Lue keskustelun säännöt.
sektio kokemuksia
28.08.2009 |
Odotan esikoistani ja perätilan vuoksi joudun suunniteltuun sektioon.
Leikkaus pelottaa enemmän kuin synnytys, jota en ole osannut pelätä/jännittää lainkaan.
Millaisia kokemuksia teillä on sektiosta?
Itseäni ei ole koskaan leikattu ja pelkään myös mitä lääkkeitä siinä annetaan, olen joskus saanut penisiliinistä anafylaktisen shokin ja se jätti minulle kauhun, olen myös ruokaaine-allergikko.
Kommentit (36)
oudolta kuulostaa. Toki hormonien vaikutuksesta, varsinkin kun imettää, voi limakalvot olla vähän kuivat, mutta ei mulla ainakaan mitään em. vaivoista ollut. Kaiketi kudokset muuttuvat joustavammaksi synnytystavasta riippumatta, mutta en ainakaan itse ole huomannut mitään eroa. t. eräs ketjuun vastanneista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli tietty siksi kamala kokemus, kun supistuksia piti kestää 2vrk ja synnytys kesti tuskaiset 12h ennen kuin leikkaukseen päädyttiin.
Mutta itse sektio meni hyvin ja oli nopeasti ohi. Leikkauksen jälkeen olin vuorokauden kipupumpussa ja sen jälkeen söin niin paljon särkylääkkeitä, että en pahemmin kipuja tuntenut. Jälkisupistuksistakaan ei ollut tietoakaan.
Ekaa kertaa ylös nouseminen oli todella inhottavaa, mutta mua neuvottiin nousemaan heti suoraksi (haavan takia tekis mieli kulkea vaan kumarassa), ja ihan totta, kerran se vaan kirpaisi. Pissaaminen oli inhottavaa ekaa kertaa katetrin pois oton jälkeen.
Toki haava aristi ja sitä piti varoa, ja tuntuihan se välillä vähän inhottavalta, mutta ei sektio mikään kamala kokemus ollut. Jos joskus san toisen lapsen, haluan ehdottomasti sektion, tuosta alatiesynnytyksen yrittämisestä jäi niin kauheat traumat. Toki leikkauskin pelottaa, mutta sehän on ihan normaalia.
Eka oli kuin unelma alatiesynnytys, josta jäi hyvät muistot.Paranin pikaisesti kivuliaita pukamia lukuunottamatta.
Tokassa jouduin hätäsektioon, kun istukka irtosi: ( Ensinnäkin jo leikkaus oli mulle pelottava asia ihan ajatustasolla, kun mua ei oltu aikaisemmin leikattu. Itse leikkaus sujui ok, olinhan nukutuksessa.
Herääminen unesta oli kamalaa, kun en tiennyt, mitä oli tapahtunut, vaikka kaikki oletti niin. Tuntui ahdistavalta, kun kätilö ensisanoikseen herättyäni totes "hyvä tuuri, että olette molemmat hengissä."Kukaan eri ollut kertonut, että elimistö vapisee leikkauksen jälkeen. Myös eka ylösnousu oli kivulias. Kolme ekaa vuorokautta olin tosi kipee. Onneksi tajusin syödä synnärillä edes leseitä, niin kakkaa tuli liukkaasti...
Muutoinkin - seuraavat 9 kk podin kipeää selkääni: (
kuitenkin - tärkeintä, että selvittiin molemmat, kiitos leikkauksen. Aika kultaa muistot.
eka kiireellinen ja 2 seur. suunniteltuja, minulla ahdas lantio.
Kaikista sektioista olen parantunut tosi hyvin, eka viikko ollu se kipein ja kun tikit on saannut pois niin sitten alkanut helpottaa ja haava/arpi ollut siisti. Mulla arpi pystyyn, sulle tulee varmaan vaakaan, sekin on helpompi kuulemma.
Kaikissa leikkauksissani leikkaussalin hlö.kunta ollut tosi mukavia, kertoilivat koko aja mitä tapahtuu ja kyselivät vointia(paikka Jyväskylä). Varsinkin suunitelluista jäi ihan hyvät muistot.
Silti mua viimeisinkin sektio tämän vuoden tammikuussa pelotti ihan kauheasti, kyllä semmonen pistää jännittään.
Mutta stemppiä sulle ja kaikki menee varmasti hyvin! =)
Vinkiksi: Pian ylös ja liikkeelle voinnin mukaan ja pidä vauvaa ekat päivät paljon lähelllä ja anna imeä rintaa niin paljon kuin kärsit antaa, se pistää maidon herumaan, kun sekin on leikkauksen jälkeen hitampaa.
Minulla sektio meni helposti, ja toipuminen oli nopeaa. Pelotti siinä vaiheessa kun siirryin valtavan mahani kanssa pikkuruiselle leikkauspöydälle, mutta samantien kun mieheni tuli viereeni juttelemaan ja silittelemään päätäni, leikkaus ei enää hirvittanyt niin paljoa. Nopeahko toimenpide. Ja voin näin etukäteen antaa heads-upin; kun joudut ekaa kertaa nousemaan jalkeille sektion jälkeen, niin luulet ettet ikinä enää pysty kävelemään ja vähintäänkin kuolet matkalla vessaan. Mutta sekin tunne menee ohi, tsemppiä ja rauhallista loppuodotusaikaa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin mitä tossa heads-upissa pelotellaan. Yksilöllistä, mulla leikkaus meni helposti (perätilamuksu kans) ja seuraavana päivänä jalkeille ilman pahempia ongelmia tai tuskaista kipua. Pari päivää söin sairaalassa kipulääkettä, mut sitäkään ei sen jälkeen tarvinnut.
Eli ihan sun oman kropanmukaista paranemista luvassa :). Toivotaan et samanlaista kuin mulla eli ei mitään lähellekään tota heads-up kuvausta.
mutta muuten meni hienosti. Mulla takana yksi alatiesynnytys ja yksi kiireellinen sektio. Molempien jälkeen oli paikat hellinä ja mm. vessassa käynti pari päivää hankalaa. haava oli kyllä kipeä, pahin kipu meni ohi ekana päivänä ja sen jälkeen aristi vielä viikon.
Mut leikattiin nukutuksessa, joten siitä puolesta en osaa mitään kertoa. Hyvin se menee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja 1 alatiesynnytys myös koettu (esikoinen syntyi alateitse)
Sektioista 2 (järjestyksessä 1. ja 3.) meni oikein onnistuneesti ja hyvin, mutta se keskimmäinen sektio ei :(
En halua pelotella, joten enpä taida tarinaani kertoa, mutta sen verran, että vaarassa oltiin molemmat, minä sekä vauva :(
Tuo jätti kamalat traumat, ja vannoin, että "ei koskaan enää".
Mutta vauvakuume iski, ja jouduin kohtaamaan pelkoni.
Pelotti kamalasti sektio, mikä oli väistämättä edessä (kahden sektion jälkeen ei enää alatiesynnytysmahdollisuutta), mutta puhuin pelostani niin anestesialääkärin kuin leikkaavan lääkärinkin kanssa.
Pyysivät vielä erikoislääkärin mukaan, jolla kattavampi kokemus sektioista.
Kaikki tuo koettu otettiin huomioon, ja onneksi tuo viimeisin meni nappiin =)
Olen ollut sektioitten jälkeen (kaikki tehty aamuaikaan) iltapäivällä jo pystyssä (tosin heikossa hapessa sen keskimmäisen jälkeen), kävellytkin, ja pari päivää kipulääkettä nauttinut.
Vauvaa hoidellut jo samana päivänä auttavasti.
Kolmantena päivänä päässyt aina kotiin, tosin ehdottanut olen kotiuttamista jo kahden päivän kuluttua ;)
Leikkaussalin henkilökunta on ollut äärimmäisen mukavaa, ja tunnelma ollut leppoisa, radio soinut ja mieheni paijaillut mua siinä vierellä.
Heräämötunnit (pari tuntia sektion jälkeen) ovat tuntuneet tuskastuttavan pitkiltä, kun mies ja vauva olleet jo osastolla.
Yksi huono kokemus siis on, mutta 2 hyvää, ja vielä kerran voisin mennä ;)
Hirveä kokemus. :( Tietty siinä tehtiin pystyviilto, varmaan kolme viikkoa töpöttelin niinkö joku mummeli, oli niin kipeä. Ja normaali synnytykseen verrattuna KAUHEA!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako kysyä mitä toisessa sektiossasi meni pieleen tai mitä siinä ylipäänsä tapahtui, että kummankin henki oli vaarassa kirjoittaja #6?
Entä 7#, miksi oli kamala kokemus?
Kiitos myös kaikille muille, jotka on vastaillut, kiva lukea, että enemmistö kokemuksista positiivisia, mutta koska leikkauksessa on aina riskejä ja kaikki on yksilöllistä on selvää, että on myös päinvastaisia kokemuksia.
Saako kysyä mitä toisessa sektiossasi meni pieleen tai mitä siinä ylipäänsä tapahtui, että kummankin henki oli vaarassa kirjoittaja #6?
Entä 7#, miksi oli kamala kokemus?
Kiitos myös kaikille muille, jotka on vastaillut, kiva lukea, että enemmistö kokemuksista positiivisia, mutta koska leikkauksessa on aina riskejä ja kaikki on yksilöllistä on selvää, että on myös päinvastaisia kokemuksia.
Sektiossa meni pieleen mm.
-puudutus lakkasi kesken (sitä kipua en järin unohda :( , luulin kuolevani siihen paikkaan)
-menetin 4 l verta, ja olin todella heikossa kunnossa
(leikannut lääkäri oli aika kokematon, hidas toimenpide, ja ilmeisesti viilto väärään kohtaan)
-lopulta vauva syntyi sinertävänä, vaikeasti hengittäen, ja pelkäsimme tietty vauvan menehtymistä :(
-vauva oli hörpännyt ison määrän lapsivettä, siitä lisää vaikeutta hengittämiseensä
(oli 1. vuorokauden lisähapella tarkkailuosastolla, ja tokeni onneksi :) )
-ja itselläni verenhukasta johtuen hg laski jyrkästi, joten heikko olo oli alkuun.
Kuopuksen sektiossa selvisi syykin tuohon huonoon kokemukseeni;
siinä pieleen menneessä sektiossa oli ollut riittämätön/väärä puudute sekä riittämätön kipulääkitys.
#6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli suunniteltu sektio tehtiin. Olen esikoiseni synnyttänyt alateitse, se oli helppo synnytys,
toivuin nopeasti jne.
Sektion jälkeen olin tosi kipeä, minulle laitettiin hakaset ei tikkejä, ne tuntui inhottavasti koko ajan hankaavan ihoa.Haavaa särki yli viikon, alapää oli aika sohjona. Vielä pari viikkoa sektiosta olin neuvolassa kuulemma vakoinen kuin lakana, no huono hemoglobiini ja alhainen verenpaine. Olin todella väsynyt.
Lisäksi puudutus häipyi hitaasti, olin monta tuntia heräämössä, enkä siis saanut vauvaa viereeni:(
Mutta..sinullahan voi olla ihan toisenlainen kokemus:) Toisten mielestä sektio on helppo juttu
ja alatiesynnytys yhtä h*lvettiä.
Henkilökunta oli kyllä ihanaa (Jorvissa) ja
varsinaisesti leikkausta en pelännyt. Eikä siinä muuta vaihtoehtoa olisi ollutkaan koska vauva kerran oli perätilassa. Onnea matkaa!
paljon, paljon kipeämpi ja liikkuminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin normaalin alatiesynnytyksen jälkeen. Esim. autosta nouseminen oli 3-4 viikkoa yhtä tuskaa.
Johtuu ehkä siitä, ettei ollut aikaisempia leikkauksia taustalla ja kipukynnys on aika matala. Lisäksi leikkurissa täysin toisten ihmisten "armoilla" makaaminen oli minulle pelottava kokemus. Vaikka kuinka kerrotaan mitä tehdään, et voi itse vaikuttaa mitenkään mihinkään. Täytyy vain toivoa, että kaikki menee hyvin (niin kuin yleensä meneekin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole kokemusta sektiosta, mutta alatiesynnytyksestä ja umpilisäkeleikkauksesta on. Alatiesynnytys oli hirveä ja nuo ketjun aiemmat "kauhea sektio" -kokemukset kuulostavat siihen nähden ihan siedettäviltä (mitenkään niitä vähättelemättä). Olen ollut myös umpilisäkeleikkauksessa, josta jäi jokseenkin sektioarven kokoinen arpi. Haava oli kipeä, mutta ei mitään synnytyksen jälkeisiin vaiheisiin verrattuna.
Olen nyt raskauden loppuvaiheessa ja toivon, että saan sektion, sillä en usko pystyväni synnyttämään alakautta.
ja voin sanoa, että kyllä se haava on aluksi kipeä (perhanan kipeä!) turha väittää muuta, vaikka oma asenne tietenkin ratkaisee paljon.
Itse olen pyrkinyt mahdollisimman pian, jo samana iltana ylös sängystä ja vessaan, että toipuminen lähtisi nopeammin käyntiin.
Viikon päästä kun ompeleet saa pois, niin helpottaa, mutta varsinainen kipu "lakkaa" noin kolmen viikon päästä leikkauksesta.
Itsellä kipukynnys aika korkea...edes päänsärkyyn en yleensä tarvitse kipulääkettä, Buranaa tai Panadolia menee meidän kuusihenkisessä perheessä muutama paketti vuodessa.
Miltä sen laitto tuntuu vai laitetaanko vasta puudutuksen laiton jälkeen?
Että kannattaa istua hyvä tovi ennen kuin nousee ylös...
Se kipu leikkauksen jälkeiset päivät oli jotain kammottavaa. ei pääse sängystä ylös ja kaikki. niin negatiivinen kokemus etten järin unoha!
Molemmat menivät kaikin puolin todella hyvin. Leikkausta seuraava päivänä olin jalkeilla ja hoidin vauvaa.
Niin mutta kertokaa nyt suomeksi! Tuleeko suonikohjuja vaginaan vai? En ole kyllä koskaan kuullut. En laske sääriä alapääksi vaan olen kiinnostunut siitä, miten emätin/väliliha muka "joka tapauksessa menee tohjoksi" vaikka synnyttäisi sektiolla.
Mä ainakin otan tuhat kertaa mielummin sen nahkapussin alavatsalle kuin revenneen perseen.