Kerro ensimmäisestä asunnostasi. Oli se sitten yksiö, solu tai mikä vain. Kerro myös elämäntilanteestasi silloin

Lukion jälkeen alkoi toinen välivuosi ja päätin etten halua enää asua kotona. Sain ison saunallisen ja parvekkeellisen yksiön kaupungin keskustasta. Asuin siellä kolme vuotta. Nyt olen asunut kaksi vuotta jo toisaalla ja edelleen ikävöin edelliseen asuntooni. 

Muutin lapsuudenkodista silloisen poikaystävän kanssa yhteen 54m2 kaksioon kaupungin laidalle.

Opiskelin ja ex kävi töissä. Ihan tavallista nuorenparin elämää elettiin.

Vanhempien luota muutettuani asuin vuosikaudet eri oppilaitosten asuntoloissa, mutta niitä ei varmasti lasketa tähän. Jo sitä ennen olin asunut pitkään sairaalassa.

Ensimmäinen oma asuntoni oli vuokrayksiö keskustassa. Asuin siinä yli seitsemän vuotta. Muutin pois remontin takia.

Muutin lapsuudenkodista kahden hengen opiskelijasoluun ennestään tuntemattoman tytön kämppikseksi. Kämppis oli mukava, mutta hyvin rauhallinen ja uskovainen, itsellä menojalka vipatti ja kolusin opiskelijabileitä, joten ei juuri tutustuttu.

Soluasunto uudenkarhean luhtitalon toisessa kerroksessa. Yhteen kattovalon paikkaan ei oltu vedetty sähköjä ja portaissa kuramaton palaset oli ritiläportaissa aluksi kiinni yhdellä nippusiteellä ja ne rämisi tuulella aivan tolkuttomasti siinä ekassa myräkässä, jossa huomattiin että nämähän on kiinni vaan toisesta reunasta ja tuuli pääsee sinne alle. Portaat korjattiin itse, kattolamppuun ei ikinä tullut valoja koko sen 2 vuoden aikana vaikka aina lupailtiin, että juu juu joku tulee lähiaikoina kytkemään sen pistokkeen sähköverkkoon. Muuten tosi viihtyisä ja avara kämppä, jossa asuttiin toisen opiskelijan kans 2 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien luota muutettuani asuin vuosikaudet eri oppilaitosten asuntoloissa, mutta niitä ei varmasti lasketa tähän. Jo sitä ennen olin asunut pitkään sairaalassa.

Ensimmäinen oma asuntoni oli vuokrayksiö keskustassa. Asuin siinä yli seitsemän vuotta. Muutin pois remontin takia.

Kyllä nuo oppilaitosten asuntolatkin lasketaan! Kaikki, joissa on asunut itsenäisesti. ap

Muutin 16-vuotiaana koiran kanssa 22 neliöiseen rivitaloyksiöön.

Ensimmäinen asuntoni oli opiskelupaikkakunnan yksiö, jossa oli vaaleanpunainen kylpyhuone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien luota muutettuani asuin vuosikaudet eri oppilaitosten asuntoloissa, mutta niitä ei varmasti lasketa tähän. Jo sitä ennen olin asunut pitkään sairaalassa.

Ensimmäinen oma asuntoni oli vuokrayksiö keskustassa. Asuin siinä yli seitsemän vuotta. Muutin pois remontin takia.

Kyllä nuo oppilaitosten asuntolatkin lasketaan! Kaikki, joissa on asunut itsenäisesti. ap

En minä ainakaan laske. Jos oppilaitosten asuntolat lasketaan, niin sitten lasketaan sairaalan osastotkin, jossa olin 14-15-vuotiaana. Ei oppilaitoksen asuntolassa asuminen ole itsenäistä asumista.

Ensimmäiset vuodet asuin sellaisessa asuntolassa, jossa alaikäiset eivät saaneet olla viikonloppuja. Niinpä jouduin joka perjantai matkustamaan vanhempieni luokse ja maanantaina takaisin. En tietenkään tuntenut asuvani asuntolassa, kun sieltä piti jatkuvasti mennä vanhempien luokse. Osoite oli tottakai kaikilla jossain muualla, ei asuntolaan saa perustaa osoitettaan täysi-ikäinenkään.

Sen jälkeen menin toiseen oppilaitokseen. Siellä asuntolanhoitajat tekivät siivoustarkastuksia joka viikko, ja katsoivat ruokakaappeihin, olenko ostanut ruokaa. Muutenkin ne asuntolanvahdit olivat paikalla 24/7. Ei se ole mitään itsenäistä asumista.

Ensimmäinen oma kotini oli vuokrayksiö asuntoloitten jälkeen.

