihan vinkeää asua, olivat aika kehittyneitä juurikin tieteen osalta ja varsinkin Alexandrian kirjastossa olisin halunnut päästä vierailemaan.