Miksi yhteinen hsrrastus kumppanin kanssa on niin monelle tärkeää?

Koska koen parisuhteessa yhdessä vietetyn ajan tärkeäksi, ja minulla iso osa vapaa-ajasta menee harrastukseen. Yhteinen harrastus myös luo yhteisiä mielenkiintoisia keskusteluja.

Kyllähän monet naisetkin pelaa nykyään?

On tietysti mukavaa, jos on joku yhteinen kiinnostuksenkohde. Meillä se on lomalla matkailu ja arkena ulkoilu.

En tiedä. Eksäni oli tuota mieltä, hän aina sanoi, ettei tässä ole mitään järkeä, ellei meillä ole yhteistä harrastusta. Ja tietenkin, sen yhteinen harrastus tuli olla urheilu, ei mikään muu...

Yhteistä pitää olla, eikö yksi väitöskirja linjannut, että avioparilla tulee olla 10,5 h kahdenkeskistä aikaa, jotta läheisyys pysyy. Mutta se yhteinen voi todellakin olla vaikka keskustelu samalla kun siivoaa keittiötä. Ei sen tarvitse olla ”harrastus”.

yhteisiä kiinnostuksen kohteita tulee toki olla mutta kyllä pitäisi olla myös jotain omaa eli eri harrastuksia ihan siksi että pitkässä suhteessa varmasti molemmat tarvitsevat jotain omaa jota saa tehdä yksin tai erillään

jos ollaan sattumalta vielä samassa paikassa töissä tai molemmat ilman töitä niin sitten vasta jotain omaa tekemistä tarvitaankin

Naisystäväni harrastus on sottaaminen, minun siivoaminen. Hyvin ollaan tultu toimeen.

Parisuhteessa olisi hyvä olla jotain omaakin, eikä kaikkea sisältöä hakea siihen elämään sen parisuhteen kautta. Meille on hirmu tärkeää on se joutoaika yhdessä, jolloin ei tehdä hittojakaan vaan ollaan lähekkäin ja keskustellaan ja ladataan niitä akkuja siihen arkeen, jossa toki tehdään niitä asioita joilla loppujen lopuksi on se tärkein merkitys eli ne arjen pienet teot.

Yhteenvedossa toisin esille vielä sanan tasapaino. Tällä tarkoitan sitä parisuhteen tärkeitä taitoa. Taito löytää se tasapaino työn, parisuhteen, ystävien, harrastusten, jne kesken.

Ainoa yhteinen harrastus on pitkät koiralenkit. Muuten molemmilla on ihan omia juttuja. En kaipaa miestäni kanssani joogaan eikä mies varmastikaan kaipaa minua metsälle metsästyskavereidensa kanssa.

Yhteinen tekeminenhän on parasta parisuhteessa. Se normiarki, jossa aamulla lähdetään töihin, käydään kaupassa ja katsotaan televisiota taas ei niinkään kiinnosta. Mieluummin leikkaan varpaankysiäni itsekseni.

Onhan nyt maailmassa naisia, jotka harrastavat sotastrategiapelejä!

En tiedä, onko se monelle tärkeää. Mun tuttapiiristä oikeastaan aika harvalla on yhteinen harrastus. Mutta tarvitseeko sen harrastuksen olla sellainen, joka on molemmilla valmiina? Voihan sitä keksiä uuden yhteisen harrastuksen, jos haluaa yhdessä harrasta, tai sitten jompikumpi kiinnostuu toisen harrastuksesta. Esim. mä aloitin moottoripyöräilyn, kun tapasin mieheni. Yhden ajokauden jaksoin istua kyydissä, sitten ajoin kortin ja hommasin pyörän. Mukavaahan se on ajella yhdessä, vaikka melko harvoin lapsiperheellisinä pääsemme kahdestaan reissuun. 

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen tekeminenhän on parasta parisuhteessa. Se normiarki, jossa aamulla lähdetään töihin, käydään kaupassa ja katsotaan televisiota taas ei niinkään kiinnosta. Mieluummin leikkaan varpaankysiäni itsekseni.

Sinua ei siis kiinnosta pitkä parisuhde eikä lapsiperhe-elämä.

Luin jostain väittämän, jossa todettiin että nykyään parisuhteet on liian tiiviitä ja siksi ne ei kestä. Ei ole sitä sukua, ystäviä, omia harrastuksia, jne.. Ihmisellä on erilaisia tarpeita, joita ei tyydytä vain sen yhden ihmisen kanssa. Nyt kun odotetaan, että toinen tyydyttää ne kaikki siitä ei vaan tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Luin jostain väittämän, jossa todettiin että nykyään parisuhteet on liian tiiviitä ja siksi ne ei kestä. Ei ole sitä sukua, ystäviä, omia harrastuksia, jne.. Ihmisellä on erilaisia tarpeita, joita ei tyydytä vain sen yhden ihmisen kanssa. Nyt kun odotetaan, että toinen tyydyttää ne kaikki siitä ei vaan tule mitään.

Tämä voi olla osin totta, sillä tuo johtaa kyllästymiseen.

Yhyeinen aika ja yhteiset puheenaiheet liimaavat parisuhteen kasaan. Tietysti se sitten on ihan eri asia, onko sen pakko olla joku harrastus, muutoinkin yhdessä oleminen ja tekeminen ajaa saman asian.

Mutta jos työpaikat on molemmilla erikseen, harrastuksissa ollaan kodin ulkopuolella erikseen ja kaveritkin on erikseen, kumppania näkee aika harvoin ja siitä syntyy ajan mittaan henkistä vieraantumista.

Ja tällä tietenkään en tarkoita, että pitäisi koko ajan kykkiä rinnakkain, sekin voi alkaa rassata, jos ei ole yhtään ns. omaa aikaa ja elämänpiiriä. Tässä kuten monessa muussakin asiassa paras ratkaisu on välimuoto: sen verran sopivasti yhteistä tekemistä ja mielenkiinnon kohdetta, että pysyy kontakti toiseen ja siihen, mitä tälle kuuluu ja mitä hän ajattelee.

Ps. Mun tyttäreni 21 v. pelaa valtavasti ja tähtää peligraafikoksi. Että älä puhu soopaa ap.

Koska olen parisuhteessa rakkaudesta, on mielestäni normaalia että haluan viettää kumppanini kanssa aikaa. Harrastukset on mukava tapa viettää aikaa yhdessä.

Tykkään seksistä ja tantra on kivaa. Suosittelen!

Eikä niiden tarvitse olla mitään erikoisia ja maksullisia harrastuksia. Lenkit koirien kanssa, kalastus, korttipelit, konsolipelit, frisbeegolf, vaeltaminen. . Ihanaa olla kaksistaan.

Ei ole yhteisiä harrastuksia. Olisin pääasiassa ulkona koko ajan ja luonnossa, metsissä, järvellä jne., mutta mieheni tykkää katsoa telkkua tai kotoa kun pitää päästä pois se on kaupassa käynti. Menen sitten yksin metsään ja nautin siellä olosta. Olisi kiva jos mies tykkäisi lähteä tuonne ulos ja metsiin ihmettelemään asioita. Voitaisiin istua jollain mättäällä ja vaikka olla ja pussailla. Mutta kun siellä metsässä on kuulemma hirvikärpäsiä, muitakin ikäviä elukoita ja on rankkaa ja turhanpäiväistä oleilua. Ehdotukseni metsässä telttailuun oli täysin mahdoton tehtävä ja mene keskenäs jos haluat. 

Ollaan "vähän" erilaisia:( Kyllä se yhteinen harrastus olisi itselle tärkeää. Kai se tuo telkkarin katsominenkin sitten siitä käy. 

Jotain yhteistä tietenkin täytyy olla, koska eihän se edes ole mikään suhde, jos ei tehdä mitään yhdessä koskaan. Yhteistä tekemistä voi olla vaikka kaupassa käynti ja ruuanlaitto, johon sisältyy yhdessä tehtävää hintojen vertailua, resptien tarkkailua ja ruokalistan suunnittelua. Voi se olla myös vaikka saippuasarjojen katsomista yhdessä ja keskustelua niistä. Tai vaikka innokasta kasvimaan hoitamista. Kuka nyt mistäkin tykkää.

Koska yhteinen tekeminen ja yhteiset kiinnostuksen kohteet syventävät ja lujittavat parisuhdetta. Jos ei ole mitään yhteistä tai yhteisiä kiinnostuksen kohteita niin miksi olla yhdessä? Mistä sellainen pariskunta juttelee? Vai istuuko ne vaan hiljaa ja kuuntelee seinäkellon raksutusta. Tietenkään ei tarvitse joka hetkeä olla yhdessä ja pitääkin olla myös omia juttuja mutta jokin kai pariskunnan yhteen joskus on tuonut. Pelkällä seksillä ei pitkälle pääse, tarvitaan muutakin.