Olin noin 20v, asunto oli parvekkeellinen yksiö erittäin hyvällä pohjaratkaisulla ja neliöitä oli 34. Lähes vuosikymmen siinä tuli asuttua, alue oli viihtyisä lähiö. Vieläkin kaipaan välillä sitä asuntoa ja niitä aikoja. 

Heti nipinnapin täysikäisenä muutin ison kaupungin lähiöön, avaraan kaksioon näköalalla. Asuin siinä pitkään koiran kanssa. Lähellä kaupat ja ihan parhaat kulkuyhteydet töihin, juhlimaan, sukulaisille jne.. Siinä asuin kauan, myöhemmin vielä miehen ja lapsenkin kanssa.

Jos elämäntilanne ei olisi joitakin vuosia myöhemmin muuttunut, asuisin siinä vieläkin. Kaipaan sitä asuntoa, ympäristöä ja näköalaa, mutta valitettavasti samalla alueella ei ole nykyiseen asuntoon verrattavia huoneistoja (uusia, tilavia ja isoja perheasuntoja).

Yksiö.

No joo olinhan mä luuseri. Onneksi kukaan ei tiedä.

31 neliön parvekkeeton yksiö 1,5 km päässä vanhempieni kodista. Muutin sinne asumaan yhdessä poikaystäväni kanssa.

Suuren tehtaan työsuhdeasuntoon saunalliseen rivitalokaksioon alle parikymppisenä, vuokra 1100 markkaa 😂 Palkka yli 4 tonnia kuussa. Oi niitä aikoja 😘

Mun asuntoni oli Kalliossa, kaksio, jonka olin saanut lahjaksi. Ihan magee, ylin kerros ja hyvät näköalat. Olin ihan fiiliksissä, kun ei tarvinnut maksella mitään vuokraa, vaan sai elää pelkällä yhtiövastikkeella. Se mahdollisti köyhäilyn ja työttömänä lorvimisen. Vain luuserit joutuivat raatamaan hiessä tinatakseen kökköihin vuokrakämppiinsä rahat.

Nykyisin omistan neljä vuokra-asuntoa ja h*tonmoisen osakesalkun. Muutin maalle, oma puutarha ja tulisijat, kaunis lasikuisti ja vanhan talon tunnelmaa. Ja eläminen paljon halvempaa, kuin Stadissa oravanpyörässä juoksevien. 💰

Muilla on ollut varmaan aika paljon kämäsemmät kämpät!

Muutin pois kotoa peruskoulun jälkeen. Asuin Helsingin keskustassa opiskelija-asuntolassa. Kämppä oli 4 h + keittiö eli ihan siedettävä majoitus kolmelle opiskelijatytölle. Jokaisella oli oma makuuhuone ja sen lisäksi yhteistilat (olohuone, keittiö). 

Ensimmäinen oma asuntoni oli 2h + keittiö (60 neliömetriä) Helsingin keskustassa. En viihtynyt alueella, koska se oli liian urbaani. Muutin syrjemmälle ja isompaan asuntoon (4 h +k) missä asun nyt yhden kaverin kanssa. Näin on hyvä. 

Jos saisin lottovoiton, niin heittäisin kämppäkaverin pihalle ja jatkaisin asumista yksin.  :D

Museoviraston suojelema 50-luvun alun kerrostalo kaupungin keskustassa.

Tilava kaksio, juuri remontoitu, vuokra älyttömän korkea, ei parveketta tai saunaa. Turkiskuoriaisia. Vessassa ei kunnolla tilaa pesukoneelle. Kokoajan piti soitella jotain korjaajia paikalle sillä remontista huolimatta asuntoa ei oltu huollettu aiempien vuokralaisten toimesta ollenkaan.

Muutettiin poikaystävän kanssa yhteen tähän kyseiseen asuntoon.

Muutin pääkaupunkiseudulle opiskelemaan, kattohuoneisto merinäköalalla. Eli soluhuone Jämeräntaival 11:n yläkerroksesta. Maisemat oli kyllä komeat, sijainti kouluun nähden hyvä. Ja halpa, eka vuokra oli 199 €, sittemmin korottui yli kahteensataan. Sallitut kolme vuotta siinä asuin.

Puolet kahden hengen huoneesta Otaniemen Teekkarikylässä kuuden hengen solussa. Kämppis oli tietenkin ennestään tuntematon, mutta kyllä siinä hyvin tutustuttiin. Se olikin sitten jo luksusta, kun neljäntenä vuonna sai yhden hengen huoneen toisesta kuuden hengen solusta.

Kalustus oli molemmissa huoneissa talon puolesta, ja liinavaatteet sai käydä vaihtamassa kerran kahdessa viikossa kylän liinavaatevarastolla.

Näin 1980-luvulla