sektio kokemuksia

Pystyykö hengittämään normaalisti vaikka on rinnasta alaspäin puutunut?

Pelkään, että tulee joku paniikki :/

vastaus kiinnostaa varsinkin noihin kahteen viimeiseen.

mutta siis minullakin sektio x 2 takana. Molemmissa kiireellisenä pysähtyneen synnytyksen takia.

Pahinta ensimmäisessä oli haavan toisen reunan jääminen tunnolliseksi ja viivästynyt heräämövaihe eli olin siellä n. 6h.



Toisessa pahinta oli ettei minua saatu useista yrityksistä huolimatta puuduksiin vaan jouduttiin nukuttamaan.



Aluksi olin molemmista todella kipeä, mutta kipulääkettä sai pyytämällä.



Katetri laitetaan leikkaussalissa alkuvalmistelujen yhteydessä ja se ei tunnu juuri miltään - enemmän tuntuu pesu kylmällä vaikka onkin huoneenlämpöistä :)

Eli hengittäminen sujuu ongelmitta ja happiviikset on apuna.

jos on synnyttänyt sektiolla? Tarkoitatteko alapäällä alavatsaa vai?

Minulla on myös kaksi hyvin erilaista sektiota takana. Ensimmäinen oli kiireellinen sektio avotarjonnan vuoksi -> myöhemmin syyksi selvisi ahdas lantio.



Toinen suunniteltu sektio sujui erinomaisesti: en ollut kipeä lainkaan. 13 kirjoitti, että on ollut joka kerran perhanan kipeä. Idea on nimenomaan se, että jos haluaa selvitä kivuitta, kannattaa ottaa säännöllisesti kipulääkettä, mitä tuovat. Opiaatteja en itse tarvinnut kuin kerran leikkauksen jälkeen, mutta sitten otin kolmesti päivässä säännöllisesti Buranaa kahden viikon ajan ja leikkaushaavan kipu kyllä pysyy ihan noilla lääkkeillä poissa. Luonnollisesti haavaa joutuu varomaan ja kannattaa varoa esim. ylösnoustessa, mutta kannattaa opetella oikea ylösnousutekniikka vatsalihaksia jännittämättä, niin sekään ei ole ylivoimaista.



Kipulääkitys sektion jälkeen nopeuttaa toipumista, edistää liikkeelle pääsyä ja nopeuttaa jopa haavan paranemista, koska kipu (liiallinen sellainen) on haitallista toipumisen suhteen. Itselleni haavassa oli sellainen tunne, että "jotain on tehty", mutta ei todellakaan mitään tietoakaan järkyttävistä kivuista. Ja kotiinkin kannattaa varata Buranaa, Panadolia valmiiksi. Myös liiallinen kipu haittaa maidoneritystä, joten ehdottomasti kipulääkettä sektion jälkeen säännöllisesti ja mamma voi hyvin, vaikka niitä normaalisti ei mielellään ottaisikaan. Mahd. nopeasti liikkeelle, vauvaa painavampaa ei saa nostaa. kannattaa huolehtia haavan hygieniasta, ettei saa tulehdusta siihen.



Leikkaussalissa tunnelma oli rauhallinen, kaikki sujui hyvin. Jännitys kuuluu asiaan, kunhan se ei ole ylivoimaista. ;)



t. sektio x 2

Raskauden aikana naisen alapää muuttuu joka tapauksessa, synnytti alakautta tai sektiolla. Kohtu painaa kudoksia, tulee mahdollisia suonikohjuja, liitokset antavat periksi jne jne.



Itse olen synnyttänyt kaksi lasta alakautta ja yhden suunnitellun sektion avulla. Alapääsynnytyksistä paranin muutamassa päivässä ja vatsan sai kutistettua ihanasti "korsetilla" kapeaksi heti sairaalasta kotiin päästyäni. Uskon tämän auttaneen siihen, ettei ylimääräistä nahkaa jäänyt roikkumaan mahan kohdalle.

Sektiohaava oli kipeä kolmisen viikkoa. Siitä ensimäinen viikko oli oikeasti tuskainen eikä vauvaa ollut helppo hoitaa, vaikka hoitaa tietysti piti.

Vatsan alueelle ei voinut kuvitellakaan laittavan mitään kiristävää vaatetta ja niinpä sektioarven päälle jäikin ruma nahkapussi roikkumaan. Vasta noin kolme kuukautta sektiosta oli kivut täysin poissa ja sain luvan edes treenata vatsalihaksia. Samalla otin vanhan korsettikikan käyttöön, mutta liian myöhään.



Sektio on monessa tapauksessa parasta lapsen ja äidin terveyden kannalta, mutta itse valitsisin alatiesynnytyksen jos vielä synnyttää pitäisi.

ei sektion jälkeen vatsalihaksia kannata treenata vielä noin aikaisin, muuten ne vatsalihakset jää tosi rumaksi. Kannattaa antaa rauhassa ensin parantua ja sitten vasta aloittaa treenaus.

ja muutenkin tuo aloituksesi allergioita lukuunottamatta on kuin mun suusta.



mulla meni kaikki lääketieteellisesti kuin oppikirjasta. puudutuksena spinaaliepiuraali, menetin 0,5 litraa verta. itse leikkaustoimenpiteestä kannattaa vilkaista helistimen sivuilta (www.helistin.fi).



mun mielestä oli kiva, kun lääkäri EI kertonut, koska leikkaus aloitettiin. huomasin sen kunoma kroppa heilui hieman puolelta toiselle. ennen leikkausta siis laitettiin puudutus selkään, mikä tuntuu sähköiskuna, tippakanyyli ja tippa, happiviikset ja mansetti verenpaineen seuraamista varten. sitten kun puudutus alkoi vaikuttaa, niin laitettiin vielä pissakatetri.



vauvan sain syliini mielestäni melko pitkäksi aikaa, mutta heräämössä olis reilu 2 tuntia ilman vauvaa. mies kävi siellä katsomassa ilman vauvaa.



haava parani hyvin, mutta kukaan ei ollut maininnut sitä ilman kertumisjuttua noin suuren leikkauksen yhteydessä: eli kroppaan menee sisälle suuressa laikkauksessa ilmaa, niin se kertyy yleensä vähitellen yläkroppaan ennen kun itsestään poistuu. mulla tuon ilma kertyi oikaan hartiaseutuun ja oli muuten pari päivää hiukkasen kipee. nopean toipumien kannalta kannattaa kysyä sairaalasta fysioterapeutin tapaamista, jolloin käydään läpi asioita joilla itse voit vaikuttaa toipumisprosessiin.



mulla itsekseen seisomaan pystymiseen meni reilu vuorokausi, vaikka hemoglobiini oli aika "rautaisa". sairaalahenkilökunta sitten auttoi vauvan hoidossa, kun en itse tolpillani pysynyt ja vauvan saaminen vauvasängystä viereenkin oli kivuliasta.



lääkkeitä tuotiin parina ekana päivänä ilman pyytämistä, mutta eiköhän ne osaa tuon penisiliinin ottaa huomioon. ruoka-aineallergiat ei vaikuta muuhun kuin sairaalassa tarjottavaan ruokaan.



tsemppiä tulevalle äidille ja pienokaiselle.

Raskauden aikana naisen alapää muuttuu joka tapauksessa, synnytti alakautta tai sektiolla. Kohtu painaa kudoksia, tulee mahdollisia suonikohjuja, liitokset antavat periksi jne jne.

Niin mutta kertokaa nyt suomeksi! Tuleeko suonikohjuja vaginaan vai? En ole kyllä koskaan kuullut. En laske sääriä alapääksi vaan olen kiinnostunut siitä, miten emätin/väliliha muka "joka tapauksessa menee tohjoksi" vaikka synnyttäisi sektiolla. Mä ainakin otan tuhat kertaa mielummin sen nahkapussin alavatsalle kuin revenneen perseen.

eli kyllähän se vauva painaa lantionpohjalihaksia raskauden aikana, joten kyllä sektiolla synnyttäneidenkin pitää jumpata ne paikat kuntoon. samoin lantiossa ja häpyluissa on tapahtunut noita liitosmuutoksia. siinä mielessä alapää menee "tohjoksi" ja jälkitarkastuksessa tarkastetaan myös sektiolla synnyttäneiden alapäät.

mutta mitään väljyyttä ja välilihan repeämiä ei ole tiedossa.

Minulla myös suunniteltu sektio, tuplaraskaus ja monenmoisia riskejä. Mies vielä tänäkin päivänä muistelee, että hymyilin vain autuaasti kun vauvoja nosteltiin vatsastani. Mies silitti hiuksiani, oli koko ajan vierelläni ja yhdessä uteliaina katsoimme ketä sieltä on tulossa.



Mies sai leikata napanuorat, mutta ei kylvettää. Vauvat oliva aika pieniä, joten vauvat haluttiin vain äkkiä lämpimään.



Kokemus oli itselleni hieno, en osaa muuta kaivata. Jaksoin hoitaa vauvoja. Kivut jälkeenpäin olivat jonkinmoiset, mutta onneksi ymmärsin ottaa lääkkeitä vaikka ensin ajattelin että en kovin ottaisi. Toivuin nopeasti. Sitkeästi nousin jaloilleni ja yritän alusta alkaen kävellä mahdollisimman nopeasti.



Hieno kokemus! Vauvat jo isoja lapsia ja terveitä & onnellisia. Tuttavani ihasteli, että kun lapsilla oli niin kaunismuotoiset päät. Itse en asiaa ymmärtänyt, mutta alatiesynnytyksessä kai päät hiukan litistyvät.

..tavoista.



Esim. itselläni ensimmäisessä synnytyksessä Kättärillä katetri laitettiin vasta puudutuksen jälkeen, mutta toisessa synnytyksessä Porissa katetri laitettiin paikoilleen hyvissä ajoin osastolla ennen leikkaussaliin menoa. Vastaus ihmettelyyni oli se, että näin ne aina on täällä laitettu.



Porissa ei vielä nykyäänkään saa lasta rinnoille leikkauksen aikana vaan lapsi kiikutetaan heti lämpökaappiin. Esim. Kättärillähän tuo on ihan normaalia että hyvissä voimissa syntynyt lapsi saa hetken viivähtää äidillään.



Ja juu, Porissa meno on aika takapajuista. Muutokset tapoihin tulevat niin pirskatin hitaasti..

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä mitä toisessa sektiossasi meni pieleen tai mitä siinä ylipäänsä tapahtui, että kummankin henki oli vaarassa kirjoittaja #6?

Entä 7#, miksi oli kamala kokemus?

Kiitos myös kaikille muille, jotka on vastaillut, kiva lukea, että enemmistö kokemuksista positiivisia, mutta koska leikkauksessa on aina riskejä ja kaikki on yksilöllistä on selvää, että on myös päinvastaisia kokemuksia.

Sektiossa meni pieleen mm.

-puudutus lakkasi kesken (sitä kipua en järin unohda :( , luulin kuolevani siihen paikkaan)

-menetin 4 l verta, ja olin todella heikossa kunnossa

(leikannut lääkäri oli aika kokematon, hidas toimenpide, ja ilmeisesti viilto väärään kohtaan)

-lopulta vauva syntyi sinertävänä, vaikeasti hengittäen, ja pelkäsimme tietty vauvan menehtymistä :(

-vauva oli hörpännyt ison määrän lapsivettä, siitä lisää vaikeutta hengittämiseensä

(oli 1. vuorokauden lisähapella tarkkailuosastolla, ja tokeni onneksi :) )

-ja itselläni verenhukasta johtuen hg laski jyrkästi, joten heikko olo oli alkuun.

Kuopuksen sektiossa selvisi syykin tuohon huonoon kokemukseeni;

siinä pieleen menneessä sektiossa oli ollut riittämätön/väärä puudute sekä riittämätön kipulääkitys.

#6

Pakko kommentoida, että tää on täysin p*skanjauhantaa. Sä et olisi hengissä jos sulta olisi lähtenyt 4l verta. Eli trolli.

Taitaa olla täysin yksilöllistä. Useimmiten kehutaan kuinka hyvin sektio on sujunut ja on toivuttu nopeasti. Itsellä korkea kipukynnys ja kaikenlaisia toimenpiteitä on tehty ilman lääkityksiä. Olen synnyttänyt sekä alakautta että suunnitellulla sektiolla. Sektiosta todella huonot kokemukset.

Normaali synnytys oli todella helppo. Sektio taas elämäni pahin kokemus. Suurimmaksi osaksi helvetillistä kipua puuduteyritelmistä, (leikkuuvaihe kuitenkin kivuton) siihen että sairaanhoitaja heti leikkuun jälkeen paineli vatsaa täysin voimin ja itse huusin tuossa vaiheessa järjetöntä kipua (ei muuten lopettanut, ihmetteli vain miksi huudan ja jatkoi). Lääkärillä piti tulla keskeyttämään.

Seuraavaksi järjettömissä kivuissa vuoteeseen, josta ei tuskissaan päässyt edes kääntymään saati nousemaan. Vaikea sanoa miksi kipulääkkeet eivät toimineet, opiaattipohjainen tabletti aiheutti ainoastaan pahoja haittavaikutuksia ja lisäkipuja. Näistä ei keskusteltu. Eli jos tarjotut dropit eivät toimi niin varaudu järkyttäviin kipuihin ja korkeintaan lääkkeen haittavaikutuksiin. Henkilökuntaa ei kiinnosta kuin se, että kävelet ylhäällä mahdollisimman pian leikkauksesta.

Sektiosta jäi muistoksi roikkuva vatsa sektiohaavan yläpuolelle, epäluottamus sairaalahenkilökunnan ammattitaitoon sekä oudot vatsakivut tietyllä alueella vatsaa plus turvotus ja ummetus. Sektio tehtiin puhtaasti lääketieteellisistä syistä ja pakon sanelemana. En ikinä valitsisi sitä vapaaehtoisesti mutta jos on pakko, niin minkäs teet. Naisen osa on näemmä kärsiä ja tuhota kroppansa miesten ja lasten myötä.

Ikivanha aloitus

Mulle tuli hermokivut. Ne tulevat silloin tällöin. Vlioml kuukausia väliä ja sitten taas muutama viikko. Ne ei kestä koko päivää. Ennen sektkota ei ollut koskaan. Siis jaloissa tuntuu. Sektiosta on jo 19 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla täysin yksilöllistä. Useimmiten kehutaan kuinka hyvin sektio on sujunut ja on toivuttu nopeasti. Itsellä korkea kipukynnys ja kaikenlaisia toimenpiteitä on tehty ilman lääkityksiä. Olen synnyttänyt sekä alakautta että suunnitellulla sektiolla. Sektiosta todella huonot kokemukset.

Normaali synnytys oli todella helppo. Sektio taas elämäni pahin kokemus. Suurimmaksi osaksi helvetillistä kipua puuduteyritelmistä, (leikkuuvaihe kuitenkin kivuton) siihen että sairaanhoitaja heti leikkuun jälkeen paineli vatsaa täysin voimin ja itse huusin tuossa vaiheessa järjetöntä kipua (ei muuten lopettanut, ihmetteli vain miksi huudan ja jatkoi). Lääkärillä piti tulla keskeyttämään.

Seuraavaksi järjettömissä kivuissa vuoteeseen, josta ei tuskissaan päässyt edes kääntymään saati nousemaan. Vaikea sanoa miksi kipulääkkeet eivät toimineet, opiaattipohjainen tabletti aiheutti ainoastaan pahoja haittavaikutuksia ja lisäkipuja. Näistä ei keskusteltu. Eli jos tarjotut dropit eivät toimi niin varaudu järkyttäviin kipuihin ja korkeintaan lääkkeen haittavaikutuksiin. Henkilökuntaa ei kiinnosta kuin se, että kävelet ylhäällä mahdollisimman pian leikkauksesta.

Sektiosta jäi muistoksi roikkuva vatsa sektiohaavan yläpuolelle, epäluottamus sairaalahenkilökunnan ammattitaitoon sekä oudot vatsakivut tietyllä alueella vatsaa plus turvotus ja ummetus. Sektio tehtiin puhtaasti lääketieteellisistä syistä ja pakon sanelemana. En ikinä valitsisi sitä vapaaehtoisesti mutta jos on pakko, niin minkäs teet. Naisen osa on näemmä kärsiä ja tuhota kroppansa miesten ja lasten myötä.

Ja tähän vielä lisähuomautuksena, että vauvahan tosiaan vilautettiin ja vietiin samoin tein lämpökaappiin. Ilmeisesti normikäytäntö. En päässyt katsomaan myöskään myöhemmin kun hoitajilla ei ollut mahdollisuutta kärrätä pyörätuolilla montaa kilometriä kyseiselle osastolle. Olisi vienyt liikaa aikaa. Tämän jälkeen kiintymyssuhdetta lapseen oli vaikeampi luoda (vei aikaa) ja maidontuotanto ei tämän vauvan kanssa myöskään kunnolla käynnistynyt.