Miehen mielestä minun yksilöterapia korjaisi myös meidän perisuhdeongelmat

Mies on välttelevästi kiintynyt ja se triggeröi sinua. Tarvitsisit turvallisesti kiintyneen. Paritetapiasda voitte opetella kohtaamaan toisenne turvallisesti.

Kannattaisiko kuitenkin aloittaa yksilöterapiasta?  Ja jos se ei auta, sitten ehdotat pariterapiaa uudelleen?

Sinun mielestäsi syy on miehessä ja miehen mielestä sinussa?

Mies projisoi teidän parisuhteen ongelmat sinuun. Hän ei näe itsessään mitään vikaa.

Kummassakin vikaa tietysti. Sinuna menisin yksilöterapiaan ja ehdottaisin myöhemmin pariterapiaa jos vielä tuntuu sille. Saisit myös ehkä rohkeutta erota jos mies on niin pönttö ettei lähde terapiaan ja kuulostaa sille ettette sovi toisillenne.

Todennäköisesti totta. Naiset eivät osaa erottaa omia ongelmiaan ja parisuhdeongelmia toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti totta. Naiset eivät osaa erottaa omia ongelmiaan ja parisuhdeongelmia toisistaan.

Ja miehet eivät näe ongelmia, joita parisuhteeseen aiheuttavat.

Up

Mitä jos kokeilette käydä kirjeenvaihtoa noista ongelmista?

Eli vaikka kirjoitat, mikä on ongelma, miksi, miltä se sinusta tuntuu ja sitten mies saa miettiä sitä ja rauhassa vastata? Jää pois se, että loukkaannut, kun mies ei osaa vastata. Ymmärrän siis sen, että keskustelunne kasvokkain eivät onnistu ja koet kuin puhuisit seinälle. Sen takia ehdotan tätä. 

Toisaalta jos mies sitten edelleen vastaa, että asia ei ole ongelma tai ei osaa katsoa asiaa sinun näkökannastasi, tai ylipäänsä keskustalla siitä niin, että yritätte keksiä ratkaisun niin toki voit tehdä omat johtopäätöksesi sen suhteen, onko hyvä olla suhteessa, jossa toinen ei halua yrittää tulla vastaan, kuuntele, yritä etsiä ratkaisua. Toki mielestäni sinunkin pitää yrittää tulla toista vastaan, eikä niin, että kun kirjoitat ongelmasta, se on vain kuin syyttelyä.

Kuulostaa hyvin ikävältä. Koeta vielä selittää miehellesi, että et syytä ongelmistanne yksin miestä, vaan tarvitsette ulkopuolista apua oppiaksenne tapoja käsitellä paremmin ristiriitojanne.

Kumpikaan teistä ei nyt nimittäin taida osata rakentavaa tapaa neuvotella, mies kilpistää kaiken kritiikin ja väittää sinun olevan päästäsi sekaisin, mika on äärimmäisen loukkaava asenne. Ja sinäkin alat huutaa ja itkeä, kun et saa kritiikkiäsi menemään perille.

Parisuhdeterapiaan voi varata ajan ja mennä ihan yksinkin. Tee niin. Kun miehesi kuulee, että käyt puhumassa parisuhteestanne terapeutille, hän jonkin ajan kuluttua halunnee kyllä tulla kertomaan oman kantansa.

Terapiaa antavat maksutta kuntien perheneuvolat ja seurakunnat. Terapiaan on pitkä jono, joten soita ja juttele jo maanantaina asiasta. Kun soitat, puhelimeen ainakin stadissa vastaa terapeutti, joka kyselee siitä, miten akuutti tilanne on ja mihin haette apua. Tätä ei kannata oudoksua, noin toimitaan juuri jonotilanteen takia eli puhelimessa kysellään perustietoja, jotta teidät osataan panna oikeaan kohtaan jonossa. Akuutimmat pääsevät nopammin vastaanotolle.

Muista kumminkin siis, että teillä kummallakin ON validi näkökulma parisuhteeseenne. Myös miehelläsi voi olla oikeinkin aitoja mielipahan aiheita ja syy sille, miksi hän ei halua keskustella kanssasi. Ehkä hän kokee tulevansa jyrätyksi mielipiteineen.

Siksi olisi juuri hyvä, että teillä olisi ulkopuolinen keskustelun vetäjä ja "maalituomari", joka varmistaisi, että molemmat tulevat kuulluiksi.

Perimmäinen tavoitehan lienee, että opitte kuuntelemaan toisianne ja ratkomaan ongelmanne ja ristiriitanne itse, ilman että kumpaakaan jyrätään.

no jos sä huudat,itket ja raivoat, niin sinä sitä terapiaa tarvitset 

Ongelma on miehessä joka ei hoida osuuttaan ja kun siitä yrittää keskustella, väittää että vika on naisen. Tyypillistä.

Asiat ei tuosta parane joten joko pariterapiaan tai ero.

En minäkään viitisisi lähteä pariterapiaan kuuntelemaan jotain itkuntuhruista huutoa. Eikö ap:llä todellakaan ole fiksumpaa tapaa esittää asioitaan?

Yritin saada miehen pariterapiaan, mutta ei suostunut. Odotellessa kävin sekä yksilö- että pariterapiassa, yksin. Lopputuloksena oli sitten ero ja hyvinvoiva minä. Ei siis huono vaihtoehto tämäkään.

Se on kyllä inhottavaa huomata jossain vaiheessa parisuhdetta että se mies ei sitten pitänytkään sua yhtään minään. 

Tuskin tulee muuttumaan. Kuhan veetuilee sulle jatkossakin. 

Jos et halua erota monista eri syistä, niin ala rakentamaan elämääsi johon mies ei kuulu. Älä kerro hänelle mitään itsestäsi, tekemisistäsi, tunteistasi, ajatuksistasi. Ala keskittyä asioihin jotka aidosti tuovat sinulle iloa. Iloa voi tuottaa myös se että jätät asioita tekemättä. Sitten kun olet saanut itseluottamusta ja itsearvostusta, on helpompi päättää jatkuuko liitto vai ei. 

Heh, meillä se menee muuten toisinpäin, paitsi, että mun keskusteluyritykset loppuu mulle huutamiseen. No, ero tulee, kun ei kumppani viiti edes näytellä panostamista. Elämä on liian lyhyt itsensä kiusaamiseen.

Liian kiire rakkauteen, etkä ensin hoitanut niitä omia ongelmia vaan menit parisuhteeseen ja nyt ne on teidän yhteisiä ongelmia?