Omien rajojen asettaminen ja ihmissuhteiden muuttuminen/päättyminen

up

Minulla on loppunut ystävyyssuhde, kun oman avioeron kourissa, jolloin olisin todella tarvinnut tukea, en sitä saanut, vaan tapaamisen pyörivät yhä ystävän asioissa. On aika vaarallista "totuttaa" läheisensä liian hyvään, koska ei sitä loppuelämää useinkaan jaksa - olla vain muita varten.

No ainakin minä hieman pahoitan mieleni, jos toinen asettaa niitä rajoja sellaiseen "miten v*ttu sä tollasta voit kuvitella tekeväsi"-tyyliin.

Hyvä kysymys. Ei ole näkynyt enää ketään missään.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin minä hieman pahoitan mieleni, jos toinen asettaa niitä rajoja sellaiseen "miten v*ttu sä tollasta voit kuvitella tekeväsi"-tyyliin.

Toki ymmärrän, että tuollainen loukkaisi kovasti, mutta kuten aloituksessakin mainitsin, tarkoitus on silti pysyä ihan ystävällisenä ihmisenä ja tehdä rajatkin selväksi ystävällisesti.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Ei ole näkynyt enää ketään missään.

Haluatko avata kokemustasi enemmän, kiinnostaisi kuulla vertaiskokemuksia

Loukkaantumista ja ihan ghostaamisia. Eräs kysyi voinko lainata rahaa ja kun en suostunut, hän häipyi vähin äänin. Eli ihmissuhteita loppunut ja kaikenlainen mielistely myös hävinnyt samalla.

Jos antaa mahdollisuuden niin kävellään yli mutta jos taas asettaa rajat ja sanoo ei niin joutuu olemaan yksikseen. Tiedä sitten kumpi on parempi..

Ihmiset ottavat nykyään kieltäytymisen jotenkin epäkohteliaana ja jos et suostu johonkin niin ei kyllä enää uudestaan kysytä. Outoa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Ei ole näkynyt enää ketään missään.

Juuri näin. Kun alan pitää puoliani enkä suostu kaikkeen, olen ensin turha nillittäjä ja hankala. Sitten ei enää näykään ketään.

Avioliittoni päättyi osittain siksi, että lakkasin sietämästä puolison mustasukkaisuuden aiheuttamaa kontrollointia. Asiasta puhuttiin niin monta kertaa, mutta lopulta ainoa keino oli se että sanoin aina minne olen menossa ja milloin tulen takaisin mutta en enää välittänyt toisen mököttämisestä, en vastannut tarkistuspuheluihin enkä tehnyt tarkkaa tiliä keitä vastakkaisen sukupuolen edustajia milloin missäkin oli ja olinko jutellut niille vaiko en. Laitoin kännykkään lukituskoodin ja totesin ykskantaan että puolisolla ei ole mitään asiaa ronkkia puhelintani eikä vaatia minua näyttämään keskustelujani sen tai tuon kanssa. Lopulta oli kuitenkin pakko erota, kun toinen oli jatkuvasti ahdistunut esimerkiksi harrastamisestani ja syyllisti minua omasta pahasta olostaan.

Sen jälkeen suhteissa on mennyt paljon paremmin kun olen alusta saakka tehnyt rajat selväksi enkä lähtenyt yhtään hyysäämään toisen osapuolen epävarmuuksia.

Käytännössä omalla kohdallani oli välttämätöntä esim. jättää silloinen miesystäväni. Elämä on rauhoittunut kovasti. On yhä haastavaa löytää tarpeeksi asiallisia ihmisiä, joiden kanssa solmia terveitä ihmissuhteita mutta nykyään yksinäisyys voittaa rajattomien ihmisten kanssa oleilun 6-0.

Haaveilen toisinaan kohtalotoverien löytämisestä, jotka kunnioittaisivat rajojani niinkuin minäkin heidän.

Mulla katkesi suuri osa yhtävyyksistä ja sukulaissuhteista. Olin aina ollut ylikiltti ihminen, joka nöyrästi ottaa vastaan kaiken mitä tarjotaan ja auttaa muita itsensä väsyksiin. Sukulaiset saattoi tulla meille "kylään" ja heti sisään tullessaan vaatia tarjoilua samalla kun marssivat itse olohuoneeseen avaamaan tv.n, että ei jää joku urheilu näkemättä. Eivät juuri jutelleet muuta kuin ehkä haukkuivat kahvia tai valittivat jos oli sekaista. Jos tuli enemmän sukua kerralla, kiusasivat toisiaan kyläilyn ajan. Pistin sitten lopulta stopin. Kerroin, etten pidä urheilusta ja odotan, että vieraani muistaisivat olevansa minun kotonani. Riitelijöille totesin, että käyttäytyvät ikävästi ja häiritsevät muiden kahvittelua, joten sopii srlvitellä välinsä pihalla. Enkä juossut enää kaikkia auttamassa. Menetin kaikki sen aikaiset ihmiset jonka jälkeen löysin muutaman uuden ihanan ihmisen tilalle. Paljon muuttui, mutta nyt on aikaa elää omaa elämää, eikä aina ole paha mieli.

Joskus kyllä traagisia nuo terveen voimaantumisen seuraukset. Tuntuu ihan petetyltä, että eikö se sitten ollutkaan ystävyyttä/aitoa rakkautta tms. kun en kokonaisena kelpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kyllä traagisia nuo terveen voimaantumisen seuraukset. Tuntuu ihan petetyltä, että eikö se sitten ollutkaan ystävyyttä/aitoa rakkautta tms. kun en kokonaisena kelpaakaan.

Eipä täällä olisi monta parisuhdetta, jos kaikki pitäisivät rajoistaan kiinni.

up

On päättynyt! Lakattiin pyytämästä minnekään.