Mikä on auttanut sua masennuksessa?

Ei tohon ole mitään oikeaa vastausta.

Toista ihmistä ei voi auttaa ellei se halua apua. Edes ammattiterapeutti ei pysty juuri mitään tekemään ellei ihminen itse halua muuttua.

Lisäksi kannattaa ehkä ystävänä luopua ajatuksesta, että se apu mitataan jollain tuloksella. Monesti masentuneelle on tärkeää, että on ihmisiä jotka ei tuomitse ja joilla ei ole pakonomaista tarvetta tehdä auttamisesta kynnyskysymystä. Masentuneelle on myös tärkeää toisinaan, että on ystäviä, joiden kanssa masennuksen ei tarvitse olla keskiössä.

Kannattaa ajatella, että on tärkeämpää olla ystävä kuin auttaja.

Seronil

Up

Koira auttaa, se on ihmisen paras ystävä. Se lohduttaa ja vie lenkille. Ulkoilu koiran kanssa on erittäin hyvää terapiaa.

Koiraa voi halata ja rapsuttaa, se on paras kuuntelija.

Täytyy ottaa huomioon, että itse masentunut jaksaa huolehtia koiran hoidosta, jos muuta ihmistä ei ole taloudessa auttamassa.

Bentsot ja viina ovat parhaita auttajia.

Vaikeimmalla hetkellä lääkitys. Ulkomaalainen lääkäri sanoi minulle että ulkona paistaa aurinko ja kevät tulee, se auttaa. Mutta kun se ei auttanut. Kaikki vaan väsytti.

Suuseksi.

Up

Huonojen ihmissuhteuden polttaminen ja joka päivä keksii 2 hyvää asiaa elämästään.

No siihen tottuu ja pian jos masennus loppuu, niin alkaa sitten vituttamaan se ettei enää masennutetuta yhtään.

Odottelet parivuosikymmentä niin menee pois ja sitten ikävöit syksyä ja pimeyttä. Itsesääliä ja mollivoittoisen musiikin kuuntelua samaan aikaan kun itket ja runkkaat, eikä hommasta tule mitään.

En ole masentunut, joten voin vain kuvitella....kävellä, nukkua ja laulaa...tanssia..auttaako lääke, terapia, mömmöt, ihninen. En minä tiedä siitä.

Ruokavalio, liikunta ja lepo.

Normaali vuorokausirytmi ja ulkoilu.

Vaurastuin muutamassa kuukaudessa, niin masennukseni kaikkosi ja muistikin vähitellen alkanut parantumaan.

Minua auttoi, kun sain tehdä taidetta.

Koiran kanssa liikkuminen auttoi, itsensä haastaminen sopivasti ja hyvin nukkuminen auttoi myös. Myös itselleen armollisuus ja sen tunnistaminen mikä riittää auttoi. Lisäksi omien rajojen vetäminen ihmissuhteisiin ja sen tunnistaminen, että mitä minä haluan.

Mutta nämä siis olivat minun ongelmia, jollain toisella ne on toiset. Vaikea mitään yksiselitteistä ohjenuoraa antaa.

Juuri siksi masennusta sairastavan kanssa voi olla raskasta kun piristämisyritykset, lohduttaminen ja ymmärtäminen tuntuvat olevan tuloksettomia. Piristäminen ja lohduttaminen voi pahasti masentuneesta tuntua irvokkaalta ja turhalta, vähän kuin sanoisi halvaantuneelle että älä nyt vaan istu siinä, ota itseäs niskasta kiinni ja nouse reippaasti niin heti tuntuu paremmalta. Masentunut nimittäin ei voi piristyä vaikka ei mitään muuta niin kovasti haluaisi kuin olla taas energinen ja iloinen. Tämä siksi, että masennus on sairaus, josta ei parane omalla toiminnalla tai valitettavasti myöskään sillä, että joku toinen sanoo jotain motivoivaa tai lohduttavaa.

Kun itse olin syvästi masentunut, minua auttoi parhaiten se, että kumppanini otti päävastuun perhearjen pyörittämisestä ja pyysi mua mukaan juttuihin kuten vaikka yhdessä ruokailemaan tai kävelylenkille, ja ymmärsi myös jos en jaksanut lähteä. Oli tärkeää, että joku oli vaan siinä läsnä. Hän myös hoiti paljon käytännön asioita puolestani silloin.

Eli ihan sellainen käytännön apu on parasta. Voi vaikka laittaa ruokaa tai tarjoutua siivoamaan yhdessä. Tai pyytää ulos lenkille.

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi masennusta sairastavan kanssa voi olla raskasta kun piristämisyritykset, lohduttaminen ja ymmärtäminen tuntuvat olevan tuloksettomia. Piristäminen ja lohduttaminen voi pahasti masentuneesta tuntua irvokkaalta ja turhalta, vähän kuin sanoisi halvaantuneelle että älä nyt vaan istu siinä, ota itseäs niskasta kiinni ja nouse reippaasti niin heti tuntuu paremmalta. Masentunut nimittäin ei voi piristyä vaikka ei mitään muuta niin kovasti haluaisi kuin olla taas energinen ja iloinen. Tämä siksi, että masennus on sairaus, josta ei parane omalla toiminnalla tai valitettavasti myöskään sillä, että joku toinen sanoo jotain motivoivaa tai lohduttavaa.

Kun itse olin syvästi masentunut, minua auttoi parhaiten se, että kumppanini otti päävastuun perhearjen pyörittämisestä ja pyysi mua mukaan juttuihin kuten vaikka yhdessä ruokailemaan tai kävelylenkille, ja ymmärsi myös jos en jaksanut lähteä. Oli tärkeää, että joku oli vaan siinä läsnä. Hän myös hoiti paljon käytännön asioita puolestani silloin.

Eli ihan sellainen käytännön apu on parasta. Voi vaikka laittaa ruokaa tai tarjoutua siivoamaan yhdessä. Tai pyytää ulos lenkille.

Siitä nimenomaan parantuu omalla toiminnalla. Masennus on aivoissa. Kun kuntoutat aivot, ne tervehtyy. Millään odottamisella ei mitään tapahdu.