Diagnosoikaa minut
Minulla on paljon kavereita ja tuttuja, moni kehuu mukavaksi ja hurmaavaksi. Pyydetään paljon mukaan tapahtumiin, syömään, bileisiin jne. Minulle vain tulee _aina_ paska olo kun näen ketä tahansa muuta paitsi perheeni ulkopuolisia ihmisiä. Itkettää, masentaa ja tuntuu etten halua koskaan enää nähdä ketään.
Sosiaalisiin tilanteisiin lähteminen on tämän vuoksi aina silkkaa taistelua. Seuraavana päivänä on ihan itsemurhafiilikset, aivan sama ketä näen ja miten hauskaa mulla on sen illan aikana. Koen kyllä itse tilanteissakin suurta halua päästä jo lähtemään sekä poistun usein eri tekosyiden varjolla muita aiemmin.
Kyse ei ole siitä etten pitäisi ihmisistä, vaan mieleni ei vain tunnu kestävän heidän seuraansa puolta tuntia pidempään. En varsinaisesti jännitä sosiaalisia tilanteita enkä esimerkiksi pelkää esiintymistä. Tämä ei tosiaan koske mm vanhempiani, serkkujani, miestäni tai sisaruksiani.
Tuntuu vaikealta kieltäytyäkään muiden näkemisestä ilman kunnon syytä. Se tosin taitaisi olla mielenterveydelleni parasta. Olen todella onnellinen ja tasainen jos ei tarvitse nähdä kavereita pidempään aikaan.
Korona ei siis ole kunnon syy esimerkiksi opiskelukavereideni mielestä, kun asutaanhan me kaikki yksin ja etäopiskellaan eikä edes olla pk-seudulla.
Kommentit (29)
Asperger piirteitä ehkä. Olen samanlainen sosiaalinen väsyjä, ja korona käy yllättävän kätevänä tekosyynä moneen välttelyyn joten juhlat on suorastaan nyt!
Vierailija kirjoitti:
Osaatko analysoida, mitä ajattelet tapaamisten jälkeen?
Päällimmäinen tunne on väsymys ja aivan järkyttävä sellainen. Olen poikki sekä henkisesti että fyysisesti. Usein alan jälkikäteen käydä läpi sanomisiani ja tekemisiäni. Alkaa ahdistaa miten tuli ehkä päästettyä taas vähän lähemmäs ihmisiä, sovittua ties mitä. Sitten alkaa ärsyttää siinä toisessa kaikki. Miksi se edes ehdotti tätä, miksei se anna suunvuoroa, miksi katsoi sillä tavalla yhdessä välissä jne. Tuntuu että iskee jokin jälkihulluus.
Olet introvertti, joka kuormittuu sosiaalisista tilanteista.
Diagnoosi: olet ollut liian paljon netissä ja istunut paikallasi. Tarvitset liikuntaa ja terveellisemmän elämäntyylin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko analysoida, mitä ajattelet tapaamisten jälkeen?
Päällimmäinen tunne on väsymys ja aivan järkyttävä sellainen. Olen poikki sekä henkisesti että fyysisesti. Usein alan jälkikäteen käydä läpi sanomisiani ja tekemisiäni. Alkaa ahdistaa miten tuli ehkä päästettyä taas vähän lähemmäs ihmisiä, sovittua ties mitä. Sitten alkaa ärsyttää siinä toisessa kaikki. Miksi se edes ehdotti tätä, miksei se anna suunvuoroa, miksi katsoi sillä tavalla yhdessä välissä jne. Tuntuu että iskee jokin jälkihulluus.
Tuo on kyllä niin tuttua. Sitä jälkipuintia on vaikea katkaista. Minulla on asperger-piirteitä, mutta ei aspergeria (mitä joku ylempänä ehdotti). Ehkä olemme vain vahvasti introvertteja?
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi: olet ollut liian paljon netissä ja istunut paikallasi. Tarvitset liikuntaa ja terveellisemmän elämäntyylin.
Käyn salilla kolme kertaa viikossa, jonka lisäksi juoksen, luistelen ja käyn ratsastamassa vähän vaihdellen. En myöskään omista autoa joten päivän aikana askelia saattaa tulla lähemmäs 20 000. Someissa en ole ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet erakko.
En ole. Ikävöin varsinkin miestäni todella voimakkaasti vuorokaudenkin erossa olemisen jälkeen. Sama koskee muilla paikkakunnilla asuvia serkkujani ja sisaruksiani. Heidän seurastaan minulla ei ole koskaan kiire pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi: olet ollut liian paljon netissä ja istunut paikallasi. Tarvitset liikuntaa ja terveellisemmän elämäntyylin.
Käyn salilla kolme kertaa viikossa, jonka lisäksi juoksen, luistelen ja käyn ratsastamassa vähän vaihdellen. En myöskään omista autoa joten päivän aikana askelia saattaa tulla lähemmäs 20 000. Someissa en ole ollenkaan.
Niinhän me kaikki täällä.
Ei kuitenkaan kannata katkaista välejä kehenkään. Itse tein niin, koska en jaksanut tällaista "tasapainotonta" elämää, mutta jälkikäteen on kaduttanut.
Sun pitää nyt vaan yrittää päästä niihin tunteisiin kiinni, joita sulla herää kun tapaat muita. Onko siellä häpeää, alemmuudentunnetta tms? Pyritkö peittelemään jotain, kun olet muiden seurassa?
Asperger....jonkin asteinen..hyvä, että tiedostat ja astut välillä epämukavuusalueelle. Jääkö epämukavatunne vain seuraaviin päiviin ja meneekö kuitenkin ohi? Vai jääkö tunne yhä vain pidemmäksi aikaa ja alkaa oikeasti vähentämään sosiaalisia tilanteita? Aiheutuuko epämukavatunne siitä, että menit rahojesi yli ja ehkä sanoit/puhuit liikaa (ainakin itsesi mielestä, usein muut eivät välttämättä samaa mieltä)
Ei asperger, olet erityisherkkä intovertti tai ambivalentti. Itselläni erityisherkkänä sama, koska luen ihmisten tunteita ja ilmeitä erityisen herkästi. Näen/ymmärrän valheiden ja ulkokultaisuuden läpi, joka nostaa juuri nuo ” ällö” tunteet sosiaalisissa tilanteissa.
Lue Elaine Aaronin ”Erityisherkkä”- kirja, uskon, ettö tunnistat itsesi.
On hienoa tuntea asiat herkästi, toki se on raskasta. Mutta kun sen ymmärtää, oppii arvostamaan tätä ominaisuutta. Kyse ei ole siis sairaudesta, vaan ominaisuudesta.
Tsemppiä tutkimusmatkalle itseesi!🌸
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko analysoida, mitä ajattelet tapaamisten jälkeen?
Päällimmäinen tunne on väsymys ja aivan järkyttävä sellainen. Olen poikki sekä henkisesti että fyysisesti. Usein alan jälkikäteen käydä läpi sanomisiani ja tekemisiäni. Alkaa ahdistaa miten tuli ehkä päästettyä taas vähän lähemmäs ihmisiä, sovittua ties mitä. Sitten alkaa ärsyttää siinä toisessa kaikki. Miksi se edes ehdotti tätä, miksei se anna suunvuoroa, miksi katsoi sillä tavalla yhdessä välissä jne. Tuntuu että iskee jokin jälkihulluus.
Tästä kirjoituksesta tuli mieleen, että voisiko olla niin, että henkilöiden kommunikaatio on ristiriitaista, jonka luo turvattomuuden tunteen? Se selittäisi tuon väsymyksen ja valtavan tarpeen kelata keskusteluja. Minulla tulee tuota samaa esim. rajattomien ihmisten kanssa, mutta tosiaan kaikkien kanssa ei. Silloin voi tulla jälkikäteen olo, että tuossa oli nyt jotain outoa, josta en saa kuitenkaan kiinni. Ehkä tuo kyseinen seura ei vaan olekaan sinulle hyväksi?
Yritä pärjätä itsesi kanssa. Muista tykätä itsestäsi.
Luulotautinen. Erityisherkän suomalainen nimitys.
Vierailija kirjoitti:
rajojesi yli (ei rahojesi)..
Epämukava tunne. En tajua tätä nykyajan hinkua kirjoittaa adjektiivi yhteen pääsanan kanssa.
Osaatko analysoida, mitä ajattelet tapaamisten jälkeen?