Kunnioitatko lastasi?

Kyllä kunnioitan!

Aye aye, sir!

Itse olen esimerkiksi antanut lapselle aina 2-3 vaihtoehtoa, josta voi valita vaikka vaatetuksessa. Aina myös pysähdyn kuuntelemaan, jos muksulla on jotain *supertärkeää* kerrottavana. Pyrin myös etukäteen selittämään miksi mikäkin asia tehdään. Leikki-ikäinen lapsi mulla, eikä juuri turhista rähjää:)

Kyllä kunnioitan. Hän on vielä kouluikäinen lapsi, mutta mielestäni älykkäämpi kuin minä hänen iässään.

Tietyt säännöt ovat sellaisia että niistä ei poiketa, mutta niiden osalta joista voidaan joustaa joustan melko usein, vaikka kunnioituksena itse ymmärrän niin että säännöt ovat tehty lapsen hyväksi, hänen kehitys ja ikötaso huomioiden, lapsi saa tarpeeksi virikkeitä, aikuisen aikaa ja tukea...

Kaverini on jo aikuinen, mutta vanhempansa eivät vieläkään kunnioita hänen näke tai hänen maailmaansa.

Mulla ollut myös aina sellainen keskusteleva kasvatustyyli, nyt kun lapsi on teini, se kostautuu:) Osaa nimittäin prkl:n hyvin perustella pointtinsa ja esittää erilaisia näkökulmia:)

Vierailija kirjoitti:

Mulla ollut myös aina sellainen keskusteleva kasvatustyyli, nyt kun lapsi on teini, se kostautuu:) Osaa nimittäin prkl:n hyvin perustella pointtinsa ja esittää erilaisia näkökulmia:)

Hyvin osaavat täälläkin. Osaavat myös tehdä hyviä havaintoja ja päätelmiä. Mutta ei asiat mitenkään kostaudu. Olen ylpeä fiksuista lapsistani. Ja jos perustelevat hyvin ja minä en, niin ansaitsevat saada tahtonsa läpi. Ja jos teinit ovat oikeassa ja minä väärässä, niin edelleen olen heistä ylpeä ja huudahdan "Niinhän se onkin, hyvä kun huomasit / hyvä kun sanoit!"

Hyvä kysymys ap:llä.

No tuo kostautuminen oli kieli poskessa heitetty:)

Tietysti. Ihan samoin, kuin muitakin ihmisiä elämässäni.

Lapsen kunnioittaminen on hankalampaa, koska sitä ei saa takaisin päin, koska lapsi ei ymmärrä sitä vaivaa jota hänen vuoksi tehdään.

Esimerkkinä, jos tekee ruokaa, niin puoliso tottakai kiittää, arvostaa ja kysyy voiko vaikka siivota keittiön. Kun lapsi vaan narisee, että ruoka on pahaa ja oliko pakko kesken leikin tulla syömään ja koska saa saarioisen pitsaa ja eikö hänen tarvitse ainakaan siivoamiseen osallistua.

Mutta toki yritän muistaa lapsen olevan lapsi ja kunnioittaa hänenkin mielipiteitä ja antaa arvostusta, sekä myöntää omia virheitä.

En tietenkään. Miksi pitäisi